sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Mukavin | Sahrami-hunajaleipä

 
Hei! Huomenta! Sekä teille siellä että nurkan takana kurkkivalle helmikuulle. Nytkö se jo tulee?

Onpa täällä ollut hiljaista. Näenkö väärin, vai onko tuohon bannerin päälle ehtinyt kerääntyä pölykerros?

Hiljaista on kyllä ollut täällä toisella puolellakin. Päivisin on kuulunut lähinnä sivujen rapinaa, tietokoneitten hurinaa, silloin tällöin vaimeaa kuiskailua. Olen istunut kirjastossa ja kirjoittanut. Kirjoittanut, välillä purrut huulta ja pudistellut päätä, mutta sitten kirjoittanut taas. Juonut ympäristön ja vatsani kannalta aivan liian monta take away -kupillista kahvia joka päivä. Kasannut tyhjien kuppien viereen korkeita kirjapinoja. Syönyt yksipuolisia ja hätäisiä keittolounaita. Iltaisin lähinnä maannut sängyllä sanojen, puolikkaiden lauseiden ja ajatusten alkujen pyöriessä päässä. Seuraavana aamuna yrittänyt kutoa niistä valmista tekstiä.

Päivät ovat olleet pitkiä, lihakset jumissa - ja minä olen onnellisempi kuin pitkään aikaan. Tuntuu, että jotain tapahtuu. Tuntuu, että jotain syntyy, jotain muutakin kuin gradu. Tällä hetkellä se tuntuu katalyytiltä paljon tärkeimmille teksteille.

Tänä viikonloppuna oli kuitenkin tauon paikka. Päätin jo alkuviikosta pitää lauantaina keittiöpäivän. Kokata ja sotkea oikein pitkän kaavan mukaan. Pyyhkiä sekä keittiöön että tänne blogiin kertyneet pölyt. Tehdä jotain mukavaa.

Tästä ravintola Sandron keittokirjasta löytyvästä leipäohjeesta ei mukava enää mukavammaksi tule. Kävin viime viikolla Sandrossa sanomassa heipat maailmalle lähtevälle ystävälle. Ikävää helpotti hepulisen hyvä ruoka. Lautasellani oli noin viittätoista testaamisen arvoista asiaan, mutta aloitetaan leivästä.

Ohje on kertakaikkisen hyvä ja helppo, lopputulos ah! Pelkästään leipien ulkonäkö ja reippaan keltainen väri ihastuttaa. Katsokaa nyt sitä! Aurinko lautasella.

Sen valoa viikkoihinne!


Sandron sahrami-hunajaleipä
2 isoa leipää
alkuperäinen ohje kirjasta The Sandro Cookbook

5 dl lämmintä vettä
1 pss (11 g) kuivahiivaa
3 rkl hunajaa
2 tl suolaa
0,5 g sahramia
8 - 11 dl vehnäjauhoja
2 rkl öljyä
seesaminsiemeniä
kurpitsansiemeniä tai auringonkukansiemeniä

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää 2 rkl hunajaa, suola ja sahrami.
2. Lisää vehnäjauhoja vähitellen. Vaivaa taikinaa koneella noin viisi minuuttia, käsin hieman kauemmin.
3. Anna taikinan kohota kostean pyyhkeen alla 30 - 40 minuuttia tai kunnes taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi.
4. Kaada taikina jauhotetulle alustalle. Vaivaa taikinasta ilmakuplat ja muotoile siitä kaksi pyöreää leipää. Anna kohota vielä 10 minuuttia.
5. Paista leipiä uunin keskitasolla 180 asteessa 35 - 40 minuuttia.
6. Yhdistä öljy ja 1 rkl hunajaa. Sivele leivät seoksella ja ripottele päälle siemeniä. Paista leipiä vielä noin 20 minuuttia.
7. Anna leipien jäähtyä hetki ennen tarjoamista.

Keittiössä soi: Passion Pit, The National Parks

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Suosikki | Rapea kookostofu ja kardemumma-maapähkinäkastike


Ulkona sataa jotain, mikä näyttää ihan kookoshiutaleilta. Se jokin sumentaa maiseman, tarttuu ripsiin, kuorruttaa huivin ja pipon. Taivaalta tippuvat hiutaleet ovat liikenteen ja etuhiusten kannalta raivostuttavia, mutta muuten kieltämättä aika ihania. Ne – vaikka ovat vain jääkiteitä ja ilmaa – tekevät kaupungista – joka on vain tiiltä ja metallia – valkoisen satumaan.

Kun olin pieni, parasta mitä tiesin, oli tuoda legokaupunkiin talvi ripottelemalla rakennusten päälle tomusokeria. Valkoinen pöly oli tavallisuudessaan yhtä taianomaista kuin nyt tuolla ulkona tupruttava lumi. Sokerin avulla kulmikkaasta, puna-sini-kelta-vihreästä palikkakaupungista tuli hetkeksi ihan toinen maailma.

Toinen lapsuuteni suosikkiasia uima-allas, joka ilmestyi olohuoneeseen kun sen lattialle levitettiin sininen viltti. Jälleen kerran uusi ihana todellisuus! Minä ja veljeni laitoimme uimapuvut päälle ja kellukkeet käsiin. Sitten, innosta hihkuen, menimme viltille sätkimään vierekkäin. Pyyhkeet odottivat sohvan reunalla, kun me raajojamme heilutellen selostimme mitä uima-altaassa teimme. Nyt minä sukellan, minä vähän kellun, minä tein veden alla kuperkeikan, näittekö, kyllä tein, ja kuperkeikkaa tehdessäni näin valaan, menkää vaikka itse katsomaan, vaikka en kyllä tiedä onko se enää siellä. Minä menen nyt saunaan. Tuleeko joku mukaan?

Sitten menimme hetkeksi istumaan vessaan, suihkukopin lattialle, ennen kun palasimme taas kankaiselle uima-altaallemme.

Ne kaksi leikkiä, ne kaksi todellisuutta, olivat suosikkini.

Nykyään yksi lempiasioitani on ruoanlaitto. Ehkä juuri siksi, että sekin tarjoaa kurkistusmahdollisuuksia niin monenlaisiin maailmoihin. Pieniä pakoja tästä todellisuudesta ja samaan aikaan keinoja kokea se uudella tavalla.

Kaikista tämän maailman ruoka-aineista suosikkini on kookos. Käsi sydämellä, toinen lipalla. Kookosta oli aikoinaan tämän blogin ensimmäisessä reseptissä ja sen jälkeen jo yli 30 muussakin. Sitä on tarjolla – jes! - tänäänkin, sillä kookos on myös yksi K-ruoan tammikuun raaka-aineista.

Ennen reseptiä pikaisesti vielä muista suosikeistani… Kai tiedätte, että te olette yksi niistä? Sinä, sinä ja sinä; te kaikki siellä toisissa keittiöissä. Näin uuden vuoden alussa tuntuu jotenkin tärkeältä todeta se jälleen kerran.

Ps. K-ruoka -lehti on uudistunut! Ihan uuden ilmeen saaneesta lehdestä voi monen hyvän reseptin välistä bongata myös tuttuja kasvoja.


Rapea kookostofu

2 pkt kiinteää tofua
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl seesamiöljyä
2 rkl vettä tai omenamehua
2 rkl soijaa
1 rkl riisiviinietikkaa
1 tl hunajaa
0,5 tl sriracha-kastiketta

1 pss kookoshiutaleita

paistamiseen oliiviöljyä ja seesamiöljyä

1. Viipaloi tofu.
2. Sekoita kaikki marinadin ainekset keskenään. Tarkista maku.
3. Anna tofun marinoitua mielellään yön yli.
4. Levitä kookoshiutaleita laakealle lautaselle.
5. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja seesamiöljyä. Pyörittele tofuviipaleet kookoshiutaleissa ja paista, kunnes ne ovat saaneet kauniisti väriä. Tarjoile kardemumma-maapähkinäkastikkeen kanssa.

Kardemumma-maapähkinäkastike

1 dl maapähkinävoita
1 tl raastettua inkivääriä
1 hienonnettu valkosipulinkynsi
2 tl riisiviinietikkaa
1 rkl soijaa
1-2 tl hunajaa
0,5-1 tl sriracha-kastiketta
1 rkl rouhittua kardemummaa
puolikkaan limen mehu
2 dl kookosmaitoa

1. Laita kaikki kastikkeen ainekset kattilaan. Kuumenna kastiketta ja anna kiehua rauhallisesti noin kymmenen minuuttia. Tarkista maku.

Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-ruoan kanssa.


Keittiössä soi: Tom Odell, The Staves

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Mahdollisuuksia mahdollisuuksille | Pienet leipälaivat


Lyhyesti, tärkeästi: hyvää sunnuntaita. Ensimmäinen kokonainen viikko tätä vuotta takana. Miltä se teistä tuntuu?

Täällä tunteet ovat toiveikkaat. On odottava olo. Sellainen, että jokin on ehkä loksahtamassa paikoilleen. Että tulossa on jotain hyvää, tai ainakin jotain uutta.

Aamulla selasin pyykkituvan varauskirjaa. Marginaaliin oli kirjoitettu runo:

Lehtikultaa
  silattu maa
Safiirin sineen
  talven taa
Omenankuulas
  sormenpää

Runo ilahdutti minua todella. Ei niinkään runona, vaan ajatuksena ja tekona. Tuntui hyvältä, että joku oli nähnyt sutatun kalenterin kulmassa tilaisuuden sanoa jotain kaunista. 

Elämä on täynnä mahdollisuuksia tehdä, nähdä ja kokea hyvää - myös tänä sunnuntaina. Altistakaa itsenne niille. Jo vaikka aamupalalla.


Pienet leipälaivat (Baked Egg Boats)
4:lle

4 sämpylää (kuivahtaneetkin käyvät)
4 isoa kananmunaa
1 kevätsipulin varsi
parmesaania
basilikaa
mustapippuria
suolaa
2 viipaloitua avokadoa

1. Leikkaa sämpylöiden kannet pois ja koverra hieman niiden sisusta.
2. Riko kananmunat varovaisesti sämpylöiden sisään.
3. Hienonna kevätsipuli ja raasta parmesaani.
4. Ripottele sämpylöiden päälle sipulia, parmesaania, basilikaa ja mustapippuria. Paista leipälaivoja 200 asteessa 15 - 20 minuuttia tai kunnes kananmunat ovat hyytyneet.
5. Viipaloi avokado ja ripottele viipaleiden päälle hieman suolaa ja pippuria. Tarjoile avokadot leipälaivojen kanssa.

Keittiössä soi: Ewert and the Two Dragons, The Hunts

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Ei mitään ja kuitenkin kaikki | Potstickers - aasialaiset lihanyytit


Istun junassa. Nojaan päätäni kylmään ikkunalasiin ja katson ulos. Lasin takana avautuva maisema ei ole erityisen kiinnostava: se ei yllätä vaikka periaatteessa jatkuvasti muuttuukin. Näkymä on tuntematon ja kuitenkin niin tuttu. En ole koskaan aikaisemmin ollut täällä, matkustanut juuri tätä rataosuutta, mutta silti olen nähnyt kaikki nämä talot, takapihat, parkkipaikat ja penkereet vaikka kuinka monta kertaa ennenkin.

Liikumme samanlaisesta samanlaiseen. Asioita jää taakse, mutta mitään uutta ei tule eteen.

Sitten yhtäkkiä viereiselle raiteelle ilmestyy toinen juna. Se ajaa ohitsemme vastakkaiseen suuntaan. Molemmilla junilla on vauhtia miljoona, olemme rinnakkain vain muutaman sekunnin. Säpsähdän. Ikkunalaudalle liian luottavaisesti asetettu kahvikuppi kaatuu syliini. Huokoinen mekkokangas alkaa imeä mustaa nestettä innokkaasti. Voi ei. Nousen vaivalloisesti penkkien välissä seisomaan nähdäkseni, miten ison alueen kahvi onkaan tahrannut. Tumma läikkä kasvaa nopeasti. Jonkin ajan kuluttua tahra näyttää melkein jo asettuvan, mutta tarkemmin katsottuna sen reunat jatkavat liikkumista ja leviämistä edelleen.

Mikä sotku! Ja minkä takia: vain yhden yllättävän kohtaamisen. Junan ja kaikkien muiden matkustajien matka jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Minä kuitenkin jään seisomaan paikalleni, sydän hakaten. Hetken kuluttua maltan istua alas, rauhoitun. Yritän ainakin. Sattuma vaivaa kuitenkin edelleen. Miten jostain vain muutaman sekunnin mittaisesta, suhteessa muuhun matkaan mitättömästä, voikin jäädä niin iso jälki.

Jos jotain vuonna 2015 opin, se on se, että mitättömilläkin hetkillä voi olla massiiviset seuraukset. Että merkittävyyden mitta ei ole ainakaan aika.

Jos näennäisesti pienen haavan jättää huomioimatta ja hoitamatta, se voi tulehduttaa kaiken.

Toisaalta sattumalta pudonneista siemenistä voi itää jotain, mitä ei koskaan itse olisi osannut kasvattaa. Miten ihanaa ja onnellista onkaan, että niin.

Sain jo pari kuukautta sitten Mikko Takalan ja Sami Rekolan Street Food -kirjan. En ole ehtinyt syventyä siihen kunnolla ennen kun nyt - ja miten kävikään. Jäin heti koukkuun ruokaan, jota en ole koskaan aikaisemmin tajunnut haluavani himoita. Viimeisen viikon aika olen syönyt joka päivä erilaisia aasialaisia nyyttejä - en nyt sitten tiedä yhtään, miksi näitä pitäisi virallisesti kutsua. "Dumpling" on tietysti kovin kätevä, yleispätevä nyyttisana, mutta sen suomennos "myky" kuulostaa lähinnä kasvaimelta. Joten ei puhuta ainakaan niistä.

Mutta vaikka emme olisi edes ihan varmoja, mistä ylipäätään on kyse, tunnustan ja varoitan, että oma versioni on siitäkin laiskanrohkea sovellus. Se kai onneksi taitaa vähän kuuluakin katuruokakulttuuriin – että otetaan vaikutteita vähän tuolta ja sieltä. Tätä terhimäistä versiota varten täytyy mm. ostaa kiinankaalin sijaan vahingossa tavallista valkokaalia ja unohtaa taikinasta hiiva.

Joskin senkin opin kuluneena vuonna, että mitäpä sitä turhia selittelemään. Jos jokin toimii, antaa sen vaan toimia. Että lupaa, nauruun, kyyneliin tai ruokien risteyttämiseen, ei tarvitse pyytää keneltäkään muulta kuin itseltään. Muistakaa tekin se. Hyvää, ihan parasta mahdollista, tätä vuotta!


Potstickers - aasialaiset lihanyytit
Street Food -kirjan bao- ja gyoza-ohjeita soveltaen

Taikina:
5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 rkl seesamiöljyä
2 dl vettä

Täyte:
400 g porsaan jauhelihaa
400 g valkokaalia (tai sitten ihan oikeaoppisesti 400 g kiinankaalia)
3 herkkusientä
1 punainen suippopaprika
2 valkosipulinkynttä
2 kevätsipulin vartta
1 rkl raastettua inkivääriä
1-2 rkl soijakastiketta
0,5 tl chilikastiketta
2 tl seesamiöljyä
1 tl maissitärkkelystä

seesamiöljyä ja oliiviöljyä paistamiseen

1. Nosta jauheliha huoneenlämpöön.
2. Sekoita vehnäjauho ja suola keskenään. Lisää seesamiöljy.
3. Sekoita taikinaa haarukalla tai käsin ja lisää vettä vähitellen, kunnes taikinasta muodostuu kiinteä, pehmeä pallo.
4. Peitä taikinakulho liinalla siksi aikaa, kun valmistat täytteen.
5. Hienonna herkkusienet, paprika, valkosipulinkynnet ja kevätsipulit. Mitä pienemmäksi jaksat ainekset pilkkoa, sen parempi.
6. Lisää inkivääri, soijakastike, chilikastike, seesamiöljy ja maissitärkkelys. Sekoita tasaiseksi.
7. Maista täytettä hieman ja tarkista maku. Lisää jauheliha.
8. Jaa taikina kahteen osaan. Pyöritä taikinasta tankoja ja jaa ne noin kymmeneen osaan.
9. Pyöritä palat palloiksi ja kauli ne ohuiksi ympyröiksi.
10. Laita täytettä ympyrän keskelle. Taita ympyrän reunat toisiaan vasten. Rypytä reunat.
11. Kuumenna syvällä pannulla oliivi- ja seesamiöljyä. Paista nyyttejä, kunnes ne ovat saaneet väriä kaikilta puolilta.
12. Kaada pannulle 2 dl kuumaa vettä ja laita kansi päälle. Anna nyyttien olla höyryssä noin viitisen minuuttia.

Kastike:
0,5 dl riisiviinietikkaa
2 rkl soijakastiketta
1 rkl seesamiöljyä
1 tl sokeria
hieman chilikastiketta
hieman currytahnaa
0,5 tl raastettua inkivääriä

1. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset keskenään. Tarjoile nyyttien kanssa.


Keittiössä soi: Nils Frahm, The Apache Relay

Street Food -kirja saatu arvostelukappaleena.