keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Let me live, love and say it well in good sentences



Sanat ovat minulle tärkeitä.

Minulla on myös tämä blogi ja pidän ruoasta. Nämä tiedoksi siltä varalta, että olet viettänyt aikaa sivuillani vähemmän kuin kaksi sekuntia. Edellä mainitun kolmen asian pitäisi käydä ilmi melko pian.

Kerrottakoon vielä, että inhoan epäkohteliaisuutta, liikun harvoin ehjissä sukkahousuissa ja innostun mm. seuraavista asioista: Benedict Cumberbatch, Benedict Cumberbatch Suomessa?!? -huhut, musiikki, pyöräileminen, kahvi, korvapuustit, 30 pictures that will make you cry -tyyppiset linkit ja how to make your own glitter covered pinata -tyyppiset projektit.

 Noin. Minut on määritelty kokonaan.

Itsensä määrittely on mahdollista, kun on sanoja. Blogin pitäminen on mahdollista, kun on sanoja. Kahvin ostaminen on mahdollista, kun on sanoja. Oleminen, eläminen ja välittäminen on mahdollista, kun on sanoja.

Olen jo useampaan otteeseen tänä vuonna marissut täällä blogissa siitä, miten tekisi mieli kirjoittaa jostain, mutta kun en oikein tiedä, mistä. Se on erikoinen tilanne. Kuin valittaisi nälästä ja samaan aikaan siitä, ettei saa aikaiseksi syödä. Tai miten väsyttää, mutta ei pysty nukahtamaan. Sitä pyörii paikallaan neuvottomana ja vain odottaa, että tilanne jotenkin raukeaisi. Voin melkein nähdä itseni istumassa levottomasti tuossa yläbannerin päällä ja naputtamassa sormiani ärsyttävästi sitä vasten. Bloggerin ylläpidosta tulee ehkä joku tovin päästä ehdottamaan, että mitäs jos Terhi jättäisit kirjoittamisen hetkeksi sikseen ja menisit vaikka naapuriin Pinterestiin katsomaan kuvia juustokakuista. Luultavasti menisinkin, mutta samalla minua vaivaisi kovasti tunne siitä, että jokin asia on kesken.

Siitä lähtien, kun lukiolaisena sain diagnoosin vakavanpuoleisesta puhehäiriöstä, sanoista on tullut minulle vuosi vuodelta tärkeämpiä. Ne ovat tärkeitä niin kuin on mikä tahansa asia, josta on toisinaan pulaa. Välillä en tiedä, mitä sanoa. Välillä tiedän mitä sanoa, mutten miten. Välillä tiedän tarkalleen mitä ja miten sanoa, mutta en pysty. Syömääni onnenkeksiä siteeratakseni: Nothing haunts us like the things we don't say. Sanomattomat asiat vaivaavat, johtuivat ne sitten aivotoiminnallisesta, tunteellisesta tai luovasta blokista.

Viikonloppuna kuulin ison uutisen. Uutisen kertojalle se oli luultavasti elämänsä suurin. Suuri se oli minullekin, mutta nauroin vain tyhmästi ja katsoin kuohuviinilasiin. En tiennyt, mitä sanoa.

Saman päivän iltana toivotin hyvää itsenäisyyspäivää ja annoin maksamani keikkalipun tuntemattomalle jonottajalle. Jonottaja katsoi minua pitkään, eikä selvästi tiennyt, mitä sanoa.

Pari viikkoa sitten kerroin kahvia hifistelevälle tuttavalle, että välillä laiskuudessani mikrotan eilistä kahvia (whoooooos - sinne meni koko ruokablogosfäärin arvostus!). Ilmeestä päätellen hän ei todellakaan tiennyt mitä ja millä voimasanoilla ryyditettynä sanoa.

Kuukausi sitten tein todella hyviä marinoituja munakoisoja. En ole kuitenkaan saanut julkaistua niiden ohjetta, koska en ole keksinyt, mitä niistä sanoa.

Onneksi joku toinen on kuitenkin saattanut keksiä. Let me live, love and say it well in good sentences, totesi Sylvia Plath. Se on ihanasti sanottu, eikö olekin? Elää, rakastaa ja syödä hyvin, ja kertoa siitä kaikesta osuvin lausein.

Siinä on oikeastaan kaikki, mitä tänään halusin sanoa.


Marinoidut munakoisot

3 isoa munakoisoa
suolaa
oliiviöljyä

1 dl oliiviöljyä
0,5–1 dl omenaviinietikkaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
1 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
3 rkl hunajaa
1 tl basilikaa
1 tl oreganoa

1. Leikkaa pestyt munakoisot pituussuunnassa mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Laita viipaleet keittiöpyyhkeen päälle ja ripottele päälle suolaa. Anna munakoisojen "itkeä" puolisen tuntia. Edit: nykyään en laiskuuksissani jaksa enää itkettää munakoisoja ollenkaan. Toimii aivan hyvin, ellei paremminkin, ilman itkijäisiä!
2. Kuivaa munakoisoviipaleet keittiöpyyhkeellä ja laita ne leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Pirskottele päälle oliiviöljyä.
3. Paahda munakoisoja uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia tai kunnes ne ovat pehmenneet.
4. Tee marinadi sekoittamalla kaikki ainekset keskenään.
5. Laita munakoisoviipaleet kulhoon ja kaada marinadi päälle. Anna marinoitua vähintään pari tuntia, mielellään yön yli.

Ps. Vielä ehtii! Edellisessä postauksessa mainostetun keittokirjan viimeiseen painokseen on mahdollista tehdä varauksia 11.12. saakka. 

Kirjan hinta on 16,00 € + toimituskulut Postin hinnaston mukaan. Varauksia voi tehdä laittamalla sähköpostilla yhteystietonsa osoitteeseen potluckmail@gmail.com.

Keittiössä soi: Owen Pallett, Agnes Obel

1 kommentti:

  1. Voi nam! Munakoisot ja balsamiviinietikka on aina hyvä idea :)

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa!