Ode to donuts

Jos jäisin auton alle, minua ei pelottaisi murtuneet luut tai sisäelinvammat ollenkaan niin paljon kuin se, että mp3-soittimeni päätyisi vieraisiin käsiin. Siinä missä muut todennäköisesti näkisivät juuri ennen maahan iskeytymistään elämänsä nopeana filminauhana, minä kelaisin hädissäni viimeisenä soitettuja biisejä. En tiedä, toivoisinko saavani vielä mahdollisuuden selittää, mitä Ghostbusters theme tekee lenkkilistallani, vai olisiko parempi lähteä kuuntelemaan Ray Parker Junioria harppusovituksena pilvien päälle.

Toinen salaisuuksien kammio, jota en tahtoisi muiden avaavan, on tietokoneeni. Minulla ei ole sellaisia salaisuuksia, mitä ehkä nyt ensimmäisenä ajattelette. Tiedän kuitenkin, että esimerkiksi jotkut kuvakansioni saattaisivat paljastuttuaan aiheuttaa pieniä imagovaurioita. Samoista syistä vaihdan taustakuvani, jossa Leonardo DiCaprio halaa joutsenta, aina automaattisesti ennen massaluentoja pois.

Joskus kyllä pyörittelen itsekin silmiä allekirjoittaneelle. Tajusin vähän aikaa sitten, että melkein kaikki hiusinspis-kansioni kuvat ovat peräisin japanilaisten peruukkinettikappojen sivuilta. No comments. Sivuhistoriani selaaminen kävisi viihteestä, ellei samalla nolottaisi. Suhteessa siihen, kuinka monta kertaa olen kuluneen vuoden aikana tehnyt "awesome bollywood dance moves" ja "candy cotton art how to make at home" -tyyppisiä hakuja, hämmästelen, että olen saanut kasaan ainuttakaan opintopistettä.

Erityisesti ihmettelen, miksi olen joskus googlettanut hakusanoilla "ode to donuts". En saa mieleeni yhtäkään tilannetta, jossa olisin voinut tarvita oodia donitselle. Ellei sitten viime lauantaita lasketa. Tein pitkästä aikaa donitseja ("best donuts ever how to make") ja se on sitten kivaa puuhaa. Tahmeaa ja vähän hidastakin, mutta silti niin hauskaa. Olin samanlaisissa tunnelmissa myös viimeksi donitseja tehdessäni. Silloin olin niin mielissäni, että kirjallinen ilmaisuni rajoittui hymiöihin. Oodi on jo älyllistä edistystä siihen nähden.

Donitsit eivät ole perinteisesti mikään jouluherkku, mutta ei taida tulla tänä vuonna luntakaan ja Linnan juhliinkin sai mennä cocktailmekossa. Miksi ei siis laitettaisi joulukuun perinteitä muutenkin vähän uusiksi? Näissä on donitseissa on sentään inkiväärinen sesonkivivahde. Ja katsokaa nyt noita pieniä kinuskisia sydämiä. Kuka tarvitsee lisäperusteluja?

"Näytetään tulokset haulla leonardo dicaprio eating donuts"

Inkivääridonitsit
n. 25 kpl

2,5 dl ginger alea (käytin Schweppesin ginger alea, mutta inkiväärin tosiystäville suosittelen esim. Fentiman's Ginger Beeriä)
0,5 tl jauhettua inkivääriä
1 pss kuivahiivaa
1,5 dl sokeria
0,5 tl suolaa
0,5 tl kardemummaa
2 kananmunaa
80 g pehmeää voita
n. 6 - 7 dl Myllärin Luomu leivontakarkeita vehnäjauhoja

Kinuskikastike:
2 dl kermaa
2 dl fariinisokeria
0,5 - 1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl voita

öljyä uppopaistamiseen
pinnalle pähkinärouhetta

1. Lämmitä ginger ale kädenlämpöiseksi. Sekoita lämpimään ginger aleen jauhettu inkivääri, hiiva, sokeri, suola ja kananmunat. Sekoita hyvin.
2. Lisää vähitellen jauhoja ja pehmeä voita. Sekoita taikinaa samalla. Lisää jauhoja kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista ja siitä muodostuu kiinteä, kimmoisa pallo.
3. Anna taikinan kohota peitettynä kaksinkertaiseksi.
4. Kaada taikina jauhoitetulle alustalle ja kauli se reilun sentin paksuiseksi levyksi. Ota levystä muotilla sydämiä. Anna kohota peitettyinä kaksinkertaiseksi.
5. Kuumenna kattilassa öljy. Tarkista lämpötila laittamalla pala taikinaa tai leivänpala öljyyn. Jos pala nousee pintaan, on lämpötila riittävä.
6. Paista donitseja öljyssä, kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Nosta talouspaperille kuivumaan.
7. Laita kerma ja sokeri kattilaan. Anna kiehua rauhallisesti noin 25 minuuttia.
8. Kinuski on valmista, kun kinuskitipan tiputtaa vesilasiin eikä tippa hajoa. Anna kinuskin jäähtyä hetki.
9. Kasta hieman jäähtyneet donitsit kinuskiin tai levitä kuorrute veitsellä. Ripottele pinnalle pähkinärouhetta.

Keittiössä soi: Mélanie Laurent

Tätä kirjoitusta on sponsoroinut Myllärin Luomu.