tiistai 30. syyskuuta 2014

Oikeassa väärässä paikassa



Viime kesänä tapahtui paljon merkittäviä asioita - kuten pallon potkiminen Etelä-Amerikassa ja hymyilevän triathlonistin nouseminen Suomen pääministeriksi - minkä seurauksena oli paljon merkittäviä uutisia. Yksi uutinen on kuitenkin jäänyt mieleeni ylitse muiden. Siinä uutisessa kerrottiin ankeriaista, joita lennätettiin Iso-Britanniasta Suomeen, koska maamme ankeriaskanta on kovasti pienentynyt. Ankeriaita tuotiin kuulemma yli 200 000.

Olin tästä uutisesta aivan vauhkona. En tosin ollut juurikaan kiinnostunut siitä, onko Suomessa huonosti pärjääviä eläimiä järkeä tuoda tänne väkisin. Suurinta hepulia aiheutti ajatus lentävistä ankeriasta - kuuluuko ankeriaan liikkua kymmenen kilometrin korkeudessa? Ankerias. Ilmassa. Pilvien yläpuolella. Miettikää nyt sitä.

Pari viikkoa sitten osallistuin juoksutapahtumaan. Terhi Paula Katariina Ruokabloggaaja juoksutapahtumassa - toinen esimerkki asiasta, joka on ajautunut melko kauas luontaisesta ympäristöstään. Minulle luontaisia ympäristöjä ovat muun muassa seuraavat paikat: kukkakaupat, nurkat (juhlissa), keittiöt, Stokkan Herkku (pällistelemässä, harvemmin ostamassa), elokuvateatterien päivänäytökset, alennusrekkien lähialueet, yliopiston atk-tuki, apteekkien palovammahyllyt, karkkihyllyt.

Kukkakaupoista tosin sen verran, että viimeksi asioin sellaisessa osoittamalla kahdesti sormella ja sanomalla "tollanen". Maksoin kahdesta tollasesta 20 euroa, mihin en ollut ollenkaan varautunut.

Palovammoista sen verran, että viimeiset kolme ovat tulleet sosekeitoista. Suhtaudun niihin kuin kunniakkaisiin sotavammoihin.

Elokuvateatterien päivänäytöksistä ei sen enempää, paitsi että nyt kun joku meni elokuvat mainitsemaan, niin menkää HYVÄNEN AIKA kaikki katsomaan Whiplash kun se elokuviin tammikuussa tulee. Menkää erityisesti, jos olette koskaan soittaneet orkesterissa. Minä olen, ja siellä vasta olinkin kaikkea muuta kuin ominaisessa ympäristössäni. Olisin menestynyt kamariorkesteria paremmin oikeastaan missä tahansa muualla, mm. ulkoavaruudessa - ilman happinaamaria.

Urheilutapahtumat, orkesterit ja ulkoavaruus eivät ole minulle luontaisia ympäristöjä, eikä ankeriaan kuulu olla taivaalla. En ole ihan varma, onko ihmisenkään tarkoitus liidellä vuorten päällä, mutta ankeriaiden nyt ei ainakaan. Minä ja ankeriaat olemme hyvin selkeitä esimerkkejä asioista, joilla on omat, luontevat paikkansa.

Mutta välillä sitä törmää asioihin, jotka kaikista ennakko-oletuksista huolimatta toimivat ja menestyvät myös oman tonttinsa ulkopuolella. Tänään haluaisin mainita niistä kaksi: mustapavut ja oluen. Mustapavut sopivat esimerkiksi mustapapukeittoon ja olut esimerkiksi oluttuoppiin. Hämmästyttävää kyllä, ne sopivat molemmat mahtavasti myös brownietaikinaan. Moni on sitä mieltä, että kunnon browniessa pitää olla suklaata ja sokeria, mutta tämän reseptin perusteella olen sitä mieltä, että siinä ehdottomasti kuuluu olla myös mustapapuja ja tummaa olutta.

Mustapapu-olutbrowniet olivat aivan häkellyttävän hyviä. Ohjeeseen ei tule rasvaa ollenkaan, mutta makuun saati koostumukseen se ei vaikuta mitenkään. Olut kannattaa valita huolella - joskin nyt taas pääsemme aihealueeseen, josta minä en tiedä mitään. Kaveri kysyi, valitsinko käyttämäni oluen etiketin perusteella. Katsoin häntä vähän hämmästyneenä silmiin ja vastasin, että totta kai valitsin. Young's Double Chocolate Stout sattui kuitenkin olemaan paitsi kauniissa pullossa, myös muutenkin onnistunut valinta. Se teki brownieista vielä entistä tuhdimpia ja suklaisempia.

Vaikka mistä minä tiedän, johtuiko se loppujen lopuksi oluesta. Vai mustapavuista. Vai lentävistä ankeriaista.


Olut-mustapapubrowniet
12 kpl
alkuperäinen resepti täältä

1 tlk (258 g) keitettyjä mustapapuja
2 dl vettä
3,5 dl vehnäjauhoja tai hiivaleipäjauhoja
3 dl ruokokidesokeria
3 dl kaakaojauhetta
4 tl pikakahvijauhetta tai jauhettua kahvia
hieman suolaa
2 tl leivinjauhetta
1 tl jauhettua vaniljaa
3 dl stout-olutta (esim. Young's Double Chocolate Stout)
100 g tummaa suklaata

(koristeluun pistaasipähkinöitä ja kaakaonibsejä)

1. Huuhtele pavut hyvin. Soseuta pavut puhtaan veden kanssa.
2. Sekoita keskenään kuivat aineet suklaata lukuun ottamatta.
3. Lisää papusose ja olut kuivien aineiden joukkoon. Pilko suklaa pieneksi ja lisää taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi, mutta älä sekoita liikaa!
4. Kaada taikina voideltuun vuokaan (n. 20 cm x 30 cm). Paista brownieita 175 asteessa noin 30-35 minuuttia. Browniet saavat jäädä keskeltä kosteiksi.
5. Anna brownieiden jäähtyä kokonaan ennen tarjoilua.

Keittiössä soi: Django Django

maanantai 22. syyskuuta 2014

Sen yhden positiivisen asian kautta


Syksylläni on teema. Se on... en tiedä, kehtaanko sanoa. No, kehtaan. Syksyni teema on "ilon kautta." Tapasin Bjurströmin Marcon ja yhdessä vähän ideoitiin, ja siitä tämä omaperäinen otsikko sitten syntyi.

No ei. Kyllä tämä slogan on ihan oma hengentuotteeni. Kannan latteudesta täyden vastuun. Se on rajun brändiuudistuksen tulos. Kesän lähestyessä loppuaan tulin siihen tulokseen, että tänä syksynä jonkin on muututtava. Ei 23-vuotias ihminen voi joka päivä toivoa pääsevänsä eläkkeelle. Tai näemmä voi, mutta tässä iässä olisi suotavampaa haaveilla vielä jostain muusta.

Päätin siis tietoisesti lähteä uuteen syksyyn ja lukukauteen toisella asenteella. Mietin, mikä eroaisi eniten viime syksystäni, jonka teeman voin näin jälkikäteen todeta olleen "sydäninfarktin ja alemmuuskompleksin kautta." En minä edellisvuoden ylevää teemaa mitenkään tietoisesti valinnut, mutta sellaiseksi se vain jotenkin muodostui. Koko ajan ahdisti. Koko ajan masensi. Koko ajan tunsin itseni hitaaksi ja huonoksi. Joka päivä oli tukka huonosti ja asu väärä. Iloitseminen oli sitä, mitä teletapit tekevät laaksossaan: jotain kaukaista ja keinotekoista.

Tukka on edelleen ainakin joka toinen päivä huonosti, ja viimeksi tänään vaihdoin aamulla vaatteet neljästi vain lähteäkseni edelleen tyytymättömänä ovesta ulos. Mutta muuten tuntuu vuoden takaiseen verrattuna hyvinkin erilaiselta. Ei ahdista tai masenna. Ei ainakaan sillä tavalla, etteikö tilanne kissavideoilla ja korvapuustilla korjaantuisi.

Ilo on kaikessa yksinkertaisuudessaan vähän vaikea juttu. Se on hymiönä pikavalikossa ja uutta kieltä opeteltaessa ensimmäisiä opittuja adjektiiveja. Silti olen kirjoittanut jo viisi kappaletta päätöksestäni tavoitella sitä. Selostukseni liittyy osittain ilmiöön, jota jo kesällä pohdin. Avoimesti iloitseva ja innostuva pettyy useammin kuin henkilö, joka ei alunperinkään uskaltanut odottaa mitään. Tai jos odottikin, ei ainakaan mennyt sanomaan sitä ääneen, eikä siksi joudu nolona selittelemään intoaan, jos se osoittautuukin aiheettomaksi. Ilossa on riskinsä.

Mutta juuri siksi nyt opettelen iloitsemista ja riskien sivuuttamista. Harjoittelen olemaan ilman jatkuvaa kritiikkiä, analysointia ja epäonnistumisen pelkoa. Yritän nostaa kädet pystyyn sen sijaan, että etenisin rystyset valkoisina kaiteesta kiinni pitäen. Koitan nauttia valitsemastani animaatiokurssista enkä vain murehdi sitä, tukeeko se lopulta pääaineopintojani. Opettelen myöntämään, että Melukylän tarinoita nyt vaan on mukavampi lukea kuin kiiltävän kovaa, mustavalkoista muotilehteä. Vähättelyjen sijaan sanon "kiitos", kun joku kehuu tekemiäni vohveleita.

Kiitos, olen samaa mieltä.
Otetaanko toiset?

Onko siinä samassa kuvassa vohveleita, leikkokukkia, retrolautanen, inkivääriolutta skumppalasissa ja pupulamppu, joka vaihtaa väriä? No KYLLÄ!

Sitruunaiset hunaja-unikonsiemenvohvelit
4:lle

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 rkl ruokokidesokeria
veitsenkärjellinen jauhettua vaniljaa tai maun mukaan vaniljauutetta
hieman suolaa
75 g voita
2 rkl hunajaa
1 sitruunan mehu
1 sitruunan raastettu kuori
2 kananmunaa
1,5 dl turkkilaista jogurttia
1,5 dl vettä
0,5 dl unikonsiemeniä

1. Sekoita vehnäjauhojen joukkoon leivinjauhe, ruokokidesokeri, vanilja ja suola.
2. Sulata voi ja lisää hunajan, sitruunan kuoriraasteen ja sitruunamehun kanssa kuivien aineiden joukkoon.
3. Sekoita kananmuna, jogurtti ja vesi keskenään ja yhdistä muiden aineiden kanssa. Lisää unikonsiemenet. Sekoita tasaiseksi, mutta älä liikaa.
4. Kuumenna vohvelirauta ja laita paistolevyille hieman voita. Paista vohveleita, kunnes ne ovat kauniin ruskeita.

Keittiössä soi: Young Galaxy, The Parting Gifts, kummallinen virolainen iskelmäkanava keittiön uudesta radiosta

torstai 4. syyskuuta 2014

Soppa suuttuneille


Istuin eilen yliopiston ruokalassa ja olin vihainen. Lusikoin kalakeittoa äkäisesti ja ajattelin pahaa eräästä ihmisestä. Voi kyllä, todellakin ajattelin. Enkä pelkästään ajatellut, vaan yksityiskohtaisesti ja antaumuksella listasin mielessäni kyseisen henkilön huonoja piirteitä. Olin juuri pääsemässä ilkeiden ajatusteni kanssa kunnolla vauhtiin - sellaiseen, jossa tympeän kiukun sijaan alkaa tuntea nautinnollista uhmaa - kun puraisin kiveen.

Ei minun tarvitse kuvailla teille, miltä kivi hampaiden välissä tuntuu. Voin kuitenkin kuvailla, mitä se tällä kertaa aiheutti: kovaäänisen parkaisun, refleksinomaisen nyrkiniskun pöytään, mikä tietysti sai kalakeittolautasen kaatumaan ja vieressä istuvan heiveröisen japanilaistytön säikähtämään, tai oikeastaan säikähtämään entisestään, sillä hän vaikutti olevan melko järkyttynyt silakkapihveistään jo ennen koko hammasepisodia.

Siinä sitten nyyhkytin ja yritin samalla olla kuin en nyyhkyttäisi, syljin hampaanpalasia tyhjälle lautaselle ja koitin ohjailla keittonoroja valumaan muualle kuin syliin. Tunsin itseni todella tyhmäksi. Niin tyhmäksi, että olen onnellinen, että tajusin vasta myöhemmin, että kalakeittoa oli kaatunut melko paljon myös käsilaukkuun ja siellä olevien kirjaston kirjojen päälle. Jos olisin huomannut tämän samaan syssyyn haljenneen hampaan kanssa, japanilaistyttö olisi päässyt todistamaan meille tyynille suomalaisille niin harvinaista huutoitkukohtausta.

Mutta siis. Tuntui tyhmältä. Olo oli kuin mopopojalla, joka makaa verta vuotavana asfaltilla huudettuaan viisi sekuntia aikaisemmin "kattokaa, ilman käsiä". Pitikin uhitella. Pitikin ajatella pahoja. Totta kai se kivi tai poranterän palanen tai mikä lie niin käsittämättömän kova pieni asia, joka oli jostain syystä päätynyt pakasteseitipalojen joukkoon, tuntui rangaistukselta aikaisemmista ajatuksistani. Kalakeitot sylissä, kyyneleet silmissä ei ollut enää pokkaa olla raivokas.

Vihalla aika harvoin ratkaistaan mitään. Kyllä suuttua saa ja riehuakin saa, ja jos tilanne niin vaatii, saa sitä japanilaisiakin säikytellä. Vihaamista kannattaisi silti välttää. Sitä yleensä satuttaa itseään enemmän kuin vihansa kohdetta. Vaikka olisin saanut ajatella ajatukseni loppuun, tehdä niistä listan ja teetättää siitä plakaatin ratikan kylkeen, olisin luultavasti joka tapauksessa jossain vaiheessa päätynyt tuntemaan itseni tyhmäksi. Todennäköisesti hyvin tyhmäksi.

Joistain tunteista pääsee eroon vain unohtamalla ne. Se ei tietenkään ole helppoa. Helppoa on unohtaa maksaa sähkölasku ja ostaa vessapaperia. Jylläävien tunteiden unohtaminen vaatii aktiivisia yrityksiä poistaa ne mielestä, mikä yleensä johtaa kaikkeen muuhun kuin unohtamiseen. Siksi niitä pitää vain kestää, kunnes eräänä päivänä tajuaa, että nyt sen tunteen taas muistaa, mutta äsken oli hetki, kun ei. Sitten sitä taas tekee jotain muuta, unohtaa vähän pidemmäksi aikaa ja lopulta huomaa, että vaikka sen tunteen olemassaolon vielä muistaisi, siitä ei saa enää samalla tavalla kiinni. Ja kun ei itse pidä kiinni, ei tunnekaan enää kauaa pysy paikallaan.

Mutta koska unohtamiseen voi mennä hetki, kannattaa sillä välin tehdä muita asioita. Helppoja, hyväntuulisia asioita. Kookoksella maustettu appelsiini-porkkana-sosekeitto on sellainen asia. Se sopii ihan kaikille, mutta erityisen hyvin kaikille vihaisille ja hammassärkyisille.


Lempeä appelsiini-porkkana-kookoskeitto
alkuperäinen resepti Kätevä kokki Jamie -kirjasta
3:lle

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl oliiviöljyä tai wokkiöljyä
1 appelsiinin kuoriraaste ja mehu
2 cm:n pala tuoretta inkivääriä
5 porkkanaa
6 dl vettä
2 dl maissia
1 tlk kookosmaitoa
1 tl kanelia
1-2 tl currya
1 tl hunajaa
ripaus mustapippuria
suolaa
1 rkl seesamöljyä

1. Kuumenna kattilassa öljyä. Pilko sipulit pieniksi ja raasta appelsiinista kuori, ja laita ne kattilaan.
2. Kuori ja pilko inkivääri pieneksi hakkelukseksi. Laita pilkottujen porkkanoiden kanssa kattilaan. Pyörittele seosta kattilassa noin 10 minuuttia.
3. Lisää kattilaan kiehuva vesi. Anna kiehua, kunnes porkkanat ovat pehmeitä.
4. Lisää kattilaan maissit ja kookosmaito. Soseuta.
5. Mausta keitto kanelilla, currylla, hunajalla, mustapippurilla ja suolalla. Lisää lopuksi seesamöljy. Tarjoile raejuuston kanssa.

Keittiössä soi: The Middle East