Soppa suuttuneille

Istuin eilen yliopiston ruokalassa ja olin vihainen. Lusikoin kalakeittoa äkäisesti ja ajattelin pahaa eräästä ihmisestä. Voi kyllä, todellakin ajattelin. Enkä pelkästään ajatellut, vaan yksityiskohtaisesti ja antaumuksella listasin mielessäni kyseisen henkilön huonoja piirteitä. Olin juuri pääsemässä ilkeiden ajatusteni kanssa kunnolla vauhtiin - sellaiseen, jossa tympeän kiukun sijaan alkaa tuntea nautinnollista uhmaa - kun puraisin kiveen.

Ei minun tarvitse kuvailla teille, miltä kivi hampaiden välissä tuntuu. Voin kuitenkin kuvailla, mitä se tällä kertaa aiheutti: kovaäänisen parkaisun, refleksinomaisen nyrkiniskun pöytään, mikä tietysti sai kalakeittolautasen kaatumaan ja vieressä istuvan heiveröisen japanilaistytön säikähtämään, tai oikeastaan säikähtämään entisestään, sillä hän vaikutti olevan melko järkyttynyt silakkapihveistään jo ennen koko hammasepisodia.

Siinä sitten nyyhkytin ja yritin samalla olla kuin en nyyhkyttäisi, syljin hampaanpalasia tyhjälle lautaselle ja koitin ohjailla keittonoroja valumaan muualle kuin syliin. Tunsin itseni todella tyhmäksi. Niin tyhmäksi, että olen onnellinen, että tajusin vasta myöhemmin, että kalakeittoa oli kaatunut melko paljon myös käsilaukkuun ja siellä olevien kirjaston kirjojen päälle. Jos olisin huomannut tämän samaan syssyyn haljenneen hampaan kanssa, japanilaistyttö olisi päässyt todistamaan meille tyynille suomalaisille niin harvinaista huutoitkukohtausta.

Mutta siis. Tuntui tyhmältä. Olo oli kuin mopopojalla, joka makaa verta vuotavana asfaltilla huudettuaan viisi sekuntia aikaisemmin "kattokaa, ilman käsiä". Pitikin uhitella. Pitikin ajatella pahoja. Totta kai se kivi tai poranterän palanen tai mikä lie niin käsittämättömän kova pieni asia, joka oli jostain syystä päätynyt pakasteseitipalojen joukkoon, tuntui rangaistukselta aikaisemmista ajatuksistani. Kalakeitot sylissä, kyyneleet silmissä ei ollut enää pokkaa olla raivokas.

Vihalla aika harvoin ratkaistaan mitään. Kyllä suuttua saa ja riehuakin saa, ja jos tilanne niin vaatii, saa sitä japanilaisiakin säikytellä. Vihaamista kannattaisi silti välttää. Sitä yleensä satuttaa itseään enemmän kuin vihansa kohdetta. Vaikka olisin saanut ajatella ajatukseni loppuun, tehdä niistä listan ja teetättää siitä plakaatin ratikan kylkeen, olisin luultavasti joka tapauksessa jossain vaiheessa päätynyt tuntemaan itseni tyhmäksi. Todennäköisesti hyvin tyhmäksi.

Joistain tunteista pääsee eroon vain unohtamalla ne. Se ei tietenkään ole helppoa. Helppoa on unohtaa maksaa sähkölasku ja ostaa vessapaperia. Jylläävien tunteiden unohtaminen vaatii aktiivisia yrityksiä poistaa ne mielestä, mikä yleensä johtaa kaikkeen muuhun kuin unohtamiseen. Siksi niitä pitää vain kestää, kunnes eräänä päivänä tajuaa, että nyt sen tunteen taas muistaa, mutta äsken oli hetki, kun ei. Sitten sitä taas tekee jotain muuta, unohtaa vähän pidemmäksi aikaa ja lopulta huomaa, että vaikka sen tunteen olemassaolon vielä muistaisi, siitä ei saa enää samalla tavalla kiinni. Ja kun ei itse pidä kiinni, ei tunnekaan enää kauaa pysy paikallaan.

Mutta koska unohtamiseen voi mennä hetki, kannattaa sillä välin tehdä muita asioita. Helppoja, hyväntuulisia asioita. Kookoksella maustettu appelsiini-porkkana-sosekeitto on sellainen asia. Se sopii ihan kaikille, mutta erityisen hyvin kaikille vihaisille ja hammassärkyisille.

Lempeä appelsiini-porkkana-kookoskeitto
alkuperäinen resepti Kätevä kokki Jamie -kirjasta
3:lle

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl oliiviöljyä tai wokkiöljyä
1 appelsiinin kuoriraaste ja mehu
2 cm:n pala tuoretta inkivääriä
5 porkkanaa
6 dl vettä
2 dl maissia
1 tlk kookosmaitoa
1 tl kanelia
1-2 tl currya
1 tl hunajaa
ripaus mustapippuria
suolaa
1 rkl seesamöljyä

1. Kuumenna kattilassa öljyä. Pilko sipulit pieniksi ja raasta appelsiinista kuori, ja laita ne kattilaan.
2. Kuori ja pilko inkivääri pieneksi hakkelukseksi. Laita pilkottujen porkkanoiden kanssa kattilaan. Pyörittele seosta kattilassa noin 10 minuuttia.
3. Lisää kattilaan kiehuva vesi. Anna kiehua, kunnes porkkanat ovat pehmeitä.
4. Lisää kattilaan maissit ja kookosmaito. Soseuta.
5. Mausta keitto kanelilla, currylla, hunajalla, mustapippurilla ja suolalla. Lisää lopuksi seesamöljy. Tarjoile raejuuston kanssa.

Keittiössä soi: The Middle East