perjantai 25. tammikuuta 2013

Pidot paranee kun lämpö vähenee


If you can't beat them, join them.

Siinä tämän talvisen perjantain mietelause. Mitä purevammat pakkaset, sitä uhmakkaampi asenne. Parikymmentä pakkasastetta ei tunnu vielä missään. Kun auto hyytyy niin pyörällä pääsee. Mielenosoituksellisesti jätän kolmannet sukkahousut laittamatta. Lisää jäätelöä, kiitos!

Lähden tästä ystävieni järjestämiin Arktisiin juhliin. Aion juoda tämän jäätelökakun kyytipoikana paljon drinkkejä – jäillä.

Hyvää viikonloppua kaikille leveyspiireille!



Snickers-jäätelökakku
alkuperäinen resepti täältä

1 l vaniljajäätelöä
1 tlk kondensoitua maitoa 
130 g tummaa suklaata
1 dl maapähkinävoita
2,5 dl suolapähkinöitä 

1. Valmista kondensoidusta maidosta kinuski: Poista säilyketölkistä etiketti. Laita kattilaan vettä ja tölkki kattilaan. Anna veden kiehua noin puolitoista tuntia tai ohjeen mukaan.
2. Nosta tölkki vedestä ja anna jäähtyä.
3. Nosta jäätelö pehmenemään. Pilko osa suklaasta ja pähkinöistä pieneksi, ja sekoita pehmeän jäätelön joukkoon.
4. Sekoita maapähkinävoi jäähtyneen kinuskin joukkoon.
5. Vuoraa pitkä vuoka kelmulla. Lusikoi puolet jäätelöstä vuokaan. Levitä päälle kinuski ja ripottele päälle suolapähkinöitä. Jätä osa pähkinöistä koristeeksi. Lisää lopuksi loput jäätelöstä.
6. Anna kakun olla pakkasessa vähintään viisi tuntia, mieluiten yön yli. Ota kakku lämpimään hetki ennen tarjoilua. Sulata loput suklaasta ja valuta suklaaraitoja kakun päälle. Ripottele pinnalle loput pähkinät.

Keittiössä soi: Radical Face 

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Levottomille Tuhkimoille


Olen ollut viime aikoina kumman levoton. Aamuisin bussissa olen havahtunut siihen, että sydän hakkaa, vaikka tiedossa ei olisi mitään erityistä. Saatan katsoa elokuvaa seuraamatta sitä ollenkaan, koska samalla pyörin netissä ja kirjoitan kahta esseetä. Koko ajan tuntuu olevan ainakin pieni kiire.

Ehkä levottomuuteni johtuu tästä ajasta. Vuoden alussa tuppaa olevan tapana tarkastella elämää, miettiä mitä siltä haluaa ja sanoa painokkaasti NNNNNYT! Nyt se alkaa! Vuosi, jolloin asiat muuttuvat! Lehdet ovat pullollaan teemaehdotuksia tulevalle vuodelle: Rakkauden vuosi 2013! Hyvän olon vuosi 2013! Liikunnan vuosi! Menestyksen vuosi! Käärmeen vuosi! World Design Capital vuoden jälkeinen vuosi! Vähemmän facebookkia ja enemmän elämää -vuosi! Viimein Twitteriin -vuosi! Eläkesäästämisen aloittamisen vuosi! Pastellisävyjen ja nahkahousujen vuosi! Okei, jälkimmäistä ei luultavasti ennustettu missään, mutta vaihtoehtoja riittää.

Älkää ymmärtäkö väärin: Minäkin otin jälleen heti 1.1. tuiman ilmeen ja mietin, millainen suunnitelma Muutoksen vuodelle 2013 olisi syytä laatia. Muutosta on kuitenkin vaikea suunnitella, jos ei tarkalleen tiedä, mitä haluaa muuttaa. Vaikka lööpit muuta kertovat, voi elämälle, edes vuoden mittaisille kappaleille, harvemmin päättää otsikkoa etukäteen. Toisaalta tarinassakaan ei pääse etenemään, jos aihe on epäselvä. Ajatukseni ovat kiertäneet turhauttavaa kehää, kun olen yrittänyt keksiä, mihin suuntaan tätä vuotta koskevia suunnitelmia pitäisi lähteä kehittämään.

Eilen tajusin tarvitsevani aikalisän. Tietokoneellani oli auki niin monta tiedostoa ja välilehteä, ettei laitteen hurinalta ja hitaudelta työnteosta tullut enää mitään. Oli pakko laittaa kone kiinni, jättää hommat ja suunnitelmat hetkeksi seisomaan ja tehdä jotain aivan muuta. Päätin tehdä kakun. Tämän vuoden teema ei ole Kakkua kaikkiin ongelmiin (tuskin tosin myöskään Vyötärö), koska aamuiset sydämentykytykseni kaksinkertaistuisivat kesään mennessä ja loppuisivat varmasti kokonaan ennen seuraavaa vuodenvaihdetta. Eilen kuitenkin kakun tekeminen tuntui olevan juuri oikea ratkaisu levottomuuteen.

Punajuuri-suklaakakku on paitsi hieman erilainen, myös hidas herkku. Punajuurten keittäminen, kakun paistaminen ja jäähdyttäminen vie aikaa. Ison kakun syöminenkin vaatii aikaa tai ison ystäväporukan. Molemmat ovat erinomaisia asioita silloin, kun mieli tai sydän on levoton.


Punajuuri-suklaakakku
alkuperäinen resepti täältä

2 keskikokoista punajuurta
180 g voita
1,5 dl fariinisokeria
1 dl tavallista sokeria
2 kananmunaa
1 tl vaniljauutetta/-sokeria
5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kaakaojauhetta
1 tl ruokasoooda
0,5 tl leivinjauhetta
100 g tummaa suklaata
2 dl maustamatonta jogurttia

1. Keitä punajuuret: Laita kuorimattomat punajuuret kiehuvaan veteen noin tunniksi. Kuori jäähtyneet punajuuret ja raasta ne. Raaste saa olla melko karkeaa. Jos haluat tehdä kakulle kuorrutuksen, ota raasteesta 1 rkl talteen myöhempää käyttöä varten.
2. Vaahdota voi ja sokerit. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Lisää punajuuriraaste.
3. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää kuivat aineet ja jogurtti taikinaan vuorotellen. Lisää vanilja.
4. Pilko suklaa paloiksi ja lisää taikinaan. Kääntele taikinaa, kunnes aineet ovat sekaisin, mutta älä sekoita liikaa.
5. Voitele yksi tai kaksi kakkuvuokaa (halkaisija n. 20 cm): Jos paistat kakun kahdessa vuoassa, paista kakkupohjia 175 asteessa noin 35 minuuttia. Jos käytät vain yhtä vuokaa ja halkaiset kakkupohjan, on paistoaika noin 70 minuuttia.

Punajuurikakku on kosteaa ja pehmeää, eikä välttämättä tarvitse kuorrutusta tai täytettä ollenkaan. Ajatus pinkistä kakusta houkutteli kuitenkin sen verran paljon, että tein hyvin pikaisen ja sovelletun kuorrutteen käyttämällä 0,5 dl tuorejuustoa, 3 dl rahkaa, 0,75 dl tomusokeria, 1 vaniljatangon siemenet, 0,5 rkl sitruunamehua ja 1 rkl punajuuriraastetta. Tuhdimpi ja runsaampi kuorruteresepti löytyy alkuperäisen kakkureseptin yhteydestä. Jäähdytä kakkupohjat kunnolla ennen kuin täytät ja kuorrutat ne.


Keittiössä soi: Röyksopp

torstai 3. tammikuuta 2013

Make peas not war

 
Innostuin viime syksynä ihan kamalasti herneistä. Lainasin keittokirjan "Herne rokkaa", jossa oli paitsi monia erinomaisia ja yllättäviä hernereseptejä, myös nerokkaita herneidiomeja, joille hekottelin syödessäni intialaista hernekeittoa ja hernefalafeleja. Give peas a chance. Rest in peas. Ja niin edelleen.

Hernemaniani jäljiltä pakastelokerooni jäi aika monta pussia pakasteherneitä. Pakasteherneet, kuten herne muutenkin, on ihan aliarvostettu elintarvike. En ole perinteisen hernekeiton ylin ystävä: syön sitä yleensä vain, jos palkintona on pannukakkua. Mutta saanen esitellä teille uuden vuoden ja lähestyvien pulkkamäkipäivien kunniaksi hyvin erilaisen hernekeiton: keiton, jonka valmistamiseen menee alle viisi minuuttia, jossa maistuu pesto ja kookos, ja jota syö mielellään ilman pannukakkuakin. Tämä pakasteherneistä valmistettava keitto on niin simppeli, että vähän suorastaan hävettää tehdä siitä näin iso numero. Vähän kuin neuvoisi voitelemaan leipää tai kuorimaan banaania. En nyt millään muista, missä ruokaohjelmassa tämäntyyppistä keittoa valmistettiin. Idea ei siis omani, mutta koska love and peas belong to all, jaan sen teillekin.

Pesto-hernekeitto
2:lle

400 g pakasteherneitä
3 dl vettä
2-3 rkl pestoa
1 dl kookosmaitoa (tai tavallista ruokakermaa, riippuen siitä kenen joukoissa seisot)
suolaa

1. Laita jäiset herneet kiehuvaan veteen ja keitä, kunnes ne ovat pehmeitä ja sulia.
2. Lisää pesto ja kookosmaito. Soseuta. Jos keitto on liian paksua, lisää kuumaa vettä.
3. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Jäikö jollekin epäselväksi, mikä oli reseptin nimi ja miltä se mielestäni maistuu?
Antakaa anteeksi, hankin juuri piirtopöydän ja sitä on pakko päästä testailemaan joka kuvaan.

Keittiössä soi: Paul Simon