Osallistuin vuosia sitten tutkimukseen, joka käsitteli ruoka- ja jotain-jotain-jotain-tottumuksia. Session aluksi meille koehenkilöille jaettiin A4-arkit ja pyydettiin kirjoittamaan niille lempiruokiamme. Pyörittelin paperia ja mietin, saakohan toisenkin puolen käyttää. No, kyllä tähän sisällysluettelo mahtuu.
Paperi täyttyi äkkiä. Kirjoitin sille oikeastaan jokaisen mieleen tulevan ruoan. Mitä muuta olisin voinut tehdä? Ei vanhempiakaan voi pyytää nimeämään suosikkilastaan.
Aivan liian lyhyen ajan kuluttua kynät piti laskea. Aloimme käydä vastauksia vuorotellen läpi. Olin omistani suorastaan ylpeä. Paperini oli täynnä - olin piirtänyt kuviakin. Koin olevani arvokas suomalaiselle jotain-jotain-jotain-tutkimukselle.
Mutta sitten kuulin, mitä muut olivat vastanneet.
Joku hyvä salaatti.
Ja? Mitä sitten?
Ei mitään, vaan siirtyminen seuraavaan paperiin.
Pihvi ja salaatti.
Kaikista maailman asioista? Nämä kaksi? Tai siis - sanat pihvi, salaatti ja erityisesti hyvä olivat varmasti myös jossain kohtaa minun listaani - mutta vain nämä kaksi?
Meno jatkui näin. Melkein kaikilla oli vain yksi vastaus, ja jos joku oli äitynyt irrottelemaan kahden ruokalajin verran, toinen niistä oli lähes uhkaavan tervehenkinen.
Millainen tutkimus tämä on? Onko minut kutsuttu tänne kiusantekomielessä?
Onko tämä minua kohtaan suunnattu interventio?
Kun vuoroni tuli, en ollut vastauksistani enää niin varma. Aloitin listani läpikäymisen reippaasti, kuuluvalla äänellä, mutta päättäväisyyteni mainita joka ikinen kirjoittamani ruoka alkoi horjua melko pian. Jossain mummin tekemän lihapiirakan ja riisipuuron tienoilla salaatin ja vain salaatin syöjien katseet kävivät liian kuumottaviksi. Lopetin ja taittelin paperini hermostuneesti piiloon.
Aloin samantien hävetä omaa heikkouttani. Olo oli kuin painostuksen alla ideologiastaan luopuneella. Kuin Pietarilla kiellettyään Jeesuksen! Brutuksella murhattuaan Caesarin!
Odotetaan hetki, keksisinkö vielä dramaattisemman vertauksen.
Scarilla tiputettuaan Mufasan kallionkielekkeeltä! Ah! Voih!
Sanomatta jäi niin monta hehkutusta ansaitsevaa suosikkia. Muun muassa letut. Letut! Kuten kaikki tässä blogissa koskaan vierailleet tai kanssani yli vartin verran aikaa viettäneet tietävät, olen lettujen ja letun kaltaisten valmisteiden suuri ystävä. En voi uskoa, että olen joskus käyttänyt tilaisuuden olla kertomatta siitä.
Kenties alitajuisesti koen olevani letuille edelleen jotain velkaa. Kun KitchenTimelta kysyttiin, haluaisinko testata jotain heidän tuotettaan, ehkä juuri siksi valitsin tämän Ronneby Brukin lettupannun. Sydämenmuotoisia lettuja tekevän lettupannun, alleviivatakseni rakkauttani. Ihana rustiikkinen valurautapannu on yhtä jykevä kuin tunteeni. Terhi <3 letut, nyt ja aina.
Suosikin valinta ei tosin tälläkään kerralla ollut helppoa. KitchenTime on Ruotsista Suomeen rantautunut keittiövälineiden verkkokauppa, jolla valikoimaa todella riittää: minulta meni useampikin yö sivuja läpikäydessä ja lahjaa valitessa. Onneksi hyvien joukosta on vaikea valita väärin.
Porkkanaletut
n. 16 lettua
2 porkkanaa (n. 3 dl porkkanaraastetta)
2 dl maitoa
1 dl turkkilaista jogurttia
2,5 dl sämpyläjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
2 tl hunajaa
1 tl suolaa
1 kananmuna
makeisiin lettuihin lisäksi:
1 tl vaniljasokeria / jauhettua vaniljaa
1 tl kanelia
0,5 tl jauhettua inkivääriä
1 tl jauhettua kardemummaa
halutessasi hieman lisää hunajaa
1. Yhdistä kaikki ainekset ja soseuta ne tasaiseksi sauvasekoittimella tai blenderissä.
2. Kuumenna lettupannu ja annostele lettutaikina syvennyksiin. Paista lettuja muutama minuutti kummaltakin puolelta tai kunnes ne ovat saaneet kauniisti väriä.
3. Tarjoile suolaiset letut esimerkiksi hapankerman ja suolakurkkujen, makeat puolukkahillon kanssa.
Keittiössä soi: Laura Jansen
Lettupannu saatu KitchenTimelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa!