Mitä ihmettä

 Lapsena pyysin toistuvasti, että isä piirtäisi minulle kuvan Aasian lipusta. Olin varma, että lipussa olisi aasi ja olisin kovasti halunnut nähdä sellaisen lipun. Olin aina yhtä pettynyt, kun isä vastasi, ettei Aasialla ole lippua ja vaikka olisikin, siinä ei varmasti oli kuvaa aasista. Minun mielestäni aasi oli ainoa looginen asia, joka lipussa olisi voinut olla.

Äidiltäni muistan puolestaan monesti kysyneeni, mitä englannin kielen sana the tarkoittaa. Ei oikeastaan mitään, vastasi äiti. Onko tyhmempää kuultu! Miksi ihmeessä sellainen sana sitten on paitsi olemassa, myös niin ahkerassa käytössä?

Kerran katsoessani televisiota kuulin sanan kriisi. Kysyin, onko se johdannainen sanasta kreisi (käytin tosin tuskin sanaa johdannainen). Ei kuulemma todellakaan ole. Minun mielestäni olisi todellakin voinut olla.

Kun olimme perheen kanssa automatkalla Euroopassa 2000-luvun alussa, äitini yritti viihdyttää meitä lukemalla ääneen Taru sormusten herrasta -trilogiaa. Emme päässeet kovin pitkälle (emme edes Hyvinkäältä Turun satamaan), kun vaihdoimme jo Harry Potteriin. Minua jäi kuitenkin vaivaamaan kirjan nimi, joka ei avautunut minulle ollenkaan: kuka hiton Taru?

Alkuperäinen nimi ei kyllä ollut sen parempi. The Lord of the Rings. Viidestä sanasta kaksi ei taaskaan tarkoita mitään.

Ihmettelin myös, miten kukaan suostui näyttelemään sairaalasarjoissa leikkauspotilasta, ja mikseivät jääkiekon pelaajat mene loppupelin ajaksi muuriin oman maalinsa eteen heti kun ovat päässeet 1-0 johtoon.

Ja sitten oli vielä kahvihetki tukholmalaisessa leipomossa, jossa äiti totesi, että ruotsalaiset tykkäävät maustaa pullansa mausteella, joka on kalliimpaa kuin kulta. Ursäkta? (Käytin tuskin sanaa ursäkta.) Tiesin toki jo 7-vuotiaana, että Ruotsi on mukava ja rikas maa, mutta että niin rikas, että pullatkin oli varaa ryydittää jalometalleilla. Suomessa riitti ihan hyvin raesokeri.

Sahrami aiheutti ihmetystä vuosia sitten, ja se aiheuttaa sitä edelleen. Tavallisesta tomaattikeitosta tuli pikkuruisen veitsenkärjellisen myötä ihan uusi herkku. Joskus ottaa koville, kun asiat eivät käy järkeen, mutta onneksi kaikkia ihmeitä ei tarvitse ymmärtää nauttiakseen niistä.

Ps. Jäitkö ilman? Keittokirjaa on vielä muutama kappale jäljellä!

Sahrami-tomaattikeitto
3:lle

1 valkosipulinkynsi
1 sipuli
0,5 dl oliiviöljyä
500 g kirsikkatomaatteja
500 g tomaattimurskaa
1 pss (0,5 g) sahramia
1-2 rkl hunajaa
rouhittua mustapippuria
suolaa
2 dl ruokakermaa / soijakermaa

1. Kuumenna kattilassa oliiviöljyä. Pilko sipulit ja lisää kattilaan.
2. Pese ja halkaise kirsikkatomaatit ja lisää kattilaan. Anna kypsyä matalalla lämmöllä noin 20 minuuttia.
3. Lisää tomaattimurska, sahrami (lisää ensin osa pussista - sahrami on tujua tavaraa), hunaja, suola ja mustapippuri. Anna hautua noin puolisen tuntia.
4. Lisää kerma ja tarkista maku.

Keittiössä soi: BØRNS