Mitä huomenna syötäisiin?

Kesän aikana tarjolla on ollut mm. feta-avokado-kuskusta, pähkinä-porkkanapastaa, kukkakaalitäytteisiä lettuja, kookos-linssikeittoa, tomaattista lohi-perunasalaattia, porkkana-perunamunakasta, lohiburgereita ja itämaista linssi-kurpitsamuhennosta.

Kesän alussa istuimme ystäväni kanssa pussikaljalla Uspenskin katedraalin juurella ja voivottelimme.  Kesätyökausi oli juuri pyörähtämässä käyntiin, mutta voimat olivat pitkän ja raskaan kevään jäljiltä vähissä. Toivon, ettei kukaan kuunnellut sinä iltana juttujamme kovin tarkasti. Niiden perusteella olisi saattanut luulla, että olimme lähdössä hommiin Guantanamon vankileirille. Vaikka olisin ollut aloittamassa kesätyöt kuorrutemaistajana kaupungin parhaassa konditoriassa, olisin luultavasti vielä alkukesästä hangoitellut vastaan. Silloin tuntui, että nurmikolla makaaminen ja tölkkien auki sihautteleminen oli raskainta, mitä jaksaisin kesäkuussa tehdä.

Vertaistuki (vai olut?) auttoi kuitenkin kovasti. Yhdessä aloimme pohtia keinoja helpottaa työelämään siirtymistä. Suunnitelmiin kuului kaikkea aika mahtipontista, kuten isoja käsityöprojekteja ja uusien kielten opiskelua työmatkojen aikana. Ainakin asiakaspalveluruotsi hiottaisiin junamatkoilla huippukuntoon. Näin elokuun kynnyksellä voin todeta, että aloittamani viltin 190 ruudusta on virkattu nyt 12 ja ruotsiksi sujuu erityisen hyvin lause "kan vi tala engelska?".

Parhaiten on toteutunut päätöksemme jakaa ruokavuorot. Vaikka en varsinaisesti vihaa ruoanlaittoa, työeväiden suhteen lyö välillä ihan tyhjää. Näin käy etenkin silloin, kun lounaan kyhääminen on viimeinen asia ennen nukkumaanmenoa. Ennen paistoin siinä vaiheessa itselleni kaksi kananmunaa ja katsoin seuraavana päivänä kateellisena talonmiehen noutokebabia. On ollut suuri helpotus, että nykyään joka toinen päivä saa marssia valmiiseen pöytään eli avata toisen täyttämän tupperware-purkin. Toisaalta omina vuoroina eväisiin on tullut satsattua enemmän, kun tietää, että samaa ruokaa syö toinenkin. Jaetusta vaivasta on tullut kaksinkertainen ilo.

Jakamisen ilon vuoksi kysyisin myös teidän eväsvinkkejänne: Mikä on paras tai käytetyin eväsreseptinne? Tekevätkö hyvät eväät koko päivästä paremman?

Keittiössä soi: Omassa keittiössä ainakin Asaf Avidan ja The Knife. Mitäköhän Suvi kuuntelee?

Kakku - miksi?

Tämä on tarina kakusta, joka ei meinannut saada tarinaa, koska se oli liian ruma.

Kaverini järjesti viikonloppuna piknikin, jonne tein kakun. Pohjaan laitoin kondensoitua maitoa ja kuorrutetta varten valmistin lemon curdia. Tähän asti kaikki hyvin. Otin kakun iltaa varten mukaan töihin, jossa työkaveri vahingossa pudotti vuoan lattialle. Pieniä ruhjeita, muttei vielä mitään, mitä ei saisi kuorrutteella ja hyvällä kuvakulmalla pelastettua. Kun pääsin kakun kanssa kotiin, yhdistin lemon curdin kermavaahtoon. Kermavaahto juoksettui saman tien. Äh. Levittäessäni kuorrutetta vähän ärsyyntyneenä kakun päälle, tajusin, että siitä oli tullut lähes juoksevaa eikä se meinannut millään pysyä kakun päällä. Tuskastunut äh! Valmis kakku näytti epämääräiseltä ja valui pitkin tiskipöytää. Hyvänmakuinen kyllä ja varmaan piknik-porukalle kelpaava, mutta ei missään nimessä blogimateriaalia. Ihan turhaan tein, ajattelin.

Hetkinen. Siis mitä tuli ajateltua? Jos juttua ei voi hyödyntää blogissa, se ei ole minkään arvoinen? Kakunhan ensisijainen tarkoitus oli päätyä piknik-koriin, ei tämän blogin reseptiarkistoon. Mielestäni on täysin ookoo, jos blogi perustuu kauniiden ja kivojen asioiden ikuistamiseen ja kuvista raivataan vähän arjen sotkuja piiloon. Niin kuin kirjoitin aikaisemmin, tietynlaista tunnelmointiahan tämä on. Ja jos resepti ei toimi, niin eihän sitä kannata kummemmin ruokablogissa mainostaakaan. Silti otti päähän, kun sain itseni kiinni ajattelemasta, että blogi ensin. Ettei niin kakun maulla tai muulla ole väliä, kunhan siitä saa kuvan nettiin. Ettei sekään haittaa, että myöhästyn juhlista kaksi tuntia, koska nyt on kuvattava, kun on vielä valoa. Että tärkeintä ei ollutkaan tehdä kakkua kavereille, vaan jakaa sen kuvaa pikseleinä verkossa.

Joten muistutuksena minulle ja kaikille muille, jotka ovat joskus huomanneet blogin ajavan oikean elämän ohi: tässä on kuva kakusta keskellä sotkuista keittiönpöytää ja vauhdikasta valmistautumista ennen iltaa. Sitten on tärähtänyt kuva iloisten ihmisten jaloista puistossa ja emännästä, jonka bloggaajan halveksuma kakku teki kovin onnelliseksi. Koska sinnehän se kakku oikeasti kuuluu - keskelle ihmisiä ja ilonpitoa, ei kameroita ja kylmää kuvausrekvisiittaa.

Ps. Ihmisten päiden rajaaminen kuvista ei ole esimerkki "arjen sotkujen piilottamisesta".

Suvin sitruunakakku
alkuperäinen ohje täältä

1 tölkki makeutettua kondensoitua maitoa
1 sitruuna (1 tl sitruunankuorta ja mehut)
4 kananmunaa
2,3 dl jauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
50 g sulatettua voita

1. Raasta sitruunasta kuori ja purista mehu. Sekoita kaikki muut aineet paitsi sitruunamehu keskenään.
2. Kaada taikina voideltuun vuokaan (halkaisija 20 tai 22 cm) ja paista kakkua noin 35 minuuttia 175 asteessa.
3. Anna kakun jäähtyä hieman. Pistele kakkuun reikiä haarukalla ja kaada päälle sitruunamehu. Anna imeytyä. Kuorruta haluamallasi tavalla.

Tein kuorrutetta varten lemon curdia tällä ohjeella. Levitin osan lemon curdista kakun päälle ja osan yhdistin kermavaahdon kanssa, mikä ei siis ollut kovin hyvä idea. Yrittäessäni saada kuorrutuksesta vähän jämäkämpää lisäsin joukkoon hädissäni vielä turkkilaista jogurttia. Vaikka maku oli mainio, muuttui koostumus entistä oudommaksi. Jos kakkuun haluaa kauniin kuorrutuksen, suosittelen kääntymään jonkun viisaamman puoleen. Googlen, Pinterestin tai vaikka jonkun oikean ihmisen.

Keittiössä soi: Choir of Young Believers

Kotitekoinen jogurtti - helppoa isolla ässällä

Moni on varmasti kanssani samaa mieltä siitä, että listojen tekeminen on rentouttavaa. Itse jäin listakoukkuun luettuani Erlend Loen Supernaiivin, jonka päähenkilö yrittää saada elämäänsä jotain tolkkua listojen avulla. Sitten sain syntymäpäivälahjaksi kirjasen, johon on listattu asioita, joista voi tehdä listoja. Viime aikoina olen listannut mm. ruokia, joita minulla on jääkaapissa; nimiä, joihin voisin vaihtaa nykyisen nimeni; ostamiani vaatekappaleita, joita en ole käyttänyt kertaakaan ja opintolainani lainanlisäyksiä viimeiseltä kolmelta vuodelta. Kyllä rentouttaa.

Toissapäivänä tein listan asioista, jotka ovat mielestäni todellisuudessa vaikeampia, kuin mitä ensin ajattelisi. Sellaisia asioita ovat mm.

- Salattujen elämien katsomisen lopettaminen
- grillin sytyttäminen
- hiihtohissistä poistuminen sulavasti
- oikein pyöräileminen Helsingin keskustassa
- hyvän kahvilan löytäminen Helsingin keskustassa
- Suurimman pudottajan katsominen itkemättä
- vauvoille ja eläimille puhuminen lässyttämättä
- vahvikesanan "sika" käytön välttäminen
- kahdella pallolla jonglööraaminen
- sanan "jonglööraaminen" kirjoittaminen oikein
- Facebookin sulkeminen
- kiivin kuoriminen
- jauhojen käänteleminen kananmuna-sokerivaahtoon siten, ettei taikinaan jää jauhopaakkuja
- kolmen voileipäkeksin syöminen kahdessa minuutissa (Yritimme joskus veljieni kanssa rikkoa keksinsyönnin maailmanennätystä, joka oli vuonna 2004 kolme voileipäkeksiä 2 minuutissa ja 5 sekunnissa. Tuntuu ihan naurettavan helpolta, kunnes löydät itsesi elvyttämästä keksinmuruja kakovaa kilpailijaa.)

Seuraavaksi ajattelin listata asioita, joista usein ajatellaan toisinpäin. Äskeisen listan tekeminen sai minut kuitenkin tuntemaan oloni todella väsyneeksi: kaiken maailman piilevien ongelmien kanssa sitä joutuukin päivittäin kamppailemaan. Siksi en jaksa mainita toiselta listalta kuin yhden asian: kotitekoisen jogurtin. En tiedä, onko kukaan muu siellä mieltänyt jogurtin tekemistä vaikeaksi tai ylipäätään ajatellut jogurtin valmistamista ollenkaan, mutta näyttäkää yllättyneiltä, kun sanon, että oman jogurtin tekeminen on todella helppoa. En ole sittenkään varma, pidänkö listojen tekemistä enää kovin voimaannuttavana, mutta oman jogurtin syöminen aamupalaksi on sikavoimaannuttavaa. Laittakaahan tästä to do -listoillenne!

Kotitekoinen jogurtti 
n. 1 litra juoksevaa jogurttia, 7 dl paksumpaa

1,5 litraa maitoa (käytin kevytmaitoa, ensi kerralla aion käyttää täysmaitoa)
2 rkl jogurttia (käytin turkkilaista jogurttia)

Seurasin, tai yritin seurata, erittäin hyvää jogurttiohjetta täältä. Käytännössä valmistin jogurttini näin:

1. Lämmitä maito paksupohjaisessa kattilassa noin 80 asteiseksi. Anna jäähtyä, kunnes maidon lämpötila on enää noin 45 astetta. (Jos sinulla on digitaalinen lämpömittari, hyvä juttu, käytä sitä. Minulla ei ollut, joten arvioin lämpötiloja parhaani mukaan muuten. Kuumensin maitoa, kunnes se alkoi hiljalleen höyrytä. Annoin maidon höyrytä noin viisi minuuttia ja otin kattilan liedeltä. Jäähdytin maitoa, kunnes se tuntui reilusti lämpimältä, muttei enää kuumalta. Summittainen arviointi onnistui tällä kertaa hyvin, mutta jos et halua vaikuttaa yhtä amatööriltä kuin minä, ei se lämpömittari ole ollenkaan huono hankinta.)
2. Lisää maitoon 2 rkl valitsemaasi jogurttia. Vatkaa tasaiseksi.
3. Kaada maitoseos laakeaan keraamiseen tai lasiseen astiaan. Peitä kelmulla tai kannella ja kääri ympärille pari pyyhettä. Laita astia noin 40-asteiseen uuniin.
4. Anna astian olla uunissa 8-12 tuntia. Uunin voi sammuttaa välillä. Jos kävit äsken hankkimassa lämpömittarin, yritä pitää maitoseoksen lämpötila noin 40 asteessa.
5. Jos haluat jogurtistasi paksumpaa, aseta keittiöpyyhkeellä vuorattu siivilä kulhon päälle. Kaada jogurtti siivilään ja anna valua. Vatkaa jogurtti lopuksi tasaiseksi. Ylimääräisen heran voi käyttää mm. sämpylätaikinassa.

Keittiössä soi: Fergie