Ulkoilusta ja sen hyödyistä

Kävin yksi päivä ulkona syömässä.

Nyt saattaa vaikuttaa siltä, että ulkona syöminen olisi minulle jotenkin iso juttu. Se johtuu ainoastaan siitä, että sitähän se on. Tajusin sen viimeksi, kun istun ystäväni kanssa ravintolan pöytään. Jos kirjoittaisin tapahtumasta novellia, kirjoittaisin, että sinä perjantaina alkoi kevät ja että jokainen lämpimässä illassa kuulunut pyöränkellon kilahdus, muuttolinnun laulu ja raitiovaunujen kolina olivat ylistyslauluja tapahtuneelle. Että talvi oli taittunut, minkä ihmiset tajusivat kävellessään ulos työpaikoiltaan ja kouluistaan ja pimeistä asunnoistaan kevään ensimmäiseen perjantaihin. Ja kun ulos oli kerran päässyt, ei sisälle voinut yksinkertaisesti enää palata. Jos joku olisi yrittänyt, olisi hän luultavasti muuttunut tunkkaiseksi tomuksi, jonka kevättuulet olisivat puhaltaneet pois.

Koska se perjantai oli kaikessa auringonpaisteessaan ja kevään tunnussaan niin yksinkertaisen ihana, soitin kaverille ja pyysin syömään. Kävelimme pitkin kaupunkia, ostimme hetken mielijohteesta aurinkolasit, totesimme että ensimmäinen ravintolavaihtoehtomme on täynnä, tokaisimme good for you tarjoilijalle, jatkoimme hyväntuulisina matkaa, astuimme sisään seuraavaan ravintolaan, istuimme pöytään ja tunsimme nälkää vasta, kun annokset tuotiin pöytiin. Ylistimme kilvan ruokaa, elämää, viikonloppua ja kaverin juuri kirpparilta hankkimaa kevättakkia. Sinä perjantaina onni oli ravintola.

Koska se yksi ravintolailta teki minut niin kovin onnelliseksi, ajattelin, että tätähän voisi tehdä useamminkin. Ihan arkeanakin, ihan ilman mitään syytä, ihan hetken mielijohteesta. Jos ravintoloissa käyminen on minulle opiskelijana melko harvinaista herkkua, niin yksin käyminen ravintolassa on ennenkuulumatonta. Yksi päivä vaeltelin päämäärätiedottomana keskustassa ja keksin että hei, mähän menen Kappeliin kahville. Ovelle päästyäni päätin että hei, mähän syön täällä lounasta. Ja ruokalistan nähtyäni päätin että hei, mähän syön nyt kerrankin parsaa. Olen syönyt parsakeittoa (kanssabloggaajat, älkää nyt pyörtykö) vain kerran elämässäni ja muistin Kappelin ovella, että sehän oli ihan uskomattoman hyvää ja että sitä on nyt saatava lisää. Istuin yksin pienessä nurkkapöydässä, katsoin ihmisiä ja Kappelin isoista ikkunoista siivilöityvää aurinkoa. Keittolusikallisten välissä myhäilin ja totesin, että onni oli taas ravintola.

Onni oli myös parsakeitto, jota päätin yrittää valmistaa kotona. Vaikka söin keittoa oman keittiönpöydän ääressä, oli se silti hyvä muistutus siitä, miksi tuulettuminen on tärkeää. Parsakeitosta tuli ihanaa, mutta ei minulle olisi tullut mieleenkään kokeilla sitä, jos en olisi ensin käynyt virkistämässä makumuistoja Kappelissa.

Siksi olenkin tehnyt itselleni kesälupauksen ulkoilla enemmän. "Ulkoilu" tarkoittaa kaikkea oman asunnon ulkopuolista toimintaa. Kotona on ihanaa, mutta hautaudun sinne liian helposti. Ulkona käyminen tekee usein parhainta silloin, kun sitä tajuaa vähiten kaipaavansa.

Joten seuraavan kerran, kun kaipaat pientäkin vaihtelua viikkoa tai tekosyyn tavata kaveria viinilasin ääressä, katso, mitä Raflaamo ehdottaa. Raflaamo kokoaa yhteen kaikki lähelläsi olevat S-ryhmän ravintolat ja kertoo nälän yllättäessä näppärästi, mistä saat vaikka kaupunkisi parhaat parsat. Tai burgerit, jos olet sillä tuulella. Bongaamalla Duudsonit Raflaamon nettisivuilta saat annoksesi kaiken lisäksi ilmaiseksi.

Hyvää ulkoilua!

Yksi hyvä parsakeitto
alkuperäinen ohje täältä
4:lle

800 g tuoretta parsaa
1 sipuli
5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
0,5 tl rouhittua mustapippuria
1-2 tl suolaa
2 dl ruokakermaa
1,5 dl turkkilaista jogurttia
1 tl sitruunamehua

1. Huuhtele parsat ja poista niiden kova kantaosa. Tarvittaessa kuori parsat kevyesti. Pilko sipuli.
2. Pilko parsat ja laita pilkotun sipulin kanssa kiehuvaan veteen, johon olet lisännyt kasvisliemikuution. Anna kiehua rauhassa viitisen minuuttia, tai kunnes parsat ovat pehmenneet.
3. Siirrä keitetyt vihannekset keitinliemen kanssa kulhoon. Ota keitinliemestä talteen pari desiä ennen kun soseutat vihannekset.
4. Sulata kattilassa voita. Lisää  jauhot ja ruskista hetki. Älä anna jauhojen palaa! Lisää talteenotettu keitinliemi ja vispaa tasaiseksi.
5. Lisää kattilaan parsasose, kerma, suola ja mustapippuri. Anna kiehahtaa. Lisää lopuksi jogurtti ja sitruunamehu. Lisää tarvittaessa hieman vettä. Tarkista maku.

Keittiössä soi: London Grammar


Tätä kirjoitusta on sponsoroinut Raflaamo.