Virta ja resepti, eikä siltaa välissä

En ole koskaan osannut kirjoittaa tajunnanvirtaa. Jos olen kovin ahdistunut tai inspiroitunut tai muuten vain minusta tuntuu, että päässä vellovia ajatuksia olisi hyvä päästä purkamaan, saatan yrittää. Puhdistavasti soljuva tekstivirta tyrehtyy kuitenkin aina melko pian, sillä takerrun epäolennaisuuksiin. Kuten siihen, kirjoitetaanko tajunnanvirta varmasti yhteen. Älä välitä siitä, sanoo tweedtakkinen psykologi päässäni, mutta minä en kuuntele, koska olen mennyt jo katsomaan nettisanakirjaa. Saatuani varmuuden tajunnanvirtaan liittyen minun pitää vielä tarkistaa tweedtakin oikeinkirjoitus, ja sitten alkaakin tehdä mieli kahvia. Kahvitauolta palattuani luen mitä olen kirjoittanut, häpeän sitä, poistan sen ja lopetan.

Tänään kuitenkin päätin taas yrittää. Istuin kirjastossa ja katsoin kelloa huomatakseni, että olin istunut siellä jo kolme tuntia. Katsoin tietokoneeni ruutua ja huomasin, että olin saanut luotua sille tekstiä kuuden lauseen verran. Lauseet olivat melko pitkiä ja sisälsivät vaikeita sanoja kuten contradictory ja multidiciplinary. Kyseiset seikat eivät silti poistaneet sitä tosiasiaa, että minulta oli mennyt kuuden lauseen kirjoittamiseen kolme tuntia. Leikin hetken ajatusleikkiä nimeltä "kauanko minulta menee graduni kirjoittamiseen", mutta sitä leikkiä ei tehnyt mieli jatkaa kovin kauan.

Koska tekstin, jota minun olisi pitänyt kirjoittaa, kirjoittaminen oli niin vaikeaa ja tahmeaa, päätin kokeilla, syntyisikö jotain toisenlaista tekstiä helpommin. No kyllä syntyi. Aloin kirjoittaa siitä, miltä ympärilläni näytti ja mitä ihmiset kirjastossa tekivät. Nainen puhui puhelimeen - ärsyttävää. Mies makasi säkkituolilla ja joi kotikaljaa  - erikoista. Toinen mies selasi raivokkaasti nuottihyllyä kohdalta "Saksofoni 786.44", luovutti ja otti hyllystä teoksen "One Direction: 18 Smash Hits" - minä näin kyllä! Työntekijät näyttivät väsyneiltä. Yksi työntekijä näytti nuorelta Bruce Springsteeniltä.

Tekstiä syntyi siihen malliin, että olin hieman närkästynyt, kun kirjastossa alettiin näyttää elokuvaa - en tiennyt, että siellä tapahtuu sellaistakin. Päätin lähteä kirjoittamaan vellovia kirjoituksiani muualle. Kävelin kirjastosta ulos. Kuuntelin musiikkia. Kuuntelen nykyään melkein aina musiikkia, kun siirryn paikasta toiseen. Olen alkanut pitää kaikenlaisista siirtymisistä, kuten bussimatkoista ja junamatkoista ja metroon vievissä rullaportaissa seisomisesta. Musiikki eristää minut ulkomaailmasta ja muista paikasta toiseen siirtyvistä ihmisistä, mutta samalla se sitoo minut ja ympäristöni yhteen. Nautin suunnattomasti, jos huomaan liikennevalojen vilkkuvan tai hissin ovien avautuvan samaan tahtiin kuuntelemani musiikin kanssa. Jos mikään muu ei liiku musiikin tahtiin, minä yritän kävellä oikeassa rytmissä. Ja jos oikeassa rytmissä kävely on hankalaa, kuten se saattaa bussissa istuessa olla, vilkuilen puolelta toiselle ja liikuttelen silmiäni musiikin tahtiin. Sitä voi melkein kuvitella olevansa musiikkivideolla.

Tämänkertaisella musiikkivideolla kävelin kirjastosta ulos pehmeän folk-musiikin säestämänä. Tulin suojatielle ja jäin odottamaan liikennevalojen vaihtumista. Kuuntelemani kappaleen tempo kiihtyi hieman. Kadunkulmassa istui resuinen nainen, joka pyysi rahaa. Naisella oli kädessään pahvipurkki. Tajusin, että nainen heilutti pahvipurkkiaan tismalleen samaan tahtiin, kuin José González - tai joku hänen bändistään - soitti lyömäsoitinta. Tempo kiihtyi edelleen. Minä katsoin naista, ja nainen katsoi minua, ja kolikot kilisivät edelleen aivan samassa rytmissä kuin jossain hyvinvarustellussa tukholmalaisessa äänitysstudiossa soitetut rummut. Hetki oli pitkä. Kuulin jousisoittimen. Minua alkoi itkettää ja aloin kaivaa hädissäni nenäliinaa taskustani. Voin aivan hyvin heilutella silmämuniani musiikin tahtiin julkisella paikalla, mutta itkeminen on eri asia. Nenäliinaa etsiessäni käteni osui kolikkoon, ja annoin sen naiselle juuri ennen kuin liikennevalot vaihtuivat. Kävelin kadun yli - tuskin rytmissä.

Do whatever to stay alive, lauloi José González ja minä tajusin, että naiselle antamani kolikko oli ollut Englannin punta.

Tajunnanvirrassa on se huono puoli, että koskaan ei tiedä, minne se vie. Tavallisia virtoja tarkastellessa voi katsoa kartasta, että esimerkiksi Niili alkaa Victorianjärvestä ja päättyy Välimereen. Tajunnanvirran kanssa on toisin. Se voi lähteä liikkeelle tylsästä esseestä ja päättyä kerjäläiseen kadulla. Se voi lähteä liikkeelle pelkkinä hassuina sanoina ja yhtäkkiä muodostua sanomaksi. Sellaiseen ei osaa suhtautua, jos alkuperäinen tarkoitus on ollut kirjoittaa päivän lounaasta, lohi-avokado-vuohenjuustotäytteisestä perunaletusta.

Kerjäläisestä perunalettuun on pitkä matka. Vaikka kerjäläisen kohdatakseen ei tarvitsisikaan ottaa montaa askelta, palaamiseen tarvitaan pitkä tarina. Erittäin hyvä aasinsilta ainakin. Koska olen keskellä tajunnanvirtaa eikä minua siksi voi pitää vastuullisena mistään, mitä kirjoitan, totean, että olen melko hyvä kehittämään aasinsiltoja. Nyt ei kuitenkaan tee mieli. Virta toi tähän, joten olen tässä hetken.

Jos kuitenkin yrittäisin rakentaa jonkinlaista hataraa siltaa kerjäläisnaisen ja lounaani välille, se voisi olla kiitollisuus. Kädet pystyyn -kiitollisuus. Kaikesta.

Vaikka mitä mä nyt tämmösiä. Tyhmää ja tekopyhää, ajattelisin.

Ei se mitään, sanoisi tweedtakkinen psykologi.

Lohella, avokadolla ja vuohenjuustolla päällystetty perunalettu

Perunalettu:
2 isoa jauhoista perunaa
2 tl voita
suolaa, pippuria

Päälle:
100 g kylmäsavulohta
1 avokado
75 g pehmeää vuohenjuustoa
(sitruunamehua)
punasipulirenkaita
mustapippuria

1. Raasta kuoritut perunat pituussuunnassa karkeaksi raasteeksi. Laita raaste siivilään ja painele sitä lusikalla, jotta saat nesteet valumaan pois. Mausta raaste suolalla ja pippurilla.
2. Kuumenna pinnoitetulla paistinpannulla voita. Levitä perunaraaste pannulle ja painele se paistinlastalla tiiviiksi letuksi. Paista lettua parikymmentä minuuttia kääntäen puolessa välissä. Nosta kypsä lettu ritilälle jäähtymään.
3. Sekoita halutessasi vuohenjuuston sekaan sitruunamehu. Levitä vuohenjuusto jäähtyneelle letulle ja nostele päälle viipaloitu avokado, savulohi ja punasipulirenkaat. Ripottele päälle mustapippuria. Leikkaa siivuiksi ja tarjoile heti.

Keittiössä soi: Paula Vesala