lauantai 22. maaliskuuta 2014

A cake to cry for


Viime kirjoitusta vauhdittanut katalyytti, kehumani suklaakakku, on täällä!

Kyseinen jogurtti-suklaakakku on tumma, tiivis ja muutenkin aivan täyttä tavaraa. Syntinen, sanoisin, jos pitäisin kakunsyöntiä paheena. Maun perusteella ei uskoisi, ettei taikinaan tule kuin ruokalusikallinen voita. Ohjeessa on neljä työvaihetta ja aineslistassa yksinkertaisia juttuja. Joku siellä ehkä ihmettelee, miksi horisen kakusta, kun kuvien perusteella näyttäisi olevan kuitenkin kyse muffineista. Taikinasta voi pyöräyttää joko muffineja tai isomman kakun, ihan fiiliksen mukaan. Ohje ja kakku on ihan piece of cake, teki paloja yhden tai monta.

Nautin hartaat suklaakakkukahvit katsoessani tänään viimeisen jakson brittisarja Hakekaa kätilöä. Lienee sanomattakin selvää, että mielestäni suklaakakku tekee ihmiselle oikein hyvää. Samoin mielestäni ihmiselle on oikein hyväksi itkeä säännöllisin väliajoin. Siksi jakson ja nenäliinapaketin mittaiset vierailut 1950-luvun Lontooseen ovat olleet perjantairutiinini jo pidemmän aikaa. Sarjan loputtua en tiedä, miten jatkossa huollan kyynelkanaviani ja empatian taitojani.

Itkin vastasyntyneiden vauvojen pikkuruisia varpaita, äitien kipuja jotka vaihtuvat hetkessä onneksi ja joita ei sen jälkeen ole koskaan ollutkaan, isien ja aviomiesten hätääntyneitä ja helliä katseita, elämän epäoikeudenmukaisuutta ja toisaalta sen jatkuvaa yllättävyyttä, ihmisten kykyä sopeutua ja antaa anteeksi, ja sitä, miten lopulta rakkaus aina voittaa. Koska kyllä se voittaa.

Samalla tietysti itkin aina myös kuluneen viikon stressiä, oman elämäni pieniä solmuja ja kiitollisuuden aiheita, saimaannorppien surkeaa tilannetta ja muita maailman epäkohtia, joita en muuten muista, ja sitä, miten 20-tuntisessa synnytyksessä avustaneet valkohilkkaiset kätilöt voivatkin näyttää hehkeämmiltä kuin minä koskaan edes täydessä tällingissä. Elämä ei todellakaan ole aina oikeudenmukaista.

Itkemistä pidetään turhan vakavana. Vähän niin kuin välillä kakunsyöntiäkin. Kakkua pitäisi voida syödä ja kyyneliä vuodattaa myös pienien asioiden takia. Eikö sekä hyvien kahvien että hyvien itkujen jälkeen maailma näytäkin jotenkin selkeämmältä, vaikka ei oikeasti olisikaan? Koska kyllä se näyttää.


Jogurtti-suklaakakku
9-12 palaa / 8-10 muffinia

1,2 dl vehnäjauhoja / hiivaleipäjauhoja
1,5 dl sokeria
1,2 dl kaakaojauhetta
0,5 tl soodaa
0,5 tl suolaa
1,2 dl turkkilaista jogurttia
1 kananmuna
1 rkl kahvia tai maitoa
1 rkl voita
(100 g tummaa suklaata)

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.
2. Sekoita jogurtti, kananmuna, kahvi / maito ja sulatettu voi keskenään.
3. Yhdistä kaikki ainekset. Jos haluat kakkuun suklaapaloja, pilko tumma suklaa pieneksi paloiksi ja lisää taikinaan. Kääntele taikina rauhallisesti sekaisin, älä sekoita liikaa!
4. Kaada taikina kevyesti voideltuun vuokaan / muffinivuokiin. Paista kakkua 175 asteessa noin 20 minuuttia / muffineja 10-12 minuuttia. Kakku saa jäädä keskeltä kosteaksi.

Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä. Syö sellaisenaan tai tee kuorrute esimerkiksi yhdistämällä turkkilaista jogurttia, kermavaahtoa, hieman vaniljasokeria ja sitruunankuorta.

Keittiössä soi: Bombay Bicycle Club

5 kommenttia:

  1. Ah, sun blogi on huikea! Voikohan tuon turkkilaisen jugurtin korvata tavallisella maustamattomalla jugurtilla..?

    VastaaPoista
  2. Aamen! Rakkaus voittaa aina, kakku ja itkeminen on hyviä asioita. Kiitos, kun kirjoitat tätä blogia! On nimittäin ollut päivän piriste niin monta kertaa ja reseptit on aina hyviä ja mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
  3. Tein juuri näitä ja odottelen nyt niiden jäähtymistä. Parasta olisi varmaan odotella huomiseen, niin flunssaltani maistaisinkin maut kunnolla, mutta flunssalohdutukseski näitä tehtiinkin... Googlasin jogurtti-suklaakakkua ja löysinkin jotain parempaa; aivan mainion ihanan blogisi!

    VastaaPoista
  4. Googlettelin reseptiä jogurtista tehdylle leivonnaiselle. Pääsin tänne. Harvoin reseptejä selailessani jään lukemaan tekstejä. Onneksi jäin :D Nauratti. Ja laitan kyllä sekä reseptin että tän blogin muistiin. Enkä edes ikinä kommentoi mitään blogeja, sulla nyt jotenkin on hauska tyyli! Kiitos, piristi, nauratti ja toivottavasti tää kakkukin kutkuttelee pian suussa. Terkuin, Eveliina

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa!