Jotkut asiat eivät muutu, vaan tapahtuvat vuosittain aivan kuin ne olisi kirjattu kalenteriin.
Maaliskuussa minulla on kauhea kiire. Kotini näyttää tältä. Teen listan ruoista, jotka sopivat kiireiseen ja kaoottiseen keittiöön.
Huhtikuussa puhutaan katujen putsaamisesta ja siitepölystä. Minä haksahdan kuun ensimmäisenä päivänä vähintään yhteen aprillipilaan ja käytän loppukuun maineeni palauttamiseen.
Toukokuussa hekumoidaan ajatuksella voitosta, ja sitten hävitään jääkiekossa ja Euroviisuissa.
Kesäkuussa unohdetaan, että ollaan koskaan hävinnyt mitään missään, koska k-e-s-ä.
Heinäkuussa kauhistellaan kotimaisten mansikoiden hintoja, hukkumistilastoja ja loppukuusta sitä, että seuraavan kuukauden jälkeinen kuukausi on jo syksyä.
Elokuussa vakuutellaan, että kesää on vielä jäljellä. Pohditaan, että viitsiikö sitä enää tänä vuonna Flowhun, kun siitä on tullut niin sellainen. Mennään Flowhun. Vähintään yksi suosikkiesiintyjistä peruu tulonsa.
Syyskuussa säilötään kesää. Naistenlehdet yrittävät innostaa syksystä: Koti-iltoja! Omenapiirakkaa! Hei, tuoksukynttilöitä!
Lokakuussa ollaan luvan kanssa alamaissa, koska s-y-k-s-y. Jääkiekko- ja Euroviisu-tappiot muistuvat mieleen. Harkitaan kirkasvalolampun ostamista.
Marraskuussa tapahtuu varmasti paljonkin, mutta sitä ei näe, koska on niin pimeää. Siksi kai aletaan ripustaa jouluvaloja.
Joulukuussa hiljennytään talvisodan, joulun ja alennusmyyntien ihmeiden äärellä.
Tammikuussa laihdutetaan ja lupaillaan.
Helmikuussa ei ehditä enää laihduttaa, koska täytyy kinastella, ovatko laskiaispullat Runebergintorttuja parempia. (Voidaan kyllä lopettaa tähän vuoteen, koska vastaus on: no totta kai ovat.)
Oho! Taas maaliskuu! Havahdutaan siihen, että ulkona on valoisaa vielä viideltä. Toivo keväästä herää. Minulla on jälleen hirveä kiire ja kotini näyttää samalta kuin viime vuonna, joskin olen mennyt sen verran elämässä eteenpäin, että minulla on nykyään kaksi huonetta, jotka sotkea. Teen taas blogiini listan ruoista, jotka syntyvät tarvittaessa sähköposteja kirjoittaessa, puhelimeen puhuessa ja hampaita harjatessa.
Samalla mietin, mistä johtuu, että olen aina maaliskuussa hukkua menoihin ja rästitehtäviin. Pohdin, voisiko se johtua alkuvuoden laiskottelusta.
Nää. Ei.
Syytän ulkoisia tekijöitä ja totean, että olen olosuhteiden uhri. Jatkan itsepetosta jälleen yhden vuoden. Palataan asiaan maaliskuussa 2016!
Tomaattimurska, säilykkeistä parhain! Intialaishenkinen tomaatti-jogurttikastike ei vaadi juuri mitään: vaivannäköä, rahaa tai aikaa.
One pot pasta recommended by Potluck by one! Itämainen maapähkinäpasta valmistuu käytännössä itsekseen.
Seesamipavut ja tahiniporkkanat ovat herkullisia ja nopeita lisukkeita, jotka eivät valmistettaessa vaadi liikaa huomiota, mutta aterialla varastavat sen kuitenkin.
Aamupalan pikaboostaus paistetuilla banaaneilla! Parin minuutin valmistelut luonnistuvat vaikka samalla täyttäisi toisella kädellä kahvipannua. Supernopea nuudelikeitto on myös superhyvä.
Kakulle on aikaa aina! Mustapapubrowniet aiheuttavat ihmetystä ja ihailua. Unikonsiemen-sitruunavohvelit on paistettu ja syöty ennen kun huomaatkaan.
Keittiössä soi: The Dunwells
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa!