Jottei yksikään tuupertuisi

Usein kuulee sanottavan, ettei Suomessa ole ruokakulttuuria. Ellei tämä juttu käsittelisi juuri suomalaisuutta, sanoisin tässä kohtaa kipakasti excuse-moi! ja heiluttaisin diivamaisesti etusormea. Miten niin ei ole? Kulttuuri se on sellainenkin, josta ei tehdä numeroa tai jonka arvoa ei ymmärretä. Ei kulttuurin arvoa mitata Michelin-tähdissä, pinterest-taulujen lukumäärässä tai edes sillä, mitä Gordon Ramsay asiasta sanoo. Heikossa jamassa ruokakulttuurimme olisikin, jos se ei Ramsayn tai Berlusconin kaltaisten herrojen kritiikkiä kestäisi.

Suomalaisen ruokakulttuurissa tuntuu monia rassaavan se, että täällä ruokaa on perinteisesti pidetty nautintoaineen sijaan polttoaineena, mikä joskus näkyy myös lautasella. Ymmärrän kyllä. Mutta niin paljon kun pidänkin croissanteista, punaviinistä ja sushista - ja voi kuulkaa, minähän pidän - olen sitä mieltä, että suomalaisia ruokaperinteitä parjataan turhaan. Vaikka nautiskelu, herkuttelu ja hifistely on ihanaa (enkä väitä, etteivätkö ne kuuluisi myös suomalaiseen ruokakulttuuriin), niin totuushan on, että syödä pitää, jotta jaksaa - tai ettei tuuperru, kuten isäni sanoisi. Mielestäni on hienoa, että suomalaiskeittiössä on vuosisatojen ajan pyritty tekemään sellaista ruokaa, jolla jaksaa tehdä töitä ja puskea läpi vielä pidemmän päivän, kuin olisi aamulla uskonut. Jos joittenkin mielestä suomalaisessa ruoassa ei ole paljoa juhlimista, niin ainakin sen avulla jaksaa saavuttaa asioita, joita juhlia.

Kun Hyvää Suomesta ja Ruoka.fi pyysivät kehittelemään suomalaisen kotiruoan, halusin ehdottomasti suunnitella eväsruokaa. Eväissä koti tulee mukaan maailmalle, mikä on mielestäni ihana ajatus. Ja pakkaa kotikeittiössä eväslaukkuun mitä tahansa, maistuu se tien päällä, laiturin nokassa tai avokonttorin keittiössä erilaiselta. Hyvät eväät voivat antaa uskomattomasti energiaa, enkä tarkoita vain kaloreita. 

Eväsjuttuja pohtiessani tajusin, että vaikka olemme voileipäkansaa - kysykää vaikka Taalasmaan Sepolta - meiltä suomalaisilta puuttuu oma kansallisvoileipä! Se myönnettäköön ruokakulttuurimme miinukseksi. Tanskalaisilla on skageninsa, ranskalaisilla croque monsieurit ja madamet, briteillä kokonainen teehetkien ympärille rakentunut voileipäkulttuuri. Amerikkalaisten suosikki-sandwicheista on Wikipediassa 76 kohdan lista. Jos olemme koskaan kokeneet, ettemme ole kansakuntana täysin ehjä, niin syy ei ollutkaan euroviisutappioissa tai jääkiekkohopeissa, vaan voileivissä.

Joten korjataan asia. Tein Suomen paras kotiruoka -kilpailua varten voileivän, jolla suomalainen jaksaa seikkailla maailmalla, mutta joka maistuu kotonakin. Haudutetulla kaalilla, savujuustolla ja kunnon kinkulla täytetty ruisvoileipä on yksinkertainen ja edullinen, mutta myös aika herkullinen. Ja mikä tärkeintä, sen voimalla jaksaa lähteä kotoa maailmalle ja palata taas maailmalta kotiin.

Suomen parasta kotiruokaa voi äänestää täällä 24.4. asti!

Suomalaisen eväsleipä - rukiinen savujuusto-kaalisandwich
3:lle

500 g valkokaalia
1 sipuli
1 rkl Valio Oivariinia
1 dl Valio Luomu ruokakermaa
1-2 tl sinappia
1 tl fariinisokeria
suolaa
mustapippuria

3 palaa ruisleipää
3 rkl Valio Oivariinia
6 viipaletta suolaista palvikinkkua (esim. Kivikylän Kotipalvaamon Savumaukasta)
6 viipaletta Valio Kippari –juustoa

1. Suikaloi kaali esimerkiksi juustohöylällä ja leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi.
2. Kuumenna pannulla Oivariinia ja kuullota sipuleita hetki rasvassa. Lisää kaalisuikaleet. Anna kaalien pehmetä noin 10 minuuttia.
3. Sekoita keskenään ruokakerma, sinappi ja fariinisokeri. Kaada kermaseos kaalin joukkoon. Anna kaalien hautua kannen alla pehmeiksi.
4. Halkaise ruisleipäviipaleet ja levitä niille Oivariinia. Lusikoi leivälle haudutettua kaalia, lisää sitten juustoviipale, kinkkusiivut ja toinen juustoviipale. Levitä viimeiseksi vielä kerros kaalia ja laita leivän kansi paikoilleen.

5. Kuumenna voileipägrilli ja grillaa leipiä, kunnes ne ovat saaneet väriä ja juusto on sulanut.

Keittiössä soi: Olavi Uusivirta

Tätä kirjoitusta on sponsoroinut Hyvää Suomesta ja Ruoka.fi