tiistai 30. syyskuuta 2014

Oikeassa väärässä paikassa



Viime kesänä tapahtui paljon merkittäviä asioita - kuten pallon potkiminen Etelä-Amerikassa ja hymyilevän triathlonistin nouseminen Suomen pääministeriksi - minkä seurauksena oli paljon merkittäviä uutisia. Yksi uutinen on kuitenkin jäänyt mieleeni ylitse muiden. Siinä uutisessa kerrottiin ankeriaista, joita lennätettiin Iso-Britanniasta Suomeen, koska maamme ankeriaskanta on kovasti pienentynyt. Ankeriaita tuotiin kuulemma yli 200 000.

Olin tästä uutisesta aivan vauhkona. En tosin ollut juurikaan kiinnostunut siitä, onko Suomessa huonosti pärjääviä eläimiä järkeä tuoda tänne väkisin. Suurinta hepulia aiheutti ajatus lentävistä ankeriasta - kuuluuko ankeriaan liikkua kymmenen kilometrin korkeudessa? Ankerias. Ilmassa. Pilvien yläpuolella. Miettikää nyt sitä.

Pari viikkoa sitten osallistuin juoksutapahtumaan. Terhi Paula Katariina Ruokabloggaaja juoksutapahtumassa - toinen esimerkki asiasta, joka on ajautunut melko kauas luontaisesta ympäristöstään. Minulle luontaisia ympäristöjä ovat muun muassa seuraavat paikat: kukkakaupat, nurkat (juhlissa), keittiöt, Stokkan Herkku (pällistelemässä, harvemmin ostamassa), elokuvateatterien päivänäytökset, alennusrekkien lähialueet, yliopiston atk-tuki, apteekkien palovammahyllyt, karkkihyllyt.

Kukkakaupoista tosin sen verran, että viimeksi asioin sellaisessa osoittamalla kahdesti sormella ja sanomalla "tollanen". Maksoin kahdesta tollasesta 20 euroa, mihin en ollut ollenkaan varautunut.

Palovammoista sen verran, että viimeiset kolme ovat tulleet sosekeitoista. Suhtaudun niihin kuin kunniakkaisiin sotavammoihin.

Elokuvateatterien päivänäytöksistä ei sen enempää, paitsi että nyt kun joku meni elokuvat mainitsemaan, niin menkää HYVÄNEN AIKA kaikki katsomaan Whiplash kun se elokuviin tammikuussa tulee. Menkää erityisesti, jos olette koskaan soittaneet orkesterissa. Minä olen, ja siellä vasta olinkin kaikkea muuta kuin ominaisessa ympäristössäni. Olisin menestynyt kamariorkesteria paremmin oikeastaan missä tahansa muualla, mm. ulkoavaruudessa - ilman happinaamaria.

Urheilutapahtumat, orkesterit ja ulkoavaruus eivät ole minulle luontaisia ympäristöjä, eikä ankeriaan kuulu olla taivaalla. En ole ihan varma, onko ihmisenkään tarkoitus liidellä vuorten päällä, mutta ankeriaiden nyt ei ainakaan. Minä ja ankeriaat olemme hyvin selkeitä esimerkkejä asioista, joilla on omat, luontevat paikkansa.

Mutta välillä sitä törmää asioihin, jotka kaikista ennakko-oletuksista huolimatta toimivat ja menestyvät myös oman tonttinsa ulkopuolella. Tänään haluaisin mainita niistä kaksi: mustapavut ja oluen. Mustapavut sopivat esimerkiksi mustapapukeittoon ja olut esimerkiksi oluttuoppiin. Hämmästyttävää kyllä, ne sopivat molemmat mahtavasti myös brownietaikinaan. Moni on sitä mieltä, että kunnon browniessa pitää olla suklaata ja sokeria, mutta tämän reseptin perusteella olen sitä mieltä, että siinä ehdottomasti kuuluu olla myös mustapapuja ja tummaa olutta.

Mustapapu-olutbrowniet olivat aivan häkellyttävän hyviä. Ohjeeseen ei tule rasvaa ollenkaan, mutta makuun saati koostumukseen se ei vaikuta mitenkään. Olut kannattaa valita huolella - joskin nyt taas pääsemme aihealueeseen, josta minä en tiedä mitään. Kaveri kysyi, valitsinko käyttämäni oluen etiketin perusteella. Katsoin häntä vähän hämmästyneenä silmiin ja vastasin, että totta kai valitsin. Young's Double Chocolate Stout sattui kuitenkin olemaan paitsi kauniissa pullossa, myös muutenkin onnistunut valinta. Se teki brownieista vielä entistä tuhdimpia ja suklaisempia.

Vaikka mistä minä tiedän, johtuiko se loppujen lopuksi oluesta. Vai mustapavuista. Vai lentävistä ankeriaista.


Olut-mustapapubrowniet
12 kpl
alkuperäinen resepti täältä

1 tlk (258 g) keitettyjä mustapapuja
2 dl vettä
3,5 dl vehnäjauhoja tai hiivaleipäjauhoja
3 dl ruokokidesokeria
3 dl kaakaojauhetta
4 tl pikakahvijauhetta tai jauhettua kahvia
hieman suolaa
2 tl leivinjauhetta
1 tl jauhettua vaniljaa
3 dl stout-olutta (esim. Young's Double Chocolate Stout)
100 g tummaa suklaata

(koristeluun pistaasipähkinöitä ja kaakaonibsejä)

1. Huuhtele pavut hyvin. Soseuta pavut puhtaan veden kanssa.
2. Sekoita keskenään kuivat aineet suklaata lukuun ottamatta.
3. Lisää papusose ja olut kuivien aineiden joukkoon. Pilko suklaa pieneksi ja lisää taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi, mutta älä sekoita liikaa!
4. Kaada taikina voideltuun vuokaan (n. 20 cm x 30 cm). Paista brownieita 175 asteessa noin 30-35 minuuttia. Browniet saavat jäädä keskeltä kosteiksi.
5. Anna brownieiden jäähtyä kokonaan ennen tarjoilua.

Keittiössä soi: Django Django

7 kommenttia:

  1. Ei veljet, oot niin mieletön! Mä rakastan näitä sun aasinsiltoja. Ne on suorastaan nerokkaita :D

    Ja brownieista - lukion bilsan seiskakurssilla juurtui meikäläiseen papukammo. Kasvateistamme homehtu kaikki. Vaikka kovasti keksin kaunista tarinaa niiden kasvamisesta.:(

    VastaaPoista
  2. Löysin tänään blogisi, jatkossa kyllä aion tulla vierailemaan usein. Olet ihailtavan taitava niin kirjoittamaan, kuvaamaan kuin kokkaamaankin. Kiitos päivänpiristyksestä!
    Eeva

    VastaaPoista
  3. Sweet!! I should try this! Rakastan sitä sellasta perus "suklaaolutkakkua" mut tää kuullostaa vaan yhä kiehtovammalta! Yumm!

    VastaaPoista
  4. Valitsin täsmälleen saman oluen täsmälleen samasta syystä stout-suklaakakkua tehdessäni ja erittäin hyvin sopi siihenkin! Mustapavut brownie-taikinassa on myös nerokas idea, niissä itsessään on nimittäin todella suklainen aromi...

    VastaaPoista
  5. Se ankerias-uutislähetys (vai oliko aamu-tv?) piti katsoa netistä vielä uudelleen, olivat niin hämmentäviä pikkuiset. Ja niin on tämä mustapapuolutbrowniekin, hämmentävä siis! Ehkä pakko kokeilla, vai onkohan vähän liian terveellistä meikäläiselle... ;)

    VastaaPoista
  6. Suurkiitos Terhi! Tämä kakku piristi päiväni!

    VastaaPoista
  7. Ihana blogi, tunnelmaa ja värejä.... t. Kaisa ex-naapuri (Eero bongasi sinut Pirkka-lehdestä:) )


    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa!