Heti alkuun kerrottakoon, että tämän merkinnän kuvat ovat hämäystä. Laitoin ne tähän yksinkertaisesti siitä syystä, että kaksi kuvaa ja palstallinen Verdanaa näyttää mukavammalta kuin pelkkä palstallinen Verdanaa. Olen visuaalisen alan opiskelija - tiedän, mitä teen.
Irrallisten kuvien väliin aion kirjoittaa irrallisia poimintoja viime aikojen tapahtumista. Tekstikappaleita ei sido yhteen muu kuin se, että painan kutakuinkin samalla tavalla enteriä kaikkien niiden välissä.
Aloitetaan. [Enter]
Kävimme ystäväni kanssa Tallinnassa. Kahdeksan tunnin aikana ehdimme käydä kuudessa eri ruokakaupassa, kahdella torilla, yhdessä kahvilassa ja yhdessä ravintolassa. Ravintolassa söin pelmeneitä - 25 pelmeniä, jos tarkkoja ollaan. Ostin kahdet lapaset ja hävitin yhdet. Ennen laivaan astumista ostin kolme ruusua ja viinipullon. Kotimatkalla söimme vohveleita, paketillisen hassuja juustotikkuja, tuoreita viikunoita ja halvaa. Halvasta nauttimisen kannalta kapteeni heilutti laivaa aivan liikaa.
Olen alkanut seurata underground-sarjaa nimeltä Twin Peaks. Mahdattekohan tietää. Yritin kylläkin aloittaa sarjan jo kolme vuotta sitten. Latasin ensimmäisen jakson jostain luotettavasta nettilähteestä, mutta en ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Nyt toisella katselukerralla olen tajunnut sen verran, että aikoinaan katsomani ensimmäinen jakso olikin sarjan neljäs jakso. Se selventää asioita tiettyyn pisteeseen asti.
Tein animaation, jossa renessanssimaalauksen naiselle piirtyy nahkatakki ja nenärengas. Isäni mainitsi, ettei ole liian myöhäistä opiskella itselleen ammattia.
Löysin tekstitiedoston, josta piti tulla (ensimmäinen bestseller-)kirja(ni). Se on peräisin viime vuosikymmeneltä. Kirja kertoo kauppa-autosta, mutta pureutuu todellisuudessa syvempiin - kipeisiinkin - teemoihin, kuten siihen, miten raskasta on, jos kesälomalla ei ole mitään tekemistä.
Lisäsin lentokenttäsoittolistaani uuden kappaleen. Se on Crystal Fightersin At Home.
Lentokenttäsoittolistan kappaleet ovat sellaisia, jotka voisivat soida taustalla kohtauksessa, jossa kävellään dramaattisesti lentokentän porteista kohti jotain uutta. Viime hetkellä joku saattaa juosta perään ja huutaa nimeltä, tai sitten päähenkilö joutuu toteamaan, että vaikka viimeiseen asti elätteli salaa toiveita, kukaan ei aio juosta ja huutaa.
Kuuntelin soittolistaani viimeksi kävellessäni Hyvinkäälle menevään R-junaan. Minulla oli kuulokkeet korvissani enkä siksi voi mennä vannomaan, mutta olen melko varma, että kukaan ei huutanut perääni.
En tosin malta kuitenkaan olla ihan hiljaa yllä oleviin kuviin liittyen: olen hurahtanut johonkin, jota veljeni kutsuisi "mössöksi", Uuni Turhapuro -fani "sörsselssöniksi" ja minä itse pikaherkuksi. Sekaisin esimerkiksi rahkaa, maapähkinävoita ja hunajaa, ja avot! Tässä satsissa pohjalla oli avokado-hunaja-kaakao-kahvivaahtoa ja päällä raparperihilloa. Ihan edustuskelpoinen jälkiruoka parissa minuutissa.
Keittiössä soi: The Shins, The Jezabels
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa!