sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Lisää vain kissa



Yksi lempiruokabloggaajistani, Joy the Bakerin Joy, on tehnyt napakan listan siitä, miten ruokablogata oikein. Lista on täydellinen pikaopas siihen, miten tätä hommaa kuulu tehdä. En meinannut pysyä Ikeasta hankitulla keittiötuolillani listaa lukiessani, koska kokovartalonauroin niin makeasti. Ja heti perään muuten tiedoksi, että itseään kunnioittava ruokabloggaaja ei hanki keittiökalusteitaan Ikeasta. Se on rustiikkinen puupöytä tai ei mitään.

Joyn mukaan paperisia pillejä ja lasisia säilykepurkkeja ei voi näyttää blogissaan liikaa. Koska kuka meistä EI juo vihersmoothietaan tai mint julepiaan majoneesipurkista? Kuka meistä ei ylipäätään juo mint julepeja? Koristelemme itsekasvatetuilla mintunlehdillä ja nautimme patiolla lippuviirien alla? Sitä minäkin. Kaikkihan me.

Jos siis teet mitä tahansa nestemäistä, kaada oliiviit lavuaariin ja laita esiteltävä ruokasi niiden purkkiin. Sympaattisen paperipillin voi tuikata oikeastaan minne vaan. Kyllä sen raakapuuronkin saa pillistä tulemaan, jos vain tarpeeksi tahtoo.

Pillillä ja purkilla pääsee jo pitkälle, mutta mikäli mahdollista, hanki kuvaa varten vielä joku pitelemään purkkia. Rusketus, sileä iho ja kauniit kynnet plussaa. Joyn mukaan vielä parempi tosin on, jos käsket suloisen lapsen pitelemään purkkia. Tai kaikista paras: hanki kissanpentu pitelemään purkkia. Olet huipulla.

Tällä kertaa jään optimaalista suorituksesta ainakin kissan verran. Pillit tulivat näppärästi tuliaisena New Yorkista, purkki lähikaupan kierrätyspisteestä, mutta kissaa en saanut purkinpitelijäksi mistään. Paras mihin pystyn, on kuva vanhempieni kissasta liinavaatekaapissa. Purkki ja kissa samassa blogissa, on kai sekin jotain?


Kas noin. Sitä paitsi, mikä kissassa hävitään, purkin sisällössä voitetaan. Kesän helpoin ja nopein ginger ale vaatii vain pientä pilkkomista, pari minuuttia hellan ääressä ja malttia antaa juoman jäähtyä. Sitten vain kamera räpsymään!

Tai juomasta nauttimaan. Ja myönnettäköön: toimii erittäin hyvin myös muovimukista, ilman pilliä.


Nopea ginger ale

200 g tuoretta inkivääriä
1 sitruuna
7,5 dl vettä
1 dl sokeria
1 rkl fariinisokeria

vissyä
limeä ja sitruunaa koristeeksi

1. Kuori ja pilko inkivääri pieneksi. Kuori sitruunasta kuori.
2. Laita inkivääri, sitruunankuoret ja 5 dl vettä kattilaan. Keitä seosta viisi minuuttia. Ota kattila pois liedeltä ja anna maustua 20 minuuttia. Poista inkiväärinpalat ja jäähdytä.
3. Laita sokerit ja 2,5 dl kiehuvaa vettä kattilaan. Kuumenna, kunnes sokeri on liennut veteen ja seos näyttää kirkkaalta. Jäähdytä.
4. Sekoita lasiin yksi osa inkivääri-sitruunalientä, yksi osa sokerilientä ja yksi osa kylmää vissyä. Purista joukkoon sitruunan tai limen mehua ja laita lasiin muutama limeviipale. Nauti kylmänä.

Keittiössä soi: The Cinematic Orchestra

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

What would Martha make and Gwyneth eat?


Tein itse aamiaismuroja, koska halusin kokea, miltä tuntuisi olla yhdistelmä Martha Stewartia, Strömsön juontajaa ja Gwyneth Paltrowta.

Martha Stewart, koska Marthahan on kokeillut ja kokannut aivan kaikkea. Oli ajattelemasi ruokalaji, servettien taittelutapa tai girlandikoriste millainen tahansa, Marthalta löytyy ainakin viisi eri vaihtoehtoista tapaa toteuttaa se. Löysin pikahaulla Marthan sivuilta 24 eri muroreseptiä, joten kyllä rivibloggaajallakin on syytä olla edes yksi.

Strömsö, koska siellä viitsiminen on toissijaista. Ei strömsöläinen jumiudu ajattelemaan, että viitsisikö sitä tehdä omat muronsa, graavata itse lohensa tai nikkaroida oman bumeranginsa. Jos jotain voi tehdä itse, sehän tehdään ja siinä vielä onnistutaan.  Muroista tulee rapeita ja bumerangi lentää kauniissa kaaressa takaisin heittäjän käteen, ei nenään.

Gwyneth Paltrow, koska halusin kuvitella, miltä tuntuisi olla Chris Martinin suuri rakkaus.

Ja myös koska lifestyleguru ei syö vehnää tai valkoista sokeria eikä siksi varmasti ikinä kajoaisi markettimuroihin, mutta saattaisi hyvinkin kiinnostua näistä pikkuruisista taateli-manteliruuduista. En oikein osaa samaistua Gwynethiin, sillä ruokavaliomme ja ruumiinrakenteemme perusteella meidän on vaikea kuvitella kuuluvan samaan rotuun. Silti salassa luen hänen blogiaan ja kappas, taitaa tuolla hyllyssä olla hänen keittokirjansakin. En tohtisi unelmoida elämästä Gwynethinä, mutta aamiaishetkeä en panisi pahitteeksi.

No, tuliko muroista lopulta kodinhengetär-olo, onnistuivatko ne, maistuisivatko ne sokereita ja gluteenia karttavallekin?

Kyllä, kyllä, kyllä.

Murot vaativat hieman aikaa ja vaivaa, eikä yhdestä satsista syö kovin montaa aamua, mutta kyllä oli fiiliskin toinen kuin Kelloggs'-kulhollisen jälkeen. (Jos haluat tuntea itsesi supernaiseksi pitkin päivää, voi murotaikinasta tehdä myös välipalakeksejä, sillä taateleiden ansioista murot ovat melko makeita.)
Ja vaikka Martha, Gwyneth ja Strömsön mimmit ovat kaikki toki mainioita, jaksaa tällaisten eväiden avulla kohdata uuden viikon haasteet myös ihan omana, upeana itsenään.


Rapeat mantelimurot
alkuperäinen ohje täältä 
n. 5dl valmiita muroja

2 dl kivettömiä, kuivattuja taateleita
6 rkl maapähkinävoita (tai mantelivoita)
0,5 dl vettä
3,5 dl mantelijauhoja
1 tl vaniljasokeria
1-2 tl kanelia

1. Tee taateleista, maapähkinävoista ja vedestä tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tahna. Jos käytät sauvasekoitinta, kannattaa taatelit ensin pilkkoa pieniksi.
2. Sekoita tahnan kanssa yhteen mantelijauho, vaniljasokeri ja kaneli. Valmiin taikinan tulisi olla murumaista, mutta muotoutua käsitellessä helposti palloksi.
3. Vuoraa pelti leivinpaperilla ja tee taikinasta kaksi levyä (pienemmät levyt on paistettaessa helpommat kääntää kuin yksi iso). Painele tai kauli taikina mahdollisimman ohueksi. Jaa taikinalevyt lopuksi terävällä veitsellä pieniksi ruudukoiksi.
4. Paista levyjä 150 asteessa ensin 30 minuuttia. Käännä levyt ja paista vielä toiset 30 minuuttia, tai kunnes murot ehtivät kunnolla kuivua. Voit jättää murolevyt myös jälkilämpöihin. Murra valmiit levyt paloiksi.


Keittiössä soi: Fanuelle

tiistai 6. toukokuuta 2014

Hiljaa hyvä tulee, mutta hyvä keitto muutamassa minuutissa


Tapahtunut viime postauksen jälkeen: croissantöverit, päiväuniöverit, iltapäivätee ystävän kanssa (lue: skonssiöverit), Sherlock-överit. Teholepäsin koko viikonlopun, minkä ansiosta uuden viikon korkkasi huomattavasti edellisviikkoa reippaampi nainen. Övereiden kautta energiavajareista eroon! Jeah!

Kyllä nyt taas jaksaa. Ainakin eilen vielä jaksoi. Pitkien päivien jälkeen en yleensä koskaan saa enää aikaiseksi laittaa ruokaa. Eilen oli toisin: pilkoin sipulin ja pari muuta asiaa, avasin currytahnapurkin ja laitoin nuudeleita lautaselle.

I'm so back in the business.

Uudelleen uupumista välttääkseni lienee silti parasta olla rehkimättä liikaa. Huomenna kuitenkin kahden tunnin koulupäivä ja kaikkea. Ja millä energialla sitä seuraa yömyöhään Euroviisuja, jos sitä jo päivällä väsyttää itsensä. Joo, nyt ihan rauhassa. Mikä onni, että nuudelikeitosta riittää useammaksi päiväksi.


Supernopea kookos-nuudelikeitto
4:lle

1 rkl currytahnaa
2 cm:n pala tuoretta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1 rkl kookosöljyä
1 tlk kookosmaitoa
1 kasvisliemikuutio
7 dl vettä
2 levyä nuudeleita
1 pss pakastemaissia

korianteria, punaista chiliä, paprikaa

1. Pilko sipuli ja inkivääri muutamaan osaan. Tee sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa currytahnasta, inkivääristä, valkosipulista ja sipulista tahna.
2. Kuumenna kookosöljy kattilassa ja laita tahna kattilaan. Paista tahnaa pari minuuttia.
3. Lisää kattilaan kuuma vesi, kasvisliemikuutio ja kookosmaito. Anna kiehahtaa.
4. Lisää lopuksi maissit ja nuudelit. Voit myös laittaa ne suoraan lautaselle ja kaataa lientä päälle. Nuudelit kypsyvät parissa minuutissa.
5. Tarjoile keiton kanssa tuoretta korianteria, punaista chiliä ja/ tai paprikaa.

Keittoa voi hyvin jatkaa oman maun mukaan: laita joukkoon tofua, katkarapuja, kanaa, pähkinöitä, sieniä, ohuita porkkanasuikaleita, mitä vaan! Liemi on erinomainen peruspohja monelle eri keittoversiolle.

Keittiössä soi: Lost In The Trees

lauantai 3. toukokuuta 2014

Oi, ihana vaikea toukokuu


Minulta kysyttiin vähän aikaa sitten, mistä haaveilen. En osannut vastata mitään. Kysyjä avitti, että no jos saisit tuhat euroa ja viikon vapaata, mitä tekisit. Meinasin jo sanoa, että lähtisin tietysti reissuun, mutta totuus on, että en lähtisi. En jaksaisi. Todellisuudessa haluaisin istua rannalla ja katsoa laineita. Käyttäisin viikon laineiden katseluun ja tonnin siihen, että saisin järjestettyä toisenkin viikon vapaaksi. Jos velvollisuudet odottaisivat heti seuraavana maanantaina, en malttaisi kuitenkaan keskittyä aaltoihin.

Vastauksestani pystyn itsekin tulkitsemaan, että äänessä on melko väsynyt ihminen. Ei uupunut, mutta sellainen, joka ei ole saanut levätä ihan tarpeeksi. Katsoisin laineita varmaan mielelläni juuri siksi, että ei haittaisi, vaikka välillä laittaisi silmät kiinni. Kutakuinkin samanlaisinahan ne iskevät takaisin.

Olen väsymykseni kanssa tuskin yksin. Tällaisiahan toukokuut tuppaavat usein olemaan. Oi, ihana toukokuu on usein myös oi, niin raskas toukokuu. On deadlineja, loppurutistuksia ja kesää kohti tiukentuvia aikatauluja. Loma ja kesä ovat jo aika lähellä - laineiden äänet voi jo melkein kuulla - mutta kuitenkin niin kaukana, ettei niiden tuloon ihan vielä uskalla uskoa.

Tänään olen kuitenkin tietoisesti vahvistanut voimiani ja uskoani. Olen viimeksi viettänyt vapaapäivää luoja muistaa milloin. Minä en ainakaan muista. Sen takia nukuin tänään pitkään ja herättyäni jäin sänkyyn. En noussut tohkeissani puuhailemaan ja hyödyntämään vapaata lauantaita, kuten tavallisesti tekisin, tai ainakin yrittäisin. Sorrun usein ajattelemaan, että vapaista täytyy ottaa kaikki ilo irti. Make the most of it, käsken itseäni. Mutta nyt kun ei puhuta jäätelöannosten täytteistä tai vastaavasta, voin myöntää, että joskus vähemmän on oikeasti enemmän.

Kun viimein koin, että olin saanut katsoa tarpeeksi ulkona huojuvia koivuja ja ajatella viemättä ajatuksia loppuun, nousin ja laitoin uunin päälle. Väsyneenä usein pienet ilot unohtuvat. Kuten se, että sain töistä ison pussillisen croissantteja. Ihminen, jolla on niin paljon voisarvia, että osa niistä ehtii kuivahtaa, on kieltämättä aika onnekas.

Tein croissanteista vanukasta vähän tähän tyyliin. Niin, unohtakaa vain se mitä sanoin vähemmän olemisesta enemmän. Vanukkaaseen tulee karamellisoitua sokeria, kermaa, maitoa ja munia. Valmistelut käyvät hetkessä ja kun vuoan saa uuniin, pitää vain odottaa. Siinä välissä ehtii katsella koivuja ja levätä vähän lisää.

Laineiden puutteessa aion syödä vanukkaani sängyllä loikoen ja elokuvaa katsoen - mieluiten sellaista, jonka olen jo kertaalleen nähnyt, jotta energiaa ei kulu juonen seuraamiseen.

Ja hei! Kuuletteko kohinan? Se ei ole aallot, vaan voimani, jotka tulevat takaisin.


Voisarvivanukas
alkuperäinen ohje täältä
4:lle

muutama iso tai kymmenkunta pientä kuivahtanutta voisarvea
1,5 dl sokeria
1,25 dl kermaa
1,25 dl maitoa
2 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria

marjoja tarjoiluun

1. Revi sarvet pieniksi ja laita vuokaan. Yhdistä maito, kananmunat ja vaniljasokeri.
2. Laita sokeri pannulle. Kuumenna sokeria, kunnes se sulaa ja muuttuu vaalean ruskeaksi. Voit käännellä pannua, mutta älä sekoita sokeria! Ole tarkkana, sillä sokeri tummuu helposti liikaa.
3. Kaada kerma pannulle ja vispaa yhteen sokerin kanssa. Seos kuplii paljon. Ota pannu liedeltä ja kaada joukkoon munamaito edelleen vispaten.
4. Kaada seos voisarvien päälle. Painele voisarvia niin, että ne kaikki kastuvat.
5. Paista vanukasta 175 asteessa noin 20 minuuttia. Tarjoile marjojen ja halutessasi kerman kanssa.

Keittiössä soi: The Oh Hello's