Eläköön kookos!

Makuasioista ei voi kiistellä, mutta joskus tekisi kovasti mieli.

Googlettelin tässä yksi päivä vähän turhan hyväuskoisena ja varomattomana, minkä seurauksena eksyin internetin pimeälle puolelle: nettikeskustelupalstalle. Löytämälläni sivulla kyseltiin ihmisten inhokkiruokia, ja joku oli kehdannut kirjoittaa sinne Caps lockilla "BOUNTY-SUKLAA". Plus pari voimasanaa perään. (Ihmettelen kyllä, miten kukaan voi kirjoittaa niin rumasti myös hillosipulista ja kesäkeitosta.)

Auts. Se sattui. Sillä hetkellä ymmärsin, miksi sodat syttyvät. Tai ainakin miksi nettikeskustelupalstoista valitetaan niin paljon toisilla nettikeskustelupalstoilla.

Olen kookosfani henkeen ja vereen. Välillä tekisi mieli hautautua kookoshiutaleisiin ja uida kookosmaidossa. Kesäisin tekisi mieli itkeä, kun videovuokraamot supistavat jogurttikarkkivalikoimaansa helteiden takia, ja siinä samalla karsiutuu suosikkini, jogurttikookospala. Tekisi mieli soittaa vihainen puhelu Yves Rocherille siitä, että lopettivat kookoshajuveteni valmistamisen. Tekisi mieli selvittää coconuthater88:n ip-osoite ja olla vastaamatta seurauksista.

Eniten tekisi kuitenkin mieli vielä yhtä muffinsia.

Bounty- eli kookos-suklaamuffinsit
12 kpl

3,5 dl vehnäjauhoja
0,75 kaakaojauhetta
1 dl sokeria
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 tl suolaa
3 rkl kookoshiutaleita
2 dl kahvia
1 dl öljyä
1 rkl omenaviinietikkaa 

1. Sekoita keskenään kuivat aineet.
2. Lisää joukkoon kahvi, öljy ja etikka. Sekoita taikina tasaiseksi, mutta älä liikaa.
3. Jaa taikina muffinsivuokiin. Paista 175 asteessa 15-20 minuuttia.

Kuorrute:
100 g voita
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
1-1,5 dl kookoskermaa (käytin tavallisen kookosmaidon kiinteän osan)
80 g kookoshiutaleita

Koristeluun:
25 g maitosuklaata

4. Vaahdota keskenään pehmeä voi ja sokerit.
5. Vatkaa joukkoon kookoskerma. Lisää kookoshiutaleet.
6. Levitä kuorrute jäähtyneiden muffinsien päälle. Sulata mikrossa maitosuklaa ja viimeistele leivokset suklaaraidoin.

Keittiössä soi: Them Bird Things

Kun aika monta yötä jouluun on

(Hei! Hei! Sinä! Just sinä! Kysy, tykkäänkö joulusta. Kysy! Kysy nyt! No ei oo liian aikasta. Kysy!)

Ai tykkäänkö joulusta?

Eikö vielä ole vähän aikaista puhua joulusta? No, nyt kun kuitenkin menit kysymään, niin joo, tykkään joulusta. Tykkään joulusta itse asiassa todella paljon.

Joulumieleni on kuitenkin jostain syystä korkeimmillaan aina väärään aikaan, eli aika lailla juuri nyt, syys-lokakuun vaihteessa. Kiusallisen aikaisin siis. Haluni painella neilikoita appelsiineihin ja luoda hyvin epäkatu-uskottavia soittolistoja Spotifyihin vähenee mitä lähemmäs aattoa tullaan, ja h-hetkenä en mitään hössötystä enää jaksakaan. Mutta näin syyskuussa on vielä ihan toinen ääni kellossa.

Jotta tässä kuitenkin jonkinlainen maine säilyisi enkä leimautuisi totaaliseksi joulufanaatikoksi (Maria, you make it look so cool!), yritän olla ovela. Leivon ja laitan ruokia, joissa on selvä joulun tuntu, mutta jotka voi myös selitellä joksikin muuksi (ihanan mausteista = maituu piparilta. Lanttu oli halpaa = saisipa jo lanttulaatikkoa). Tätä leivonnaista ei tosin ole tarpeen selitellä juuri ollenkaan, sillä sen aavistuksen epäilyttävä ulkonäkö vie kaiken huomion. Se kärsii ehkä pienoisesta mämmisyndroomasta, mutta ulkomuodon ei pidä missään nimessä antaa hämätä.

Kuvailin tätä ensimmäisille vierailleni nestemäisena pullana ja toisille makeana murekkeena. Molemmat kuvaukset syvensivät ruokailijoiden epävarmoja ilmeitä entisestään. Ehkä siis parempi, että jätän selitykset sikseen ja vain kannustan teitä kokeilemaan. Suorastaan ehkä käskisin, mutta syyskuussa joulukalenterista haaveilevan 21-vuotiaan uskottavuus ei taida riittää siihen.

Holiday hot cake
alkuperäinen resepti nigella.com
6:lle

2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl fariinisokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 tl jauhettua inkivääriä
2 tl kanelia
1 tl jauhettua neilikkaa
1 tl kardemummaa
0,6 dl öljyä
1,25 dl maitoa
1 kananmuna

1. Yhdistä kuivat aineet keskenään.
2. Lisää öljy, maito ja kananmuna. Sekoita taikina tasaiseksi.
3. Kaada seos voideltuun vuokaan.

Päälle:
1,5 dl fariinisokeria
saman verran mausteita kuin taikinassa
50 g voita
5 dl kiehuvaa vettä

4. Ripottele taikinan päälle fariinisokeri, mausteet ja voi pieninä nokareina.
5. Kaada taikinan päälle lopuksi kiehuva vesi. (Tiedän, että epäilyttää, mutta kaada nyt vaan!  Tapahtuu joulun ihme!)
6. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Anna seistä hetki uunista ottamisen jälkeen.
7. Tarjoile kakku kermavaahdon kanssa. Kermavaahdon voi maustaa kermaliköörillä.

Keittiössä soi: Ei ainakaan joululaulut, Feist, The Mamas & the Papas

Onnelliset yhdessä

Tämä resepti saa minut ajattelemaan nuorempaa veljeäni. Hän nimittäin inhoaisi tätä.

Jussi vihaa makean ja suolaisen yhdistämistä samassa ruoassa, mausteita niille kuulumattomissa paikoissa (olen melko varma, että Jussin mielestä kaneli on sipulin luona aika pahasti eksyksissä) ja sulanutta juustoa. Joten, veli-kulta, ketä muutakaan olisin voinut ajatella herkutellessani juustoisella voileivällä, jossa oli täytteenä karamellisoituja kanelisipuleita?

Kauraleipää tosin uskaltaisin tarjota veljellenikin. Uskaltaisin tarjota sitä myös kotitalousopettajalleni, Gordon Ramsaylle ja tri Atkinsille, sen verran herkkua se oli. Helppoa, halpaa ja hyvää. Yhtä houkutteleva yhdistelmä kuin sipuli ja kaneli, eikö vain.

Karamellisoidut sipulit

2 isoa sipulia
nokare voita
noin 1 dl vettä
1 tl fariinisokeria
1 tl kanelia
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

1. Leikkaa sipulit niin ohuiksi renkaiksi kuin pystyt.
2. Kuumenna pannulla nokare voita. Laita sipulit pannulle ja paista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia.
3. Sekoita fariinisokeri kiehuvaan veteen ja lisää seos pannulle. Anna sipulien hautua kannen alla kunnes ne ovat aivan pehmeitä. Lisää mausteet.
4. Tarjoile lisukkeena tai voileivän välissä: Voitele leipäpari ja laita toiselle puoliskolle sipuleita. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Aseta toinen leipäpuolisko kanneksi. Paahda hetki voileipägrillissä tai syö sellaisenaan.

Kaurareikäleipä

2 dl vettä/ maitoa
25 g hiivaa
1 rkl siirappia
1 tl suolaa
2 rkl öljyä
1 dl kaurahiutaleita
1 dl kauraleseitä
2,5 dl sämpyläjauhoja

maitoa voiteluun, kaurahiutaleita pinnalle

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää siirappi, suola ja öljy.
2. Lisää jauhot ja leseet vähitellen, taikinan rakennetta tarkkaillen: älä laita liikaa jauhoja.
3. Anna taikinan kohota liinan alla noin puoli tuntia.
4. Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja vaivaa, kunnes siitä tulee kimmoisa pallo.
5. Kauli taikinapallo sentin paksuiseksi kiekoksi ja paina keskelle muotilla pyöreä reikä.
6. Jaa taikina taikinapyörällä hennosti painaen kuuteen osaan. Anna kohota liinan alla noin puoli tuntia.
7. Voitele kohonnut leipä maidolla ja ripottele päälle kaurahiutaleita. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Keittiössä soi: Johnny Cash, Rooftop Singers

Metsä, mikä ihana tekosyy

Saanko esitellä teille suosikkimausteeni: metsän! Tai itseasiassa kyseessä on täydellinen maustesekoitus, johon metsän lisäksi kuuluu ulkoilma, reippailu ja kuulas syyspäivä. Pyh, Mix Provencal tai Italialaiset yrtit! Mikään ei saa ruokaa maistumaan paremmalta kuin sen nauttiminen luonnon keskellä.

No joo, tässähän ei ole mitään uutta: samaa kai huokaa jokainen makkaraansa luontopolun päätteeksi paistava patikoija. Tätä reseptiä varten kuitenkin ihan todella tarvitaan metsää ja nuotiopaikkaa. Tai no, kai se taloyhtiön grillikatoskin käy samaan tapaan kuin voin korvaaminen onnistuu leivontamargariinilla. Toimii, mutta ei suositella.

Tikkupullahan on jo tavallisestikin ihan mahtavaa, mutta näistä satunnaisista luontohehkutuksistani huolimatta olen kuitenkin pohjimmiltani juuri sellainen yltäkylläisyyteen tottunut kaupunkilainen, jonka mielestä more is more. Ainakin silloin, kun keksin kehittää nuotiokelpoisen korvapuustiohjeen. Ja en voi kyllä kieltää, etteikö näiden paistaminen olisi syväntänyt kolmen patikoijan huokailuja entisestään. 

Tikkukorvapuustit
noin 15 kpl

2,5 dl vettä tai maitoa
25 g hiivaa
1 dl sokeria
2 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
75 g voita
5-6 dl vehnäjauhoja

1. Sekoita kädenlämpöiseen nesteeseen hiiva, sokeri, kardemumma ja suola.
2. Lisää jauhot vähitellen. Lisää pehmeä voi ja loput jauhoista.
3. Sekoita kunnes taikinasta tulee kimmoisaa ja anna kohota liinan alla kaksinkertaiseksi. Valmista sillä aikaa täyte.

Täyte:
75 g voita
1 dl sokeria
2 tl kanelia
2 rkl vehnäjauhoja/perunajauhoja

4. Lisää hyvin pehmenneeseen voihin muut aineet.
5. Vaivaa kohonnut taikina ja kauli siitä iso levy.
6. Levitä täyte taikinalevylle ja taita sitten taikinalevy kaksinkerroin.
7. Kauli taitettua taikinalevyä varovaisesti ja leikkaa se pituussuunnassa muutaman sentin paksuisiksi suikaleiksi.
8. Laita suikaleet rasiaan ja rasia pakkaseen.
9. Ota rasia pakkasesta juuri ennen retkellä lähtöä. Jos teet pullataikinan paria tuntia ennen pullien paistamista, ei pakastamista tarvita. Pakastaminen estää kuitenkin hiivaa syömästä taikinan sokeria: kylmä hidastaa hiivan toimintaa ja näin pullien makeus säilyy.
10. Kiedo taikinasuikaleet tikun ympärille ja paista nuotiolla.
















Keittiössä soi: Vaeltajien viheltely

Maistuis varmaan Gandhillekin

Tänään ollaan rauhan asialla, siskot ja veljet.

Ei voi nimittäin vihata mitään tai ketään, kun on lempeää chaita molemmissa käsissä: kupissa ja kakussa. Näitä leivoksia pitäisi ehkä tarjota eduskunnan kahvilassa. Tavallisen pullan kanssa saatetaan näet ajautua uhkaavaan ilman rusinoita vai rusinoiden kanssa -keskusteluun, ja tunnelma voi kiristyä kahvitauolla entisestään. Sen sijaan minun on vaikea nähdä Timoa tai Juttaa tai Jyrkiä riitelemässä chai-leivos kädessä. Eikö teistäkin?

Ja koska tässä ollaan niin sopuisalla tuulella, en halua hermostuttaa ketään kutsumalla näitä muffineiksi, kun ne eivät niitä ihan tarkalleen ole, tai myöskään vuokaleivoksiksi, koska se on toisten mielestä teennäinen sana (kyllä, olen huomannut joidenkin olevan kovin tarkkoja leivontatermeistä. Mutta tänään en tietenkään tuomitse siitäkään ketään). Joten syödään kaikki vaan leivoksia. Rakastetaan toisiamme ja naapurin mummoa ja mykkää bussikuskia. Vellotaan valkosuklaisessa, mausteisessa hurmoksessa ja katsotaan ehkä pätkä Amelieta. Ei toki ole pakko, jos ei pidä Ameliesta.

Hyvää torstaita, kaikki ihmiset. Rauhaa, rakkautta.

Ommmmm.

Valkosuklaiset chai-leivokset
alkuperäinen resepti raspberricupcakes.com
n. 16 kpl

225 g voita
100 g sokeria
100 g fariinisokeria
2 kananmunaa
2 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria
2 tl kardemummaa
1,5 tl kanelia
1,5 tl jauhettua inkivääriä
1 tl mustapippuria
1 tl jauhettua neilikkaa
2 tl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja
(16 palaa valkosuklaata)

1. Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Lisää munat vatkaten.
2. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan. Sekoita tasaiseksi.
3. Annostele taikina muffinsivuokiin. Halutessasi aseta jokaisen leivoksen keskelle pala valkosuklaata ja peitä se taikinalla.
4. Paista leivoksia 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Kuorrute:
200 g valkosuklaata
1,5 dl kermaa
2 chai-teepussia tai 2 rkl irtoteetä
200 g rahkaa
1,5 rkl tomusokeria
(samoja mausteita kuin taikinassa)

5. Laita kerma paksupohjaiseen kattilaan ja kuumenna. Lisää tee ja anna kiehua miedolla lämmöllä pari minuuttia. Poista teepussit tai siivilöi kerma.
6. Lisää kermaan pieneksi pilkottu valkosuklaa ja anna sulaa.
7. Lisää tomusokeri.
8. Lisää jäähtyneeseen seokseen rahka ja halutessasi lisää mausteita. Levitä kuorrute leivoksille.

Keittiössä soi: Zee Avi

Kadonnut piirakkalöytö

Minne katosi päivät, kysyy Terhi Kokkonen. 

Minne ihmeeseen katosi tämä eilen leivottu omenapiirakka, miettii toinen Terhi. (Täysin retorinen kysymys, tiedän valitettavan hyvin minne se katosi.)

Oikeasti en kuitenkaan ihmettele ollenkaan, että allaolevasta piirakasta on jäljellä enää hento paistetun omenan tuoksu asunnossani. Se nimittäin saattoi olla paras omenapiirakka, jota olen koskaan leiponut. Paras ja hauskin valmistaa! Sai vähän pilkkoa, kaulia ja keitellä, mutta mikään ei ollut turhan tarkkaa. Täydellistä sunnuntaipuuhailua, sanon minä.

Kaikkeen kyllästyy, jatkaa Terhi K. toisessa laulussaan. Ei kyllä ihan heti tähän piirakkaan, vastaa toinen Terhi.

Omenapiirakka

alkuperäinen ohje smittenkitchen.com

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl sokeria

ripaus suolaa

100 g voita

0,5 dl kylmää vettä

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.

2. Nypi joukkoon hieman pehmennyt voi ja lisää vesi vähitellen. Vaivaa taikinaa kunnes siitä tulee kiinteä pallo.

3. Anna taikinan vetäytyä kylmässä noin puoli tuntia.

1 kg omenoita

1 rkl voita

0,5 dl sokeria

2 tl kanelia

4. Kuori omenat ja poista siemenkodat. Puolita omenat ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi. Säästä kuoret!

5. Ota taikina kylmästä ja kauli se vuokaa reilusti suuremmaksi ympyräksi. Aseta taikinalevy voidellun vuoan päälle, anna ylimääräisen taikinan jäädä ulkopuolelle.

6. Aseta kuoritut omenat tiiviisti lomittain taikinan päälle. Voitele omenat voisulalla. Ripottele päälle kaneli ja osa sokerista. Käännä ja poimuta taikinan reunat omenoiden päälle. Ripottele päälle loput sokerista.

7. Paista piirakkaa 200 asteessa noin 45 minuuttia. Valmista sillä aikaa omenasiirappi.

0,75 dl sokeria

omenankuoria

vaniljatanko

vettä

8. Laita kattilaan sokeri, omenankuoret, vaniljatanko ja sen verran vettä, että ne peittyvät. Keitä siirappia miedolla lämmöllä noin 20 minuttia. Siivilöi siirappi. Ota vaniljatanko takaisin talteen.

9. Ota piirakka uunista ja sivele sen pinta siirapilla. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Tarjoile vaniljajäätelön kanssa.

Keittiössä soi: SMG

Mummo suosittelee

Minussa asuu pieni mummo.

Tai ei nyt niin kovin pienikään. Tykkään katsoa saippuasarjoja, käydä myyjäisissä, lukea Valittuja paloja ja paikallislehtien tekstaripalstoja.

Tykkään myös metsästää tarjouksia. Saatan pyöräillä pitkiäkin matkoja, jos tiedän, että siinä yhdessä kaupassa on suodatinpussit tai sokeri tarjouksessa. Toisinaan huijaan itseäni, että lähden vaihtelun vuoksi kivalle ostosretkelle vähän kauemmas. Moottoritien viereistä Citymarkettia ei kuitenkaan oikein parhaalla tahdollakaan voi kutsua kulinaristiseksi matkakohteeksi. Kyllä ne on ne suodatinpussit, jotka minut sinne vetää.

Huomaan myös tämän tekstini olevan epäjohdonmukaisempi ja rönsyilevämpi kuin yhdelläkään tuntemallani yli 60-vuotiaalla. Ehkä mietitte, miten tarinointini mitenkään liittyy tulevaan reseptiin. Anteeksi, yritän tiivistää. Menin Citymarkettiin ja siellä oli paprikat tarjouksessa. Score, sanoi (rempseä amerikkalainen) mummo sisälläni. Pussi täyteen ja kassalle. Kassalla "miten tämä uusi Plussa-kortti muka toimii" -mutinaa ja kotiin. Kotona reseptiarkistosta esiin retrohenkinen keikauskakkuresepti ja uuni päälle.

Tulisivatpa lapsenlapset kylään. 

Krhm, siis tarkoitin kaverit. Kaverit!

Paprikakeikauspiirakka

Alkuperäineinen ohje Pirkka-lehdestä

Piirakkapohja:

2 dl perunamuusijauhetta

1 dl vehnäjauhoja

1,5 dl ruisjauhoja 

1 tl leivinjauhetta

100 g voita

1 dl juustoraastetta

2 dl kylmää vettä 

1. Sekoita kuivat aineet ja juustoraaste keskenään.

2. Lisää pehmeä voi ja vesi. Anna vetäytyä jääkaapissa, kun valmistat täytteen.

Täyte:

3 paprikaa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

100 g fetajuustoa tai tavallista juustoa kuutioituna

suolaa, oreganoa, basilikaa, pippuria 

3. Paista paprikoita, sipulia ja valkosipulia öljyssä pannulla, kunnes ne ovat pehmenneet. Mausta haluamallasi tavalla. 

4. Voitele reunallinen kakkuvuoka (halkaisija n. 21 cm) ja laita paprikat vuokaan. Ripottele päälle juustokuutiot.

5. Kauli taikinasta pyöreä levy ja aseta se täytteen päälle. Painele reunat tiiviiksi ja pistele taikinaan haarukalla muutama reikä.

6. Paista piirakkaa 225 asteessa uunin keskitasolla noin 25 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ainakin 15 minuuttia ennen kumoamista.

Keittiössä soi: Olavi Virta

Söis lettuja ja sitten lähtis leikkimään

Lapsena minulla oli muutama vakiohaave.

Halusin ison timantin.

Halusin Serenaan.

Halusin olla yksi Myrskylinnuista.

Halusin pitkän tukan.

Halusin syödä lettuja niin kuin Aku Ankka söi: korkean pinon paksuja pannukakkuja, joiden päälle valutettiin vaahterasiirappia. Lama-ajan hyvinkääläisenä päiväkotilapsena minulla ei tietenkään ollut hajuakaan, miltä vaahterasiirappi maistui, mutta sitä olisi ollut varmasti siistiä valutella kannusta.

Näille pinaattiletuille en nyt ihan ensimmäisenä kaataisi siirappia niskaan, mutta ihanan korkean pinon saa näistäkin ja muutenkin uskon, että myös 6-vuotias Terhi olisi ollut mielissään. Mielestäni letuissa, ihan kaikenlaisissa, on jotain mukavan leikkisää ja hyväntuulista. Vai oletteko koskaan kuulleet ihmisestä, joka olisi ollut surullinen syödessään lettuja?

Itse asiassa Aku Ankka kerran oli, koska Iines oli käskenyt sitä laihduttamaan. Mutta Akuahan ei onneksi lasketa, koska daa, se on ankka.



Pinaattiletut

3 dl maustamatonta jogurttia
2 dl vettä tai maitoa
2-3 kananmunaa
2 rkl öljyä
1,5 rkl siirappia
3 dl sämpyläjauhoja (lisää tarvittaessa)
2 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 pss pakastepinaattia
1 tl suolaa
1-2 rkl pestoa
(1-2 dl fetakuutioita tai raejuustoa)

öljyä tai voita paistamiseen

1. Yhdistä jogurtti ja vesi/maito, ja vatkaa joukkoon kananmunat, öljy ja siirappi.
2. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.
3. Lisää pesto, sulatettu pinaatti ja halutessasi juusto. Jos käytät voimakassuolaista pestoa ja/tai juustoa, vähennä suolan määrää.
4. Anna taikinan turvota noin puoli tuntia ennen paistamista.
5. Paista pinaattilettuja miedolla lämmöllä.

Tarjoile puolukkahillon kanssa.

Keittiössä soi: Paul Simon, Broken Bells

Omenarenkaita, ihan muuten vaan

Lukiessani reseptejä huomaan usein ajattelevani "tätä olisi kiva kokeilla, mutta kun". Yleensä emminkin ihan syystä. Ei se nyt vain ole järkevää ryhtyä karjalanpiirakkatalkoisiin keskellä kouluviikkoa, tai leipoa pellillistä keksejä, jos tietää syövänsä ne kaikki yksin.

Joskus lause kuitenkin kuuluu ytimekkästi "tätä olisi kiva kokeilla". Piste. Tämä resepti on esimerkkitapaus. Sen testaamiseen ei ollut sen kummempaa syytä. Tai toisaalta, eikö teidänkin mielestä friteeratuissa kaneli-omenarenkaissa ole syytä riittämiin jo itsessään?

Kaneliset omenarenkaat
noin 15 kpl
alkuperäinen resepti foodcomablog.com

3 omenaa
2 kananmunaa
1,5 dl korppujauhoja
1-1,5 dl sokeria
kanelia, kardemummaa, vaniljasokeria
2 dl vehnäjauhoja

öljyä paistamiseen

1. Laita kattilaan noin 10 senttiä öljyä kuumenemaan.
2. Poista omenoista siemenkodat ja leikkaa omenat paksuiksi viipaleiksi. Omenoita ei tarvitse kuoria.
3. Riko kananmunien rakenne ja laita ne kulhoon. Laita vehnäjauho laakealle lautaselle ja korppujauho, sokeri, kaneli, kardemumma ja vaniljasokeri toiselle.
4. Kasta omenarenkaat ensin kananmunaan, sitten vehnäjauhoihin ja lopuksi korppujauhoseokseen.
5. Paista omenarenkaita kuumassa öljyssä kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Nosta renkaat talouspaperille kuivumaan.

Syö sellaisenaan tai tarjoile vaniljajäätelön kanssa.

Keittiössä soi: Sufjan Stevens

Oranssia ja vihreää

Elämässä on asioita, joissa täytyy onnistua just eikä melkein.

Sopivan puolison löytäminen - hmm, ei niin tarkkaa.
Oikealle uralle päätyminen - nää, aina voi vaihtaa.
Pääpotin voittaminen lotossa - ei oikein sekään, tulis sitä muutamasta miljoonastakin jo iloiseksi.

Mutta avokadon ostaminen. Siinä ei kompromissit kelpaa, vaan täytyy osua nappiin.

Eilen tulin kahdeksan aikoihin koulusta kotiin. Kauppakassi painoi olkaa ja kiireet mieltä. Päivä oli ollut pitkä, vaikka oli vasta toinen lukukaudessa. Tiskiallas oli täynnä ja jääkaappi melkein tyhjä. Jos ilta olisi jatkunut linjassa muun päivän kanssa, jääkaapissa yksinään kieriskellyt avokado olisi ollut joko mätä tai vielä raaka. En olisi edes yllättynyt, jos se olisi ollut molempia yhtä aikaa.

Mutta ei, se oli täydellinen. Se oli niin täydellisen pehmeä, että en usko, että nopeinkaan äkkilähtö olisi voinut irrottaa minua nopeammin arjesta. Sotkuinen rovaniemeläinen yksiö jäi äkkiä hyvin kauas.

Nyt olen kuitenkin jo palannut vihreän kermaisesta taivaastani, ja jotta en vaikuttaisi aivan tärähtäneeltä kirjoitettuani juuri viisi kappaletta hurmoksellista tekstiä avokadosta, kompensoin tilannetta kirjoittamalla saman verran porkkanasta. Tai ainakin pari lausetta. Tai oikeastaan vaan sen, että kokeilkaa porkkanahummusta. Koska jos lautasella on kirkasta oranssia ja vihreää, ei arkikaan voi näyttää kovin harmaalta.

(Varman päälle pelaavat ostavat vielä auringonkukan.)
 

 
Porkkana-pestohummus

2 dl kikherneitä
3 pientä porkkanaa
2-3 rkl öliiviöljyä
1 rkl seesaminsiemeniä
2 rkl pestoa

Sekoita kaikki ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Tarkista öljyn määrä. Lisää tarvittaessa hieman suolaa. Seesaminsiemenet voi korvata tahinilla. Hummus säilyy jääkaapissa muutaman päivän.

Avokadolevite

1 avokado
puolikkaan limen mehu
ripaus suolaa

Halkaise avokado, poista kivi ja lusikoi hedelmäliha kulhoon. Sekoita limemehu ja suola keskenään ja yhdistä avokadon kanssa.

Keittiössä soi: LCMDF, aaltojen ääni ja lokkien laulu

Pari riviä pullasta

Olen leiponut elämäni aikana paljon pullaa.

Olen leiponut tavallista pullaa, marjatäytepullaa, toffeepullaa, suklaapullaa, mantelipullaa, rahkapullaa ja näiden jämistä pullavanukasta. Olen leiponut pullaa ilman rasvaa ja sokeria, ja pullaa, jossa ei juuri muuta olekaan. Olen leiponut pullaa vegaanille, keliaakikolle ja pullaa inhoavalle. Olen leiponut hyvää pullaa, pahaa pullaa, kuivaa pullaa ja pikapullaa. Ollessani 15-vuotiaana kansainvälisellä leirillä halusin ehdottomasti leipoa pullaa. Taikinasta tuli niin valtava, että seuraavalla viikolla jokaisella aterialla tarjottiin leivän sijasta pullaa. Loppuviikosta muutamaa korealaista ei enää hymyilyttänyt, enkä todellakaan saanut loppukesästä enää leipoa pullaa.

Mutta viime viikolla, no, leivoin jälleen pullaa. Tein korvapuusteja, vaikka minulla ei ollut aineita täytteeseen. Huomasin tämän tietysti vasta, kun taikina oli jo kaulittu levyksi. Ärsyyntyneenä kaappeja penkoessani tiputin pöydälle kookoshiutalepussin- ja siitähän se ajatus sitten lähti. 

Kookos-jogurttipuustit
15-20 kpl

2,5 dl maitoa
1 pss kuivahiivaa
1 dl sokeria
0,5 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
n. 7 dl vehnäjauhoja
100 g voita

1. Sekoita kädenlämpöiseen maitoon hiiva, sokeri, suola ja kardemumma.
2. Lisää osa jauhoista ja pehmeä voi.
3. Lisää loput jauhot ja alusta taikina tasaiseksi. Anna kohota liinan alla noin puoli tuntia.
4. Vaivaa taikina ja kauli se levyksi.

Täyte:
2,5 dl kookoshiutaleita
1,5 dl maustamatonta jogurttia
1 dl öljyä
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

5. Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään.
6. Levitä täyte taikinalevylle ja kääri rullalle. Leikkaa rulla vinoittain viipaleiksi, käännä viipaleet kapeampi puoli ylöspäin ja paina pulla sormella litteäksi.
7. Kohota pullia liinan alla noin puoli tuntia. Voitele halutessasi kananmunalla, voisulalla tai kahvilla.
8. Paista pullia 225 asteessa 10-15 minuuttia.

 
Keittiössä soi: Blondie