perjantai 17. kesäkuuta 2016

Kun aika on | Mustapapuburgerit


Tällä hetkellä minua ilahduttaa kovasti:

Se, että kämppis keittää aamukahvit aina meille molemmille.
Radanvarren lupiinit.
Linnanmäeltä kuuluvaan hihkuntaan herääminen.
Torikahvilassa lauantaisin soittava bändi.
Asioiden syöminen ulkona.
Jalkakäytävän reunuksella käveleminen kymmenen senttimetriä alempana olevan jalkakäytävän sijaan.
Matonpesupaikat.
Kappaleet, joissa vihelletään.
Pimenevässä illassa pyöräily.
Kaupassa käyminen yöllä ja tuntemattomien tuotteiden ostaminen.
Pubivisan vetäjä, joka esittelee kuulakärkikyniä kuin Mr. Ollivander taikasauvoja: "Tässä on vankka saksalainen sydän ja hento ranskalainen kuori. Kokeilkaa. Miltä tuntuu?"
Ruoanlaitto.

Niin. Pitkästä aikaa innostaa taas laittaa ruokaa. Kiinnostus kokkaamiseen menee sykleissä, mikä on ihan okei. Ei minua haittaa syödä muroja lounaaksi ja toisenlaisia illalliseksi.

Mutta sitten kun innostus palaa, se tuntuu kuin kesältä - vasta sen alkaessa todella ymmärtää, miten kovasti sitä onkaan kaivannut. Koko settiä: vihannesten tunnustelemista kaupassa, yrttiruukkujen tuoksuttelua, ideointia ja improvisointia, kokeilua, maistelua. Pöydän kattamista ja alas istumista.

Sitä ehkä olenkin kaivannut eniten: ruoan ääressä rauhoittumista, kavereiden kanssa syömistä. Ystäviä tulee harvemmin kutsuttua muroille.

Viime viikonloppuna teimme ja söimme burgereita. Mustapapuburgereita, jotka ilmeisesti ovat olleet joku juttu jo pidemmän aikaa? Ymmärrän kyllä. Hyviähän ne olivat, todella. Alla olevan reseptin lisäksi suosittelen kokeilemaan myös vaikka tätä K-ruoan mustapapuhampurilaisten ohjetta. Ja sitten innostumaan burgereista muutenkin. Muun muassa tämä grillattu juusto-avokadohampurilainen puhuttelee minua kovasti juuri nyt.


Mustapapuburgerit
4 kpl

Mustapapupihvit
1 prk Pirkka mustapapuja (380 g / 230 g)
1/2 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
1/2 paprika
0,5 tl jauhettua paprikaa
1 tl sriracha-kastiketta
1 kananmuna
1 dl Pirkka korppujauhoja
hieman valkopippuria
suolaa
oliiviöljyä paistamiseen

Pikamarinoidut punasipulit
1 punasipuli
2 rkl omenaviinietikkaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria

Mehevä maustesalaatti
3 rkl Pirkka kermaviiliä
1 rkl ketsuppia
1 tl sriracha-kastiketta
1 tl worcestershire-kastiketta
1/4 kerä jäävuorisalaattia

4 sämpylää
1 avokado
1 iso tomaatti
tuoretta rucolaa

1. Aloita laittamalla punasipulit marinoitumaan: leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi. Yhdistä suola ja sokeri etikan kanssa ja kaada sipulirenkaiden päälle.
2. Valmista mustapapupihvit: Valuta mustapavut. Pilko sipulit ja paprika. Laita ne papujen kanssa kulhoon ja survo sauvasekoittimella. Älä kuitenkaan tee massasta aivan tasaista.
3. Vatkaa kananmunan rakenne rikki ja yhdistä massan joukkoon mausteiden kanssa. Lisää lopuksi korppujauhot vähitellen. Tarkista maku.
4. Muotoile massasta neljä pihviä. Jos pihvit eivät meinaa pysyä kasassa, lisää hieman korppujauhoja. 5. Kuumenna pannulla oliiviöljyä. Paista pihvejä kunnes ne ovat saaneet kauniisti väriä.
6. Valmista maustesalaatti: Pilko jäävuorisalaatti hienoksi. Yhdistä loput aineet ja kaada salaattihakkeluksen päälle. Sekoita.
7. Viipaloi tomaatti ja avokado. Kokoa burgerit haluamassasi järjestyksessä.

Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-ruoan kanssa.


Keittiössä soi: Hauschka, Lord Huron

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Nähtyä ja näkemättä jätettyä | Valkosipulimuru-tomaattipasta


Eilen katsoin ja kuuntelin J. Karjalaista. Olin päättänyt lähteä heti kun Hän olisi laulettu ja huojuttu, mutta jäinkin. Eihän sieltä kymmenentuhannen ihmisen puristuksesta olisi kesken kaiken minnekään päässytkään. Hyvä, että niin. Kotimatkalla poimin radanvarresta valtavan päivänkakkarakimpun. Kapaloin sen Metro-lehteen ja vein kaupunkikierrokselle.

Esplanadilla illallistettiin pitkissä pöydissä. Tuuli nappasi yhdestä pöydästä kukat maljakoista, seuraavasta servetit, mutta hyvä tunnelma tuntui olevan tiukassa. Puistossa tanssittiin tangoa. Sitä säesti silmät kiinni soittava viulisti. Hän ei nähnyt, miten osa tanssijoista oli pukeutunut tuulipukuihin. Minä näin, ja se hymyilytti.

Kruununhaka on minun Pariisini. Olen liikkunut siellä vielä sen verran vähän, että voin kuvitella niin. Jokaisella kävelyllä näen uudenlaiset ikkunankarmit tai suihkulähteen, josta en tiennyt. Ennen pitkää opin tunnistamaan kadut ja suunnistamaan mistä tahansa kulmasta kotiin. Kun tuntemattomasta tulee tuttu, Pariisi katoaa. Mutta jos kävelen kuin viulisti, laittaen välillä silmät kiinni, tietoisesti unohtaen missä olen, ehkä niin ei käy ihan vielä.

Kotiin pääsee siltaa pitkin. Sillat ovat suosikkejani. Niillä on pakko ajatella isoja asioita. Katsoa ylös taivaalle, alas veteen tai eteenpäin ulapalle. Tuuli sekoittaa tukan. Hiusten pöllytessä silmien edessä ei ole väliä, missä ollaan. Vain sen tuntee, että on.

Kotona tein pastan - helpon ja ihanan. Soittolistalla oli sekä Karjalaista että Pariisin varpusta.

Vasta syötyäni muistin laittaa kukat veteen.


Valkosipulimuru-tomaattipasta
4:lle
alkuperäinen resepti täältä

500 g (2 rasiaa) erivärisiä kirsikkatomaatteja
3 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
1 tl hunajaa
suolaa
mustapippuria
reilusti kuivattua oreganoa ja basilikaa

2 rkl oliiviöljyä
1/2 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1,25 dl korppujauhoja
suolaa
mustapippuria

150 g täysjyväspagettia
kourallinen tuoretta basilikaa
(raastettua parmesaania)

1. Halkaise kirsikkatomaatit ja laita ne uunivuokaan. Hienonna valkosipulinkynnet ja lisää ne oliiviöljyn, hunajan ja mausteiden kanssa tomaattien sekaan. Sekoita.
2. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Paahda tomaatteja noin 10 minuuttia. Sammuta uuni, mutta jätä tomaatit jälkilämpöihin vielä siksi aikaa, kun valmistat valkosipulimurun ja keität pastan. Tomaatit voi valmistaa myös tällä, vanhalla mutta varmalla ohjeella.
3. Keitä spagetti. Ota pari desiä keitinvettä talteen.
4. Hienonna valkosipulinkynnet ja sipuli. Kuumenna pienessä kattilassa oliiviöljyä ja kuullota sipuleita siinä hetken aikaa. Lisää korppujauho. Paahda korppujauhoja kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Mausta suolalla ja pippurilla.
5. Yhdistä paahdetut tomaatit, spagetti, hieman keitinvettä, pieneksi revitty tuore basilika ja puolet valkosipulimuruista. Sekoita. Ripottele päälle loput valkosipulimurut ja halutessasi raastettua parmesaania.

Keittiössä soi: J.Karjalainen, Pearl and the Beard, Edith Piaf

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Jäätelökesä 1998 | Raparperi-mansikkapuikot


Muistoja kesistä. Kesästä. Jo aika kaukaisesta.

Punainen Seat Toledo. Ainoa auto, jonka osaan nimetä. En tiedä autoista mitään, niiden merkit tai meriitit eivät kiinnosta, mutta sen yhden muistan. Rekisterikilven alku TGI. Sama alkukirjain, minulla ja autolla. Iso juttu.

Rannikko lännessä melkein 20 vuotta sitten. Punainen Toledo ja me kiemurtelimme saaristoteitä pitkin. Takapenkillä tunnelma vaihteli kirjaston lukusalista talvisotaan. Joka päivä satoi. Muistan harmaat, toisiaan muistuttavat kylät, joissa kaikissa puhuttiin vierasta kieltä. Silti ei kuulemma oltu ulkomailla. Uskoi, ken tahtoi.

Retkeilymajoissa oli kosteaa, mutta kuitenkin kotoisaa. Keräsin rannoilta muovipussiin simpukoita ja erilaisia rihmaisia kasveja. Yön aikana aarteeni alkoivat haista. Aamulla heitin ne äidin käskystä pois ja keräsin uudet.

Joka päivä seurueemme alaikäisille jäsenille annettiin 8 markkaa jäätelörahaa. Se oli hurja summa, ja vuonna 1998 sillä sai loputtoman määrän jäätelöä. Ainakin automatkailun kannalta aivan liian paljon. Kerran, pysähdyttyämme veljen pahoinvoinnin takia, avasin auton oven ja katsoin alas. Juuri sillä kohdalla makasi maassa kymmenen markan kolikko. Mitä se on nykyrahassa. Noin sata euroa? Ilmassa kaikui kassakoneen ääni, jota hihkuntani säesti.

Silläkin rahalla tietysti jäätelöä. Lisää pysähdyksiä tien viereen.

Lossit veivät sateiselta saarelta toiselle, yhdestä jäätelökaupasta seuraavaan. Radiossa soi Shania Twain.

Hirveän hyvä kesä. Sellaisia ei enää ole. Hyviä on. Mutta ei sellaisia.


Raparperi-mansikkapuikot
8 kpl

3 raparperinvartta
3 dl mansikoita
2 appelsiinia
hieman jauhettua kardemummaa
hieman jauhettua vaniljaa
2 dl turkkilaista jogurttia
0,75 dl hunajaa

mehujäämuotit
jäätelötikkuja

1. Pilko raparperit ja mansikat. Raasta toisen appelsiinin kuori.
2. Purista appelsiinien mehu kattilaan. Lisää raparperit, mansikat, kardemumma, vanilja ja appelsiinin kuoriraaste. Anna seoksen kiehua rauhallisesti kunnes raparperit ja mansikat ovat täysin pehmeitä.
3. Lisää hunaja ja anna seoksen jäähtyä. Soseuta.
4. Yhdistä raparperi-mansikkasose ja jogurtti. Tarkista maku.
5. Jaa jogurttiseos mehujäämuotteihin. Lisää jäätelötikut. Pakasta.
6. Irrota puikot muoteista pitämällä niitä hetken aikaa kuuman veden alla.

Keittiössä soi: Chuck Berry

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Tuuli | Vegaaniset suklaahippukeksit


Tänään on tuullut, kovaa ja joka suunnasta.Viikonloppuna istutettu korkea mintuntaimi kaatui. Tuuli puhalsi maahan karisseet mullat heti alakerran parvekkeelle.

Mitä tuuli oikeastaan edes on? Liikkuvaa tyhjyyttä? Ei-mitään, jossa on kuitenkin valtava voima?

Tuuli heiluttaa asioita ja ajatuksia, heittelee ja laittaa hetkeksi sekaisin. Sitten se häipyy, lakkaa vain olemasta.

Jälkikäteen tuulta ei voi syyttää mistään - kaatuneesta mintusta tai pyörivästä päästä - sillä eihän sitä enää ole.

Sängyssä on keksinmuruja. Murustelin niitä samalla kun kokosin ajatuksiani poikkeuksellisen tuulisen päivän jälkeen. Keksejä meni aika monta ennen kun mikään oli paikallaan.


Vegaaniset suklaahippukeksit
n. 40 kpl

225 g vegaanista margariinia
2,5 dl fariinisokeria
1,25 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
hieman jauhettua vaniljaa
5 dl vehnäjauhoja
8 rkl säilykekikherneiden lientä
200 g maidotonta suklaata

1. Vaahdota margariini ja sokerit.
2. Sekoita leivinjauhe, ruokasooda ja vanilja vehnäjauhojen joukkoon.
3. Lisää voi-sokerivaahtoon kikherneiden liemi. Lisää jauhoseos vähitellen.
4. Rouhi tai pilko suklaa ja lisää taikinaan. Sekoita tasaiseksi.
5. Annostele taikinaa ruokalusikalla pellille. Jätä keksien väliin hyvin tilaa, sillä keksit leviävät uunissa.
6. Paista keksejä 175 asteessa noin 10 minuuttia.

Keittiössä soi: Dresses, Tilhet, pajut ja muut