Behind the scenes

Bloggaaminen viehättää minua monesta eri syystä.

Rehellisyys ei ole aina yksi niistä.

Aikamoista teatteria tämä nimittäin välillä on - ainakin täällä minun luonani. Nautin kuvien suunnittelusta ja ottamisesta, mutta aitous on niistä välillä aika kaukana. Se ei tosin mielestäni ole ollenkaan huono juttu: tietynlaisen tunnelmoinnin takiahan blogeja pidetään ja luetaan. Tunnelman säilymisen kannalta ei lienekään kovin viisasta paljastaa sitä, mitä lavasteiden takana todellisuudessa tapahtuu (en ole vieläkään päässyt yli siitä, että Wookieen puku Star Warseissa on tehty ihmisten hiuksista). Joskus en kuitenkaan voi itsekään olla hekottamatta omille viritelmilleni. Minulla ei esimerkiksi todellakaan ole niin montaa erilaista seinää kuin näiden kuvien perusteella saattaisi uskoa. Sen sijaan minulla on vaikuttava valikoima muun muassa kaappien ovia, jotka olen hakenut roskakatoksesta.

Nämä kuvat on otettu parvekkeellani, koska sisätiloissa ei ollut tarpeeksi valoa. Parveke on ollut kovassa käytössä koko talven, erityisesti pimeimmän kaamoksen aikaan. Pahimmilla pakkasilla kamerasta loppui jatkuvasti akku.

Näiden kuvien taustana on vanha matkalaukku.

Pöytäliinasta on silitetty taktisesti vain juuri se alue, joka on kuvassa.

Kakusta on käännetty esiin sen ainoa esityskelpoinen puoli. Suklaakarkkeja ei riittänyt kiertämään kakkua kokonaan, koska söin niitä liikaa matkalla kaupasta kotiin.

Kakku tuhoutui puoli tuntia kuvien ottamisen jälkeen, kun vein sitä ystävieni juhliin enkä varonut askeleitani.

Oikeastaan kaikki, mitä näihinkin kuviin on tarvittu, on ripaus luovuutta, photoshopin rajaustyökalu ja tietysti hyvä kakku, kuten tämä mokka-mantelikakku. Ja lienee sanomattakin selvää, että niin tärkeästä asiasta kuin kakut olen aina täysin rehellinen.

Mokka-mantelikakku
alkuperäinen resepti täältä

Pohja:
6 kananmunaa
2,3 dl sokeria
100 g mantelijauhoa
30 g mantelirouhetta
1,2 dl hienoja korppujauhoja  

Täyte ja kuorrute:
1 dl sokeria
3  tl perunajauhoa
2,3 dl vahvaa kahvia
30 g tummaa suklaata
2 tl vaniljasokeria  
2 tl voita
2,5 dl Alpro Airy & Creamy -valmistetta 

suklaamanteleita 

Pohja:
1. Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset.
2. Vaahdota keltuaiset ja 1,5 dl sokeria, kunnes vaahto on vaaleaa ja kuohkeaa. Vaahdota valkuaiset ja loput sokerista, kunnes vaahto on kovaa eikä valu, kun kulho käännetään ylösalaisin.
3. Yhdistä mantelijauho ja -rouhe sekä korppujauhot. Yhdistä keltuaisvaahto, valkuaisvaahto ja jauhoseos varovasti käännellen.
4. Voitele kahden vuoan reunat (halkaisija n. 20 cm)  ja aseta pohjalle leivinpaperi. Kaada taikina vuokiin ja paista 175 asteessa 25 minuuttia.
5. Anna kakkupohjien jäähtyä hetki vuoissaan. Kierrä kakkupohjien reunat varovasti veitsellä ja kumoa. Anna jäähtyä ritilällä.

Täyte:
6. Laita sokeri ja perunajauhot kattilaan. Lisää kahvi ja hienoksi pilkottu suklaa. Kuumenna seosta varovasti kunnes se sakenee. Kuumenna vielä pari minuuttia. Lisää vaniljasokeri ja voi. Anna jäähtyä kokonaan.
7. Vaahdota Alpro Airy & Creamy. Kääntele jäähtynyt kahviseos vaahdon joukkoon. 
8. Laita puolet täytteestä toisen pohjan päälle ja laita toinen pohja kanneksi. Kuorruta ja koristele kakku lopuksi suklaamantelein.

 

Keittiössä soi:  Men at Work

Tämä kirjoitus on sponsoroitu.

Hyvää säpinää

Kaveri sanoi, että hänellä on kevätsäpinä. Kysyin, onko se hyvä vai huono asia.

Suhtaudun ristiriitaisesti kevääseen.  Toisaalta se tarkoittaa monia hyviä asioita, kuten halpoja tulppaaneja, valoa, puroja ja pukeutumisen helpottumista. Synttärini osuvat kevääseen (= kakkua!), samoin pääsiäinen (= suklaata!) ja vappu (= munkkeja!). Lenkkipolut sulavat ja pyörällä pääsee taas, mistä olen aidosti melkein yhtä onnellinen kuin synttäri-ja pääsiäisherkuistakin. Kevät tuo mukanaan paljon hyvää ja herkullista.

Ja kuitenkin onnistun kehittämään keväästä joka vuosi jonkinasteisen kompleksin. Leijaileva pöly ja tahrat ikkunoissa tulevat näkyviin. Talvivaatteista tulee kuumia ja kutittavia (okei, alkaa nyt jo nolottaa, että kirjoitan valittavaan sävyyn lisääntyvästä valosta ja luonnon heräämisestä eloon, mutta vien tämän loppuun ja häpeän sitten). En osaa vieläkään suhtautua rehellisesti nautiskellen kirkkaaseen aruingonpaisteeseen, koska lapsuudessani se tarkoitti aina hiihtoa. Olisin paljon mielummin katsonut Pokemonia sisällä, mikä oli tosin sekin vähän hankalaa, koska aurinkoi paistoi suoraan ruutuun.

Nykyään hiihdän huomattavasti mielummin kuin katson Pokemonia, mutta pieni varautuneisuus kevättä kohtaan ei silti ota lähteäkseen. Ehkä talven ja pimeyden puuduttamat aistit ovat saamassa tuntoaan takaisin ja kihelmöivät hetken epämiellyttävästi ennen kuin taas helpottaa. Odotellessani kihelmöinnin laantumista lienee parasta keskittyä siihen kaikkeen kivaan, jota kevät kiistatta aiheuttaa. Viime lauantaiyönä pyöräilin iloisesti ensimmäisistä juhlista toisiin ja pinkit leivokset pomppivat korissani. Riemuitsin uusista pilkullisista, pakkasasteisiin nähden aivan liian ohuista sukkahousuistani ja pilkottavasta asfaltista. Sellainen kevätsäpinä on ainakin vain ja ainoastaan ihanaa.

Red velvet -leivokset
16 kpl
alkuperäinen ohje täältä

130 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria tai vaniljauutetta 
3 dl vehnäjauhoja
3 tl kaakaojauhetta
punaista elintarvikeväriä 
 
kuorrutus:
150 g voita
1,5-2 dl tomusokeria
150 g valkosuklaata
1 tl vaniljasokeria

1. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Lisää vanilja.
2. Yhdistä vehnäjauhot ja kaakaojauhe ja lisää ne taikinaan.
3. Lisää elintarvikeväri. (Jos et innostu elintarvikeväreistä, voi taikinan värjätä mm. punajuurten keitinliemellä. Ei sillä, missä säilykepunajuuret lilluvat, vaan tuoreiden punajuurten suolattomalla keittovedellä.) Sekoita taikina tasaiseksi.
4. Voitele vuoka (20 cm x 20 cm) ja kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa 20-25 minuttia.

kuorrutus:
5. Vatkaa voi kuohkeaksi ja lisää joukkoon tomusokeri.
6.  Pilko valkosuklaa ja sulata se vesihauteessa tai mikrossa. Lisää sula suklaa ja vaniljasokeri voi-sokerivaahtoon ja vatkaa tasaiseksi.
7. Levitä kuorrute jäähtyneen pohjan päälle ja anna kovettua. Leikkaa kuumalla veitsellä pieniksi neliöiksi.  

Keittiössä soi: Goldfrapp

Onhan meillä aina Pariisi – joten syödään tällä kertaa kakkua kotona.

Olen ollut lomalla kuluneen viikon – ja on ollut kuulkaas hyvä loma. Valehtelisin, jos väittäisin, ettenkö ole vähän kadehtinut kaverien lomakuvia Eiffel-tornin juurelta tai Helsinki-Vantaan ulkomaanlentojen lähtöporteilta. Mutta vähän vain.

Helsingissä oli jo aivan tarpeeksi. Kävin yhden museon aulassa pyörähtämässä, mutta en jaksanutkaan käydä katsomassa näyttelyä. Ostin museokaupasta postikortin ja menin kirjoittamaan sen kahvilaan. Lähetin kortin ystävälle, jonka kanssa olin syönyt ylellisen aamupalan pari tuntia aikaisemmin toisessa kahvilassa. Kortin kirjoitettuani tilasin briossin ja kahvin ja luin kirjaa odotellessani toista ystävää, jonka kanssa join lisää kahvia. Erosin ystävästäni hieman hätäisesti, koska lähdin juoksemaan kolmannen kaverin perään, joka sattumalta käveli ohi. Häntä en tosin saanut enää kiinni, mistä syytän briossia.

Hyviä lomia on niin monenlaisia. Tässä lomassa on ollut parasta tiukat halaukset ja ihana nähdä sua -huokaukset toisen tukkaan, viisi erilaista kakkua (suklaa-toffeekakku, suklaa-kermavaahtokakku, mango-passionjuustokakku, prinsessakakku ja tämän postauksen sitruuna-maissikakku), sohva ja Stephen Fryn dokumentit. Ja keittiö, jonne mahtuu enemmän kuin yksi ihminen.

En (tällä kertaa) vaihtaisi Pariisiin.

Sitruuna-maissikakku
alkuperäinen resepti täältä

200 g voita
2 dl sokeria
200 g mantelijauhetta (tai 100 g mantelijauhetta ja 100 g vehnäjauhoja)
100 g polentaa tai maissijauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
3 kananmunaa
2 sitruunan kuoriraaste 

siirappi:
2 sitruunan mehu
1,5 dl tomusokeria

1. Vaahdota voi ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi.
2. Yhdistä mantelijauhe, polenta ja leivinjauhe.
3. Lisää pieni määrä jauhoseosta voi-sokerivaahtoon. Lisää sitten yksi kananmuna. Lisää loput jauhoista ja munista vähitellen, edelleen voimakkaasti vatkaten.
4. Raasta sitruunat ja lisää kuoriraaste taikinaan.
5. Voitele irtopohjavuoka (halkaisija 23 cm) ja kaada taikina vuokaan. Paista kakkua 180 asteessa noin 30 minuuttia.
6. Anna kakun jäähtyä vuoassa. Valmista sillä aikaa siirappi: laita sitruunamehu ja tomusokeri kattilaan. Kuumenna seosta kunnes sokeri on täysin liuennut nesteeseen.
7. Pistele jäähtynyttä kakkua kuivalla spagetilla tai hammastikulla. Kaada siirappi varovasti kakun päälle (reiät auttavat siirappia imeytymään kakkuun paremmin). Anna kakun jäähtyä kokonaan, ennen kun siirrät sen vuoasta.

Tarjoile kermavaahdon, kermarahkan tai jäätelön kanssa.

Keittiössä soi: Laura Veirs

Epäilyttävän helpot sämpylät

Näin unta, että blogistani tehtiin rikosilmoitus. Yritin päästä blogiini selvittämään syytä ilmoitukseen, mutta ruudun peitti iso ponnahdusikkuna, joka ilmoitti, että kyseinen blogi on Kuluttaja-lehden mustalla listalla eikä sen selaamista suositella.

Todellisuudessa kokemukseni virkavallan kohtaamisesta rajoittuvat poliisien tiirailuun virastotalon ruokalassa ja vartija-veljeen, joka välillä harjoittelee maahanvientiä ja käsirautojen kiinnittämistä allekirjoittaneella. Suhteellisen kaidalla polulla siis ollaan tähän asti pysytty. Unesta jäi kuitenkin sellainen tunne, että nyt täytyy olla tarkkana ja hetki pitää matalaa profiilia. Postailla vain juttuja, jotka ovat sopivan tavallisia. En halua hermostuttaa ketään esimerkiksi tunkemalla juureksia suklaakakkuun.

Joten siksi tänään teille sämpylöitä, olkaa hyvät. Leppoisia, turvallisia, pinnalta rapeita ja sisältä pehmeitä sämpylöitä. Kuten olen jo pariin otteeseen maininnut, menen välillä keittiössä, erityisesti leipää leipoessani, mielelläni sieltä, missä aita ei ole turhan korkea.  Joskus hyvää saa niin kovin helpolla. Näitä sämpylöitä ei tarvitse vaivata tai muotoilla: taikina vain sekoitetaan, kohotetaan ja nostellaan lusikoilla pellille. Helppoa kuin tikkarin vieminen lapselta öööeikusiis heinänteko.

Rehti, ihanan rehellinen heinänteko!

Superhelpot sämpylät
n. 10-15 kpl

4 dl vettä
15 g hiivaa
2 dl ruisjauhoja
4 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokosokeria
2 tl suolaa

1. Sekoita hiiva veden joukkoon. Lisää suola ja sokeri.
2. Lisää ruisjauhot nesteeseen. Lisää vehnäjauhot vähitellen. Sekoita tasaiseksi. Taikina saa jäädä löysäksi.
3. Kohota taikinaa peitettynä ainakin pari tuntia. Taikina pärjää jääkaapissa useammankin päivän, joten koko taikinaa ei tarvitse paistaa heti sämpylöiksi.
4. Nosta taikinasta kahdella lusikalla kekoja pellille. Paista sämpylöitä 225 asteessa noin 20 minuuttia.
5. Älä peitä sämpylöitä heti liinalla, vaan anna niiden jäähtyä ensin.

Keittiössä soi: Dalindéo

Rise and shine

10-vuotiaana vihasin maanantaiaamuja. Eivät ne vieläkään mitään herkkua ole, mutta nykyinen maanantainihkeys on pientä verrattuna silloiseen ahdistukseeni. Maanantaisin nimittäin koulu alkoi vasta kello kymmenen (tiedän, mikä voisi olla pahempaa?), ja jouduin olemaan kaksi tuntia yksin kotona. Ensimmäiset 30 minuuttia menivät vielä jotenkuten äidin kannustuksen ja puuhalistojen voimalla, mutta sitten se alkoi: kolahdusten ja narahdusten kuuntelu, käsittämätön hermoilu ja kellon raivokas tuijottelu.

Kun meiningistä ei kerta kaikkiaan tullut mitään, päätettiin, että vietän vapaa-aamuni mummolassa – ja yhtäkkiä maanantai olikin aivan liian harvoin. Mummola tarkoitti mieletöntä murovalikoimaa, kaakaota, paahtoleipää, hilloa, suklaatahnaa ja lemon curdia, ihanaa sitruunalevitettä. Aamiaisen jälkeen sain katsoa videolta Matlockia, koska valehtelin, että kotonakin saa. Jouduin usein juoksemaan kouluun.

Olin jo pidemmän aikaa suunnitellut tekeväni lemon curdia itsekin, mutta kun viimein päätin ryhtyä hommiin, unohdin ostaa sitruunoita. Appelsiineja sen sijaan ostin, joten kokeilin millainen levite niistä syntyy. Syntyi mielestäni todella hyvä. Olen syönyt orange curdiani jogurtin ja puuron seassa, paahtoleivän ja teeleipien päällä sekä suoraan purkista, totta kai. Maanantaisin, tiistaisin, keskiviikkoisin, torstaisin, perjantaisin ja viikonloppuisin.

Ja kyllä toimii: vapaa-aamut eivät ahdista enää ollenkaan.

Orange curd eli appelsiinilevite
1 iso purkki

2 appelsiinia
1,5 dl sokeria
50 g voita
2 rkl perunajauhoja
2 kananmunaa
2 kananmunan keltuaista

1. Pese appelsiinit huolella. Raasta appelsiinien kuori ja purista niiden mehut. Ota pari ruokalusikallista mehua talteen.
2. Laita mehu ja kuoriraaste kattilaan voin ja sokerin kanssa. Kiehauta ja nosta kattila pois levyltä.
3. Jos haluat levitteestä aivan tasaista, siivilöi liemi ja laita se takaisin kattilaan.
4. Sekoita perunajauho säästämääsi appelsiinimehuun  ja kaada suuruste samalla sekoittaen kattilaan muiden aineiden joukkoon.
5. Vatkaa kananmunat ja keltuaiset vaahdoksi ja lisää seos kattilaan. Siirrä kattila takaisin levylle ja kuumenna seosta jatkuvasti sekoittaen niin kauan, että se sakenee.
5. Kuumenna vettä ja kaada lasipurkkiin. Anna purkin lämmetä hetki ja kaada vesi pois. Kaada appelsiinitahna kuumaan purkkiin ja sulje kansi. Anna jäähtyä. Säilytä avattua purkkia kylmässä.

Keittiössä soi: Stornoway

Pidot paranee kun lämpö vähenee

If you can't beat them, join them.

Siinä tämän talvisen perjantain mietelause. Mitä purevammat pakkaset, sitä uhmakkaampi asenne. Parikymmentä pakkasastetta ei tunnu vielä missään. Kun auto hyytyy niin pyörällä pääsee. Mielenosoituksellisesti jätän kolmannet sukkahousut laittamatta. Lisää jäätelöä, kiitos!

Lähden tästä ystävieni järjestämiin Arktisiin juhliin. Aion juoda tämän jäätelökakun kyytipoikana paljon drinkkejä – jäillä.

Hyvää viikonloppua kaikille leveyspiireille!

Snickers-jäätelökakku
alkuperäinen resepti täältä

1 l vaniljajäätelöä
1 tlk kondensoitua maitoa 
130 g tummaa suklaata
1 dl maapähkinävoita
2,5 dl suolapähkinöitä 

1. Valmista kondensoidusta maidosta kinuski: Poista säilyketölkistä etiketti. Laita kattilaan vettä ja tölkki kattilaan. Anna veden kiehua noin puolitoista tuntia tai ohjeen mukaan.
2. Nosta tölkki vedestä ja anna jäähtyä.
3. Nosta jäätelö pehmenemään. Pilko osa suklaasta ja pähkinöistä pieneksi, ja sekoita pehmeän jäätelön joukkoon.
4. Sekoita maapähkinävoi jäähtyneen kinuskin joukkoon.
5. Vuoraa pitkä vuoka kelmulla. Lusikoi puolet jäätelöstä vuokaan. Levitä päälle kinuski ja ripottele päälle suolapähkinöitä. Jätä osa pähkinöistä koristeeksi. Lisää lopuksi loput jäätelöstä.
6. Anna kakun olla pakkasessa vähintään viisi tuntia, mieluiten yön yli. Ota kakku lämpimään hetki ennen tarjoilua. Sulata loput suklaasta ja valuta suklaaraitoja kakun päälle. Ripottele pinnalle loput pähkinät.

Keittiössä soi: Radical Face 

Levottomille Tuhkimoille

Olen ollut viime aikoina kumman levoton. Aamuisin bussissa olen havahtunut siihen, että sydän hakkaa, vaikka tiedossa ei olisi mitään erityistä. Saatan katsoa elokuvaa seuraamatta sitä ollenkaan, koska samalla pyörin netissä ja kirjoitan kahta esseetä. Koko ajan tuntuu olevan ainakin pieni kiire.

Ehkä levottomuuteni johtuu tästä ajasta. Vuoden alussa tuppaa olevan tapana tarkastella elämää, miettiä mitä siltä haluaa ja sanoa painokkaasti NNNNNYT! Nyt se alkaa! Vuosi, jolloin asiat muuttuvat! Lehdet ovat pullollaan teemaehdotuksia tulevalle vuodelle: Rakkauden vuosi 2013! Hyvän olon vuosi 2013! Liikunnan vuosi! Menestyksen vuosi! Käärmeen vuosi! World Design Capital vuoden jälkeinen vuosi! Vähemmän facebookkia ja enemmän elämää -vuosi! Viimein Twitteriin -vuosi! Eläkesäästämisen aloittamisen vuosi! Pastellisävyjen ja nahkahousujen vuosi! Okei, jälkimmäistä ei luultavasti ennustettu missään, mutta vaihtoehtoja riittää.

Älkää ymmärtäkö väärin: Minäkin otin jälleen heti 1.1. tuiman ilmeen ja mietin, millainen suunnitelma Muutoksen vuodelle 2013 olisi syytä laatia. Muutosta on kuitenkin vaikea suunnitella, jos ei tarkalleen tiedä, mitä haluaa muuttaa. Vaikka lööpit muuta kertovat, voi elämälle, edes vuoden mittaisille kappaleille, harvemmin päättää otsikkoa etukäteen. Toisaalta tarinassakaan ei pääse etenemään, jos aihe on epäselvä. Ajatukseni ovat kiertäneet turhauttavaa kehää, kun olen yrittänyt keksiä, mihin suuntaan tätä vuotta koskevia suunnitelmia pitäisi lähteä kehittämään.

Eilen tajusin tarvitsevani aikalisän. Tietokoneellani oli auki niin monta tiedostoa ja välilehteä, ettei laitteen hurinalta ja hitaudelta työnteosta tullut enää mitään. Oli pakko laittaa kone kiinni, jättää hommat ja suunnitelmat hetkeksi seisomaan ja tehdä jotain aivan muuta. Päätin tehdä kakun. Tämän vuoden teema ei ole Kakkua kaikkiin ongelmiin (tuskin tosin myöskään Vyötärö), koska aamuiset sydämentykytykseni kaksinkertaistuisivat kesään mennessä ja loppuisivat varmasti kokonaan ennen seuraavaa vuodenvaihdetta. Eilen kuitenkin kakun tekeminen tuntui olevan juuri oikea ratkaisu levottomuuteen.

Punajuuri-suklaakakku on paitsi hieman erilainen, myös hidas herkku. Punajuurten keittäminen, kakun paistaminen ja jäähdyttäminen vie aikaa. Ison kakun syöminenkin vaatii aikaa tai ison ystäväporukan. Molemmat ovat erinomaisia asioita silloin, kun mieli tai sydän on levoton.

Punajuuri-suklaakakku
alkuperäinen resepti täältä

2 keskikokoista punajuurta
180 g voita
1,5 dl fariinisokeria
1 dl tavallista sokeria
2 kananmunaa
1 tl vaniljauutetta/-sokeria
5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kaakaojauhetta
1 tl ruokasoooda
0,5 tl leivinjauhetta
100 g tummaa suklaata
2 dl maustamatonta jogurttia

1. Keitä punajuuret: Laita kuorimattomat punajuuret kiehuvaan veteen noin tunniksi. Kuori jäähtyneet punajuuret ja raasta ne. Raaste saa olla melko karkeaa. Jos haluat tehdä kakulle kuorrutuksen, ota raasteesta 1 rkl talteen myöhempää käyttöä varten.
2. Vaahdota voi ja sokerit. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Lisää punajuuriraaste.
3. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää kuivat aineet ja jogurtti taikinaan vuorotellen. Lisää vanilja.
4. Pilko suklaa paloiksi ja lisää taikinaan. Kääntele taikinaa, kunnes aineet ovat sekaisin, mutta älä sekoita liikaa.
5. Voitele yksi tai kaksi kakkuvuokaa (halkaisija n. 20 cm): Jos paistat kakun kahdessa vuoassa, paista kakkupohjia 175 asteessa noin 35 minuuttia. Jos käytät vain yhtä vuokaa ja halkaiset kakkupohjan, on paistoaika noin 70 minuuttia.

Punajuurikakku on kosteaa ja pehmeää, eikä välttämättä tarvitse kuorrutusta tai täytettä ollenkaan. Ajatus pinkistä kakusta houkutteli kuitenkin sen verran paljon, että tein hyvin pikaisen ja sovelletun kuorrutteen käyttämällä 0,5 dl tuorejuustoa, 3 dl rahkaa, 0,75 dl tomusokeria, 1 vaniljatangon siemenet, 0,5 rkl sitruunamehua ja 1 rkl punajuuriraastetta. Tuhdimpi ja runsaampi kuorruteresepti löytyy alkuperäisen kakkureseptin yhteydestä. Jäähdytä kakkupohjat kunnolla ennen kuin täytät ja kuorrutat ne.

Keittiössä soi: Röyksopp

Make peas not war

 
Innostuin viime syksynä ihan kamalasti herneistä. Lainasin keittokirjan "Herne rokkaa", jossa oli paitsi monia erinomaisia ja yllättäviä hernereseptejä, myös nerokkaita herneidiomeja, joille hekottelin syödessäni intialaista hernekeittoa ja hernefalafeleja. Give peas a chance. Rest in peas. Ja niin edelleen.

Hernemaniani jäljiltä pakastelokerooni jäi aika monta pussia pakasteherneitä. Pakasteherneet, kuten herne muutenkin, on ihan aliarvostettu elintarvike. En ole perinteisen hernekeiton ylin ystävä: syön sitä yleensä vain, jos palkintona on pannukakkua. Mutta saanen esitellä teille uuden vuoden ja lähestyvien pulkkamäkipäivien kunniaksi hyvin erilaisen hernekeiton: keiton, jonka valmistamiseen menee alle viisi minuuttia, jossa maistuu pesto ja kookos, ja jota syö mielellään ilman pannukakkuakin. Tämä pakasteherneistä valmistettava keitto on niin simppeli, että vähän suorastaan hävettää tehdä siitä näin iso numero. Vähän kuin neuvoisi voitelemaan leipää tai kuorimaan banaania. En nyt millään muista, missä ruokaohjelmassa tämäntyyppistä keittoa valmistettiin. Idea ei siis omani, mutta koska love and peas belong to all, jaan sen teillekin.

Pesto-hernekeitto
2:lle

400 g pakasteherneitä
3 dl vettä
2-3 rkl pestoa
1 dl kookosmaitoa (tai tavallista ruokakermaa, riippuen siitä kenen joukoissa seisot)
suolaa

1. Laita jäiset herneet kiehuvaan veteen ja keitä, kunnes ne ovat pehmeitä ja sulia.
2. Lisää pesto ja kookosmaito. Soseuta. Jos keitto on liian paksua, lisää kuumaa vettä.
3. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Jäikö jollekin epäselväksi, mikä oli reseptin nimi ja miltä se mielestäni maistuu?

Antakaa anteeksi, hankin juuri piirtopöydän ja sitä on pakko päästä testailemaan joka kuvaan.

Keittiössä soi: Paul Simon

Ensin huvi, sitten huvi.

Ihanaa aattoa, te kaikki siellä!

Muistakaa, että...

...konvehdeissa on paljon hyvä rasvoja.

...jouluna saa olla netissä ja facebookissa, jos siltä tuntuu.

 ...syksy on ollut pitkä ja raskas ja täynnä uutisia taantumasta, vuotavista kaivoksista, maailmanlopuista ja muusta masentavasta. Oli suhteesi Talvivaaraan tai talousvaikeuksiin mikä tahansa, olet lomasi ja joulusi varmasti ansainnut.

Ehkä se onkin joulun juttu. Että saa, vaikka ei ole ansainnut. Tai no, nyt kun ajattelen yhtään tarkemmin, sehän juuri ei ole joulun juttu, ainakin jos joulupukin perinteisiä palkitsemisperiaatteita miettii. Haluan kuitenkin lapsellisen itsepäisesti takertua tähän ensimmäiseen ajatukseeni. Usein ajatellaan, että asiat pitää ansaita. Pitää olla viikko töissä, jotta voi nauttia viikonlopusta. Pitää käydä lenkillä, jotta on ookoo ottaa pulla. Ja se onkin ihan oikein. 362 päivänä vuodessa huvi voi pitää yhtä työn kanssa. Mutta kyllä kolmena päivänä huvi (vai hupi?) pärjää aivan hyvin itsekseen, eikö teistäkin?

Omassa joulussani yksi huvin muodoista on tämä hunaja-suklaa-hasselpähkinäpiirakka. En ole piirakkaa vielä maistanut, mutta koska ehdin lietsoa itseni edellisessä kappaleessa ihanaan vastuuttomuuden tunteeseen, tulen mainostamaan sitä tänne joka tapauksessa. Täyte maistui erinomaiselta, samoin kuorrute, joten toiveet ovat korkealla. 

Tämä piirakka on siis todistettavasti helppo, luultavasti herkullinen, mutta ei missään nimessä ansiosidonnainen. Niin kuin ei mielestäni pitäisi olla minkään muunkaan tänään.

Kyllä kiitos, otan toisen lasin viiniä.

Ihanaa joulua, vielä toistamiseen!

Edit: Maistettu on, ja suosittelen edelleen! Lisäksi suosittelen tätä jouluherkkua, jota todistettavasti voi syödä milloin vain, myös siis joulunpyhien jälkeen.

Hunajainen hasselpähkinäpiirakka
alkuperäinen resepti täältä

Pohja:
3,5 dl jauhoja
1 dl tomusokeria
ripaus suolaa
110 g voita
1 kananmuna

1. Siivilöi tomusokeri jauhoihin. Lisää suola.
2. Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi ja hiero se sormin yhteen kuivien aineiden kanssa.
3. Riko kananmunan rakenne ja lisää se taikinaan. Vaivaa taikinaa käsin kunnes siitä tulee kiinteä pallo. Laita kylmään noin puoleksi tunniksi.
4. Voitele piirakkavuoka (halkaisija 26 cm). Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Paista piirakkapohjaa 175 asteessa noin 20 minuuttia. Jos pohja näyttää tummuvan liikaa, laita sen päälle folio.

Täyte:
2,5 dl kermaa
200 g tuorejuustoa
1 dl hunajaa
1 dl hasselpähkinävoita (myydään luontaistuotekaupoissa)
ripaus suolaa
2 tl vaniljauutetta/ vaniljasokeria

5. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa tuorejuusto, hunaja, hasselpähkinävoi, suola ja vanilja.
6. Yhdistä kermavaahto muihin aineisiin ja sekoita tasaiseksi. Levitä jäähtyneen piirakkapohjan päälle.

Kuorrute:
100 g tummaa suklaata
0,5 dl kermaa
1 tl vaniljasokeria

hasselpähkinöitä

7. Kuumenna kerma, mutta älä anna kiehua. Pilko suklaa ja lisää kuumaan kermaan. Lisää vaniljasokeri. Anna suklaan sulaa ja sekoita kuorrute tasaiseksi.
8. Levitä kuorrute piirakan päälle ja ripottele päälle hasselpähkinärouhetta. Anna tekeytyä pari tuntia ennen tarjoilua.

Keittiössä soi: Glee - The Christmas Album

Déjà vu

Selasin tässä yksi päivä sivuhistoriaani ja löysin blogin, jossa oli ihan kivoja juttuja, mutta jota ei oltu päivitetty hetkeen. Blogi vaikutti etäisesti tutulta ja innostuin heti ainakin siellä olevasta sitruspalojen ohjeesta.

Hmmmm.

Oliko mullakin joskus blogi?

Mikäs sen nimi olikaan?

Oho!

Eli hei vaan, pitkästä aikaa! Mukavaa olla täällä taas, vaikka ihan vielä ei ehkä pitäisikään. Todellisuudessa en tietenkään unohtanut blogia kokonaan (sitruspaloja en unohtanut luonnollisesti hetkeksikään). Kyllä kirjoittaminen on pyörinyt mielessä kovasti, mutta en ole saanut nipistettyä sille aikaa. Loppuvuoden deadlinet painavat päälle ja asuntoni seinät on tapetoitu to do -ja TODAY TO DO!! -listoilla. Yksiöni yhdessä nurkassa on väliaikainen kankaanpainopiste, josta lähtee värijäljet toiseen nurkkaan, jossa käyn nukkumassa. Luulen nimittäin, että siinä nurkassa on sänky, mutta olen saattanut käydä pitkäkseni myös pelkän ison vaatekasan päälle. Lattiaa ja huonekaluja peittää melko vaikuttava tavarakerros. Jos jollain teistä siellä on ydinjätettä tai vaikka joku ikävä voimasormus, josta pitäisi päästä eroon, suosittelen tuomaan asuntooni. Ei nimittäin ihan äkkiä löydy, jos tänne häviää.

Mutta nyt täällä on kaiken muun lisäksi onneksi myös pitkästä aikaa ihana leivonnaisen tuoksu, vaikka voitte arvata, ettei yhdessäkään lukuisista lapuistani lukenut mitään leipomisesta. Törmäsin kuitenkin jossain kuvaan monkey breadista, ja innostuin heti, koska se näytti niin kummalliselta. Kummallinen on nimikin, mutta mielestäni monkey bread muistuttaa suomalaista pullaa. Älkää näyttäkö pettyneiltä! Aika hullusta pullasta on kuitenkin kyse. Monkey breadin, jota aion tästä lähtien kutsua apinaleiväksi, voi maustaa haluamallaan tavalla. Tässä ohjeessa taikinaan lisätään omenasosetta. Kohotuksen jälkeen taikina leivotaan pieniksi palleroiksi, jotka kieritellään makeassa voi-maustekastikkeessa ja sitten ladotaan vuokaan. Valmista apinaleipää syödään pallero kerrallaan. Varmasti sen voisi myös tarjota salonkikelpoisesti ja leikata viipaleiksi, mutta tällä hetkellä kaikki turha hienostelu (kuten ruokailuvälineet) tuntuu kovin kaukaiselta.

Apple Monkey Bread eli omenainen apinaleipä

8 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
0,5 tl inkivääriä
0,5 tl neilikkaa
50 g sulatettua voita
1,5 dl omenasosetta
2 dl maitoa
0,75 dl sokeria
1 pss kuivahiivaa
 
1,5 dl sokeria (1 dl tavallista, 0,5 fariinisokeria)
2 tl kanelia
100 g voita

1. Sekoita vehnäjauhot, suola ja mausteet keskenään.
2. Sulata voi ja lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Lisää joukkoon omenasose, sokeri ja kuivahiiva. Sekoita tasaiseksi.
3. Kaada seos kuivien aineiden joukkoon. Sekoita, kunnes taikina tuntuu kiinteältä. Anna kohota kaksinkertaiseksi.
4.  Sulata voi ja lisää joukkoon sokerit ja kaneli. Anna seoksen jäähtyä hieman.
5. Vaivaa kohonnut taikina ja jaa se kahtia. Pyöritä taikina pitkiksi tangoiksi ja leikkaa osiin. Taikinasta tulee noin 40 pientä palloa.
6. Voitele vuoka. Pyörittele taikinapallot voi-sokeriseoksessa ja laita vuokaan.
7. Paista 30-40 minuuttia 200 asteessa.

Keittiössä soi: Modest Mouse