Levottomille Tuhkimoille

Olen ollut viime aikoina kumman levoton. Aamuisin bussissa olen havahtunut siihen, että sydän hakkaa, vaikka tiedossa ei olisi mitään erityistä. Saatan katsoa elokuvaa seuraamatta sitä ollenkaan, koska samalla pyörin netissä ja kirjoitan kahta esseetä. Koko ajan tuntuu olevan ainakin pieni kiire.

Ehkä levottomuuteni johtuu tästä ajasta. Vuoden alussa tuppaa olevan tapana tarkastella elämää, miettiä mitä siltä haluaa ja sanoa painokkaasti NNNNNYT! Nyt se alkaa! Vuosi, jolloin asiat muuttuvat! Lehdet ovat pullollaan teemaehdotuksia tulevalle vuodelle: Rakkauden vuosi 2013! Hyvän olon vuosi 2013! Liikunnan vuosi! Menestyksen vuosi! Käärmeen vuosi! World Design Capital vuoden jälkeinen vuosi! Vähemmän facebookkia ja enemmän elämää -vuosi! Viimein Twitteriin -vuosi! Eläkesäästämisen aloittamisen vuosi! Pastellisävyjen ja nahkahousujen vuosi! Okei, jälkimmäistä ei luultavasti ennustettu missään, mutta vaihtoehtoja riittää.

Älkää ymmärtäkö väärin: Minäkin otin jälleen heti 1.1. tuiman ilmeen ja mietin, millainen suunnitelma Muutoksen vuodelle 2013 olisi syytä laatia. Muutosta on kuitenkin vaikea suunnitella, jos ei tarkalleen tiedä, mitä haluaa muuttaa. Vaikka lööpit muuta kertovat, voi elämälle, edes vuoden mittaisille kappaleille, harvemmin päättää otsikkoa etukäteen. Toisaalta tarinassakaan ei pääse etenemään, jos aihe on epäselvä. Ajatukseni ovat kiertäneet turhauttavaa kehää, kun olen yrittänyt keksiä, mihin suuntaan tätä vuotta koskevia suunnitelmia pitäisi lähteä kehittämään.

Eilen tajusin tarvitsevani aikalisän. Tietokoneellani oli auki niin monta tiedostoa ja välilehteä, ettei laitteen hurinalta ja hitaudelta työnteosta tullut enää mitään. Oli pakko laittaa kone kiinni, jättää hommat ja suunnitelmat hetkeksi seisomaan ja tehdä jotain aivan muuta. Päätin tehdä kakun. Tämän vuoden teema ei ole Kakkua kaikkiin ongelmiin (tuskin tosin myöskään Vyötärö), koska aamuiset sydämentykytykseni kaksinkertaistuisivat kesään mennessä ja loppuisivat varmasti kokonaan ennen seuraavaa vuodenvaihdetta. Eilen kuitenkin kakun tekeminen tuntui olevan juuri oikea ratkaisu levottomuuteen.

Punajuuri-suklaakakku on paitsi hieman erilainen, myös hidas herkku. Punajuurten keittäminen, kakun paistaminen ja jäähdyttäminen vie aikaa. Ison kakun syöminenkin vaatii aikaa tai ison ystäväporukan. Molemmat ovat erinomaisia asioita silloin, kun mieli tai sydän on levoton.

Punajuuri-suklaakakku
alkuperäinen resepti täältä

2 keskikokoista punajuurta
180 g voita
1,5 dl fariinisokeria
1 dl tavallista sokeria
2 kananmunaa
1 tl vaniljauutetta/-sokeria
5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kaakaojauhetta
1 tl ruokasoooda
0,5 tl leivinjauhetta
100 g tummaa suklaata
2 dl maustamatonta jogurttia

1. Keitä punajuuret: Laita kuorimattomat punajuuret kiehuvaan veteen noin tunniksi. Kuori jäähtyneet punajuuret ja raasta ne. Raaste saa olla melko karkeaa. Jos haluat tehdä kakulle kuorrutuksen, ota raasteesta 1 rkl talteen myöhempää käyttöä varten.
2. Vaahdota voi ja sokerit. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Lisää punajuuriraaste.
3. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää kuivat aineet ja jogurtti taikinaan vuorotellen. Lisää vanilja.
4. Pilko suklaa paloiksi ja lisää taikinaan. Kääntele taikinaa, kunnes aineet ovat sekaisin, mutta älä sekoita liikaa.
5. Voitele yksi tai kaksi kakkuvuokaa (halkaisija n. 20 cm): Jos paistat kakun kahdessa vuoassa, paista kakkupohjia 175 asteessa noin 35 minuuttia. Jos käytät vain yhtä vuokaa ja halkaiset kakkupohjan, on paistoaika noin 70 minuuttia.

Punajuurikakku on kosteaa ja pehmeää, eikä välttämättä tarvitse kuorrutusta tai täytettä ollenkaan. Ajatus pinkistä kakusta houkutteli kuitenkin sen verran paljon, että tein hyvin pikaisen ja sovelletun kuorrutteen käyttämällä 0,5 dl tuorejuustoa, 3 dl rahkaa, 0,75 dl tomusokeria, 1 vaniljatangon siemenet, 0,5 rkl sitruunamehua ja 1 rkl punajuuriraastetta. Tuhdimpi ja runsaampi kuorruteresepti löytyy alkuperäisen kakkureseptin yhteydestä. Jäähdytä kakkupohjat kunnolla ennen kuin täytät ja kuorrutat ne.

Keittiössä soi: Röyksopp