Jos saisin valita | Pinaatti-perunacurry

Jos saisin valita, en tekisi töitä perjantaisin.

Jos en tekisi töitä perjantaisin, kävisin aamulla uimassa.

Jos en jaksaisikaan uida, menisin syömään aamupalaa jonnekin, mistä näkisin meren.

Jos näkisin meren, ajattelisin kaikkia niitä erilaisia ihmisiä, jotka sen rannalla asuvat.

Jos itse asuisin meren rannalla, avaisin pimeinä iltoina ikkunat ja antaisin myrskyn viedä murheeni.

Jos myrsky ei veisi aivan kaikkea, ripottelisin loput raesokerina pullan päälle tai leivänmuruina ankkalampeen.

Jos minua toruttaisiin ankkojen ruokkimisesta, käskisin ajattelemaan kaikkia niitä ihmisiä, jotka meren rannalla asuvat.

Jos toruja tekisi niin kuin käskisin, hän tuskin enää jaksaisi välittää lintujen luvattomasta ruokinnasta.

Jos en tekisi töitä perjantaisin, kirjoittelisin päivisin kirjeitä.

Jos minulta loppuisivat kirjekaverit, alkaisin kirjoittaa kirjeitä tuntemattomille.

Jos saisin kirjeeni kirjoitettua, jakaisin niitä pujahtelemalla postimiehen perässä porraskäytäviin tai sujauttelemalla niitä liukuportaissa ihmisten kauppakasseihin.

Jos kirjeeni tulisivat luetuiksi, toivon että niistä kerrottaisiin hekotellen illallispöydissä.

Jos en tekisi töitä perjantaisin, aloittaisin oman illalliseni valmistelun hyvissä ajoin.

Jos aloittaisin illallisen valmistelun hyvissä ajoin, luulisin aikaa olevan loputtomiin ja unohtuisin katsomaan Planet Earthia.

Jos unohtuisin katsomaan Planet Earthia – ei se mitään. Näinpähän taas upeita kuvia koralliriutoista ja savanneista.

Jos unohdukseltani vielä ennen illallista ehtisin, laittaisin jälkiruoaksi lettutaikinan turpoamaan.

Jos lettutaikinastani tulisi vahingossa taas viisilitrainen, toivon että ystävät tulisivat syömään lettuja vielä lauantaina ja sunnuntainakin.

Jos he eivät ehtisi kuitenkaan tulla, toivon että he viihtyisivät pitkään perjantaina.

Jos ystävieni olisi täytynyt tehdä töitä perjantaina, toivon että he olisivat päivän saavutuksistaan ylpeitä.

Jos jotain erityisen hyvää olisi saavutettu, sille skoolattaisiin.

Jos mitään erityistä ei olisi saavutettu, skoolattaisiin tietysti silti, ennen kuin käytäisiin syömään.

Jos olisin saanut ystäväni tänään syömään, olisin tarjonnut tätä.

Pinaatti-perunacurry
4:lle

5 perunaa
1 pss pakastepinaattia
100 g pakasteherneitä
(pieni munakoiso - sellainen sattui löytymään jääkaapista, joten nakkasin mukaan. Voi jättää poiskin!)
3 valkosipulinkynttä
1 iso sipuli
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl seesamiöljyä (tai toinen rkl oliiviöljyä)
2 tl currya
1–2 tl jauhettua paprikaa
1–2 tl kokonaisia kuminansiemeniä
1 tl jauhettua inkivääriä
2 tl rouhittua kardemummaa
1 tl chilihiutaleita tai maun mukaan chilijauhetta
1 tlk kikherneitä
suolaa maun mukaan
2 tl sokeria tai 1 rkl hunajaa
puolikkaan limen mehu
2 dl kookosmaitoa

1. Laita perunat kiehumaan ja ota pakastepinaatti ja -herneet sulamaan.
2. Hienonna valkosipulinkynnet ja sipuli.
3. Kuumenna pannulla öljyä ja lisää sipulit ja mausteet. Kuullota hetken aikaa.
4. Valuta kikherneet ja lisää ne pannulle. (Lisää myös pilkottu munakoiso.) Anna kypsyä noin 10 minuuttia.
5. Pilko perunat ja lisää pannulle yhdessä pinaatin kanssa.
6. Lisää kookosmaito, suola ja sokeri tai hunaja. Lisää lopuksi herneet ja limemehu. Kääntele tasaiseksi. Tarkista maku. Tarjoile curry paksun maustamattoman jogurtin kanssa.

Keittiössä soi: AURORA

Samalla puolella | Vegaaniset suklaa-kaurakeksit

Sunnuntai-iltaisin pelaamme korttia. Suvi, Roosa, Vilma ja minä. Pelaamme canastaa, jonka opettelemiseen meni monta viikkoa. Vielä toissa kerralla pelistä poistettiin sääntöjä, joiden tajusimme kuuluvan sittenkin johonkin ihan toiseen korttipeliin.

Illoissa on aina sama kaava. Ensin syömme soppaa ja käymme läpi päällimmäiset. Miten se tyyppi, miten se työ, mites tuo mekko, onko uusi. Ootko jaksanut käydä salilla, pitääkö uutena vuotena aloitettu sipsilakko edelleen. Ai. No, mutta jos juhlissa vähän niin eihän sitä lasketa.

Millainen viikko oli, millainen viikko tulee. Millaisia lounaita, jumppia ja keikkoja. Millaisia tunteita, ajatuksia ja kohtaamisia.

Sitten korjaamme pöydän, laitamme teevedet tulemaan. Asetumme matolle, otamme pakat esiin. Naksautamme sormet, jaamme kortit.

Kun pelaamme, pelaamme pieteetillä. Kauniisti sanoen. Joka kerta yllätyn siitä, miten hurjaksi peli menee. Korttien takaa huudetaan ja kiroillaan. Voittajat tuulettavat, häviäjät sähisevät ja syyttävät vilpistä.

Kierrosten välissä rauhoitutaan juomalla teetä ja syömällä sokeria. (Eilen tarjottiin pieniä korvapuusteja, mustikkapiirakkaa ja suklaa-kaurakeksejä – niitä sellaisia, joita esimerkiksi Ikeasta saa, ja joita minun on tehnyt mieli siitä asti, kun selasin jonkun bussiin jättämää kuvastoa pari viikkoa sitten.) Palataan soppalautasten ääressä alustettuihin aiheisiin. Niin, vielä siitä tyypistä. Vielä siitä hommasta. Vielä viime viikosta.

Ollaan taas samalla puolella kaikkia soittamatta jättäneitä tyyppejä, tuskaisia töitä ja sipsilakkoja vastaan.

Sitten pelataan taas. Huudetaan ja heilutaan ja syytetään surkeita sääntöjä.

Juodaan teetä ja mietitään, pitäisikö jatkossa juoda sherryä tai konjakkia. Sellainen sopisi tunnelmaan, eikö sopisikin. Kai me juodaan ja pelataan yhdessä vielä 70-vuotiainakin. Tietty pelataan. Ja nytkin pelataan vielä yksi kierros.

Viimeisen kierroksen jälkeen voittajat ja häviävät makaavat matolla hetken aikaa yhtenä joukkueena. Sitten noustaan, tiskataan ja suoristetaan matot. Varmistellaan, että kai taas ensi sunnuntaina. Totta kai taas ensi sunnuntaina. Ennen kuin erotaan, halataan. Tiukasti. Viikoksi varastoon. Lopulta laskeudutaan jo yöpuulle käyneille kadulle ja yritetään ehtiä bussiin, joka vie mukanaan maanantaihin.

Vegaaniset suklaa-kaurakeksit

150 g maidotonta margariinia
2 dl sokeria
0,5 dl vettä
1 tl vaniljasokeria tai hieman jauhettua vaniljaa
ripaus suolaa
1 tl leivinjauhetta
2 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
125 g maidotonta tummaa suklaata

1. Sulata margariini mikrossa tai kattilassa.
2. Yhdistä sokeri, vesi, vaniljasokeri, suola ja leivinjauhe keskenään.
3. Lisää hieman jäähtynyt margariini. Sekoita tasaiseksi.
4. Lisää lopuksi vehnäjauhot ja kaurahiutaleet. Sekoita taas.
5. Nosta taikinasta ruokalusikalla nokareita leivinpaperilla päällystetylle pellille. Jätä nokareiden väliin reilusti leviämisvaraa.
6. Paista keksejä 175 asteessa noin 12 minuuttia tai kunnes keksien reunat ovat saaneet hieman väriä. Anna keksien jäähtyä kunnolla ennen niiden siirtämistä.
7. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Etsi kekseille sopivan kokoiset parit. Kasta toisen keksin reunat sulaan suklaaseen. Levitä toiselle keksille noin teelusikallinen suklaata ja paina keksit varovasti yhteen. Anna suklaan kovettua ennen keksien tarjoilua.

Keittiössä soi: Colin & Caroline, Gregory Alan Isakov

Tyhjä, hiljainen, täysi vai millainen | Täytetyt uuniperunat

Vaahtosin eilen ystävälle hiljaisuudesta. Heilutin puhelinta kädessäni ja kysyin, mitä tästä pitäisi ajatella. Kun mitään ei kuulu. Tarkoittaako se, että mitään ei ole? Miten tyhjyyttä tulkitaan?

Sitäkin kun voi olla niin hitsin monenlaista.

On hiljaisuutta, joka on päätös; on hiljaisuutta, joka on tahattomien sattumien summa. On hiljaisuutta, joka on tarkoitettu viestiksi ja hiljaisuutta, joka vain odottaa seuraavaa. On yöllistä hiljaisuutta, joka katkeaa aamuun ja ydinlaskeumahiljaisuutta, joka merkitsee kaiken loppua. On hiljaisuutta, joka syntyy puheen väliin. On hiljaisuutta, joka itsessään puhuu.

On lempeää, höveliä hiljaisuutta. On painavaa lähdön jälkeistä hiljaisuutta.

Hiljaisuutta, jonka toivoisi jaksavansa tai ehtivänsä murtaa. Ja hiljaisuutta, jonka taakse mennään tietoisesti toisilta piiloon.

Laskin puhelimen pöydälle ja huokasin syvään. Olisipa generaattori, joka kääntäisi hiljaisuuden kirjaimiksi ja merkeiksi – muiksikin kuin raivokkaiksi kysymysmerkeiksi. Joka tunnistaisi sävyt ja nyanssit, duurit ja mollit, piiloviestit ja tulkittavaksi jätetyt teemat.

Ja joka toimisi myös toisin päin. Selittäisi myös minua silloin, kun en itse jaksa sitä tehdä. Koska kukapa minä olen kenenkään hiljaisuudesta hermostumaan. Olen ollut viime kuukausina surkea viestijä. Sen takia myös melko surkea ystävä, kaveri ja perheenjäsen.

Olen ollut huonosti tavoitettavissa ja tavoitetuksi tultuani huonolla tuulella. Luvannut ja unohtanut, vannonut ja unohtanut taas, muistanut lopulta mutta ollut liian nolona korjatakseni asiaa. Vastannut viivytellen, antanut vähän.

Antanut todella vähän. Mutta siitä huolimatta ajatellut paljon. Teitäkin.

Ajattelin teitä joulukuussa kerätessäni persimoneja paperipussiin. Istuessani aatonaattona torikahvilassa. Selatessani kampaajalla lehteä ja katsoessani kiiltäviä kuvia pikkublineistä ja muista sormiherkuista, joita trenditietoinen, huoleton emäntä kattaa uudenvuoden juhlapöytään. Uudenvuoden juhlapöytäni ollessa makuuhuoneen matto. Todetessani loppiaisena, että ainuttakaan joululeivonnaista en muuten tehnyt. Syödessäni viime viikolla uuniperunaa puolalaisessa pikkukahvilassa. Katsoessani kotiinpaluuyönä tyhjään jääkaappiin.

Miettiessäni viime vuotta ja tätä uutta. Kaikkia menneitä vuosia ja kaikkia tulevia.

Toivoessani, että ajatuksista olisi hiljaisuuden rikkojiksi.

Täytetyt uuniperunat

4 isoa uuniperunaa

1 rkl oliiviöljyä

3 sipulia

puolikas paprika

3 valkosipulinkynttä

1,5 dl ranskankermaa

1,5 dl raastettua parmesaania (tai muuta juustoa)

suolaa

mustapippuria

kuivattua oreganoa ja basilikaa

tuoretta basilikaa

1. Pese uuniperunat. Pistele niiden pintaan haarukalla reikiä ja hiero niihin oliiviöljyä.

2. Paista uuniperunoita 200 asteessa noin 1,5 tuntia tai kun ne ovat pehmenneet. 

3. Kun perunoilla on noin puoli tuntia paistoaikaa jäljellä, halkaise sipulit. Kuoria ei tarvitse poistaa. Laita sipulit perunoiden viereen uunipellille leikkuupinta alaspäin. 

4. Testaa haarukalla, ovatko perunat varmasti riittävän kypsiä. Ota pelti uunista ja anna perunoiden ja sipulien hieman jäähtyä. Hienonna sillä aikaa valkosipulinkynnet ja pilko paprika.

5. Koverra perunoiden pehmeä sisus kulhoon. Kuori paahtuneet sipulit ja pilko ne. Yhdistä perunamassa, sipulit, hienonnetut valkosipulit, pilkottu paprika, ranskankerma ja puolet parmesaanista. Mausta seos suolalla, mustapippurilla, oreganolla ja basilikalla. Sekoita ja tarkista maku.

6. Lusikoi täyte takaisin perunoiden kuoriin. Ripottele päälle loput parmesaanista. 

7. Paista perunoita 225 asteessa noin vartin verran. Koristele valmiit uuniperunat tuoreella basilikalla. Tarjoile perunoiden kanssa esimerkiksi ranskankermaa ja uppomunia.

Keittiössä soi: Frans Bak, Sophie Hutchings, Viitasen Piia