maanantai 24. joulukuuta 2012

Ensin huvi, sitten huvi.


Ihanaa aattoa, te kaikki siellä!

Muistakaa, että...

...konvehdeissa on paljon hyvä rasvoja.

...jouluna saa olla netissä ja facebookissa, jos siltä tuntuu.

 ...syksy on ollut pitkä ja raskas ja täynnä uutisia taantumasta, vuotavista kaivoksista, maailmanlopuista ja muusta masentavasta. Oli suhteesi Talvivaaraan tai talousvaikeuksiin mikä tahansa, olet lomasi ja joulusi varmasti ansainnut.

Ehkä se onkin joulun juttu. Että saa, vaikka ei ole ansainnut. Tai no, nyt kun ajattelen yhtään tarkemmin, sehän juuri ei ole joulun juttu, ainakin jos joulupukin perinteisiä palkitsemisperiaatteita miettii. Haluan kuitenkin lapsellisen itsepäisesti takertua tähän ensimmäiseen ajatukseeni. Usein ajatellaan, että asiat pitää ansaita. Pitää olla viikko töissä, jotta voi nauttia viikonlopusta. Pitää käydä lenkillä, jotta on ookoo ottaa pulla. Ja se onkin ihan oikein. 362 päivänä vuodessa huvi voi pitää yhtä työn kanssa. Mutta kyllä kolmena päivänä huvi (vai hupi?) pärjää aivan hyvin itsekseen, eikö teistäkin?

Omassa joulussani yksi huvin muodoista on tämä hunaja-suklaa-hasselpähkinäpiirakka. En ole piirakkaa vielä maistanut, mutta koska ehdin lietsoa itseni edellisessä kappaleessa ihanaan vastuuttomuuden tunteeseen, tulen mainostamaan sitä tänne joka tapauksessa. Täyte maistui erinomaiselta, samoin kuorrute, joten toiveet ovat korkealla. 

Tämä piirakka on siis todistettavasti helppo, luultavasti herkullinen, mutta ei missään nimessä ansiosidonnainen. Niin kuin ei mielestäni pitäisi olla minkään muunkaan tänään.

Kyllä kiitos, otan toisen lasin viiniä.

Ihanaa joulua, vielä toistamiseen!

Edit: Maistettu on, ja suosittelen edelleen! Lisäksi suosittelen tätä jouluherkkua, jota todistettavasti voi syödä milloin vain, myös siis joulunpyhien jälkeen.

Hunajainen hasselpähkinäpiirakka
alkuperäinen resepti täältä

Pohja:
3,5 dl jauhoja
1 dl tomusokeria
ripaus suolaa
110 g voita
1 kananmuna

1. Siivilöi tomusokeri jauhoihin. Lisää suola.
2. Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi ja hiero se sormin yhteen kuivien aineiden kanssa.
3. Riko kananmunan rakenne ja lisää se taikinaan. Vaivaa taikinaa käsin kunnes siitä tulee kiinteä pallo. Laita kylmään noin puoleksi tunniksi.
4. Voitele piirakkavuoka (halkaisija 26 cm). Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Paista piirakkapohjaa 175 asteessa noin 20 minuuttia. Jos pohja näyttää tummuvan liikaa, laita sen päälle folio.

Täyte:
2,5 dl kermaa
200 g tuorejuustoa
1 dl hunajaa
1 dl hasselpähkinävoita (myydään luontaistuotekaupoissa)
ripaus suolaa
2 tl vaniljauutetta/ vaniljasokeria

5. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa tuorejuusto, hunaja, hasselpähkinävoi, suola ja vanilja.
6. Yhdistä kermavaahto muihin aineisiin ja sekoita tasaiseksi. Levitä jäähtyneen piirakkapohjan päälle.

Kuorrute:
100 g tummaa suklaata
0,5 dl kermaa
1 tl vaniljasokeria

hasselpähkinöitä

7. Kuumenna kerma, mutta älä anna kiehua. Pilko suklaa ja lisää kuumaan kermaan. Lisää vaniljasokeri. Anna suklaan sulaa ja sekoita kuorrute tasaiseksi.
8. Levitä kuorrute piirakan päälle ja ripottele päälle hasselpähkinärouhetta. Anna tekeytyä pari tuntia ennen tarjoilua.

Keittiössä soi: Glee - The Christmas Album

tiistai 18. joulukuuta 2012

Déjà vu


Selasin tässä yksi päivä sivuhistoriaani ja löysin blogin, jossa oli ihan kivoja juttuja, mutta jota ei oltu päivitetty hetkeen. Blogi vaikutti etäisesti tutulta ja innostuin heti ainakin siellä olevasta sitruspalojen ohjeesta.

Hmmmm.

Oliko mullakin joskus blogi?

Mikäs sen nimi olikaan?

Oho!

Eli hei vaan, pitkästä aikaa! Mukavaa olla täällä taas, vaikka ihan vielä ei ehkä pitäisikään. Todellisuudessa en tietenkään unohtanut blogia kokonaan (sitruspaloja en unohtanut luonnollisesti hetkeksikään). Kyllä kirjoittaminen on pyörinyt mielessä kovasti, mutta en ole saanut nipistettyä sille aikaa. Loppuvuoden deadlinet painavat päälle ja asuntoni seinät on tapetoitu to do -ja TODAY TO DO!! -listoilla. Yksiöni yhdessä nurkassa on väliaikainen kankaanpainopiste, josta lähtee värijäljet toiseen nurkkaan, jossa käyn nukkumassa. Luulen nimittäin, että siinä nurkassa on sänky, mutta olen saattanut käydä pitkäkseni myös pelkän ison vaatekasan päälle. Lattiaa ja huonekaluja peittää melko vaikuttava tavarakerros. Jos jollain teistä siellä on ydinjätettä tai vaikka joku ikävä voimasormus, josta pitäisi päästä eroon, suosittelen tuomaan asuntooni. Ei nimittäin ihan äkkiä löydy, jos tänne häviää.

Mutta nyt täällä on kaiken muun lisäksi onneksi myös pitkästä aikaa ihana leivonnaisen tuoksu, vaikka voitte arvata, ettei yhdessäkään lukuisista lapuistani lukenut mitään leipomisesta. Törmäsin kuitenkin jossain kuvaan monkey breadista, ja innostuin heti, koska se näytti niin kummalliselta. Kummallinen on nimikin, mutta mielestäni monkey bread muistuttaa suomalaista pullaa. Älkää näyttäkö pettyneiltä! Aika hullusta pullasta on kuitenkin kyse. Monkey breadin, jota aion tästä lähtien kutsua apinaleiväksi, voi maustaa haluamallaan tavalla. Tässä ohjeessa taikinaan lisätään omenasosetta. Kohotuksen jälkeen taikina leivotaan pieniksi palleroiksi, jotka kieritellään makeassa voi-maustekastikkeessa ja sitten ladotaan vuokaan. Valmista apinaleipää syödään pallero kerrallaan. Varmasti sen voisi myös tarjota salonkikelpoisesti ja leikata viipaleiksi, mutta tällä hetkellä kaikki turha hienostelu (kuten ruokailuvälineet) tuntuu kovin kaukaiselta.

Apple Monkey Bread eli omenainen apinaleipä

8 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
0,5 tl inkivääriä
0,5 tl neilikkaa
50 g sulatettua voita
1,5 dl omenasosetta
2 dl maitoa
0,75 dl sokeria
1 pss kuivahiivaa
 
1,5 dl sokeria (1 dl tavallista, 0,5 fariinisokeria)
2 tl kanelia
100 g voita

1. Sekoita vehnäjauhot, suola ja mausteet keskenään.
2. Sulata voi ja lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Lisää joukkoon omenasose, sokeri ja kuivahiiva. Sekoita tasaiseksi.
3. Kaada seos kuivien aineiden joukkoon. Sekoita, kunnes taikina tuntuu kiinteältä. Anna kohota kaksinkertaiseksi.
4.  Sulata voi ja lisää joukkoon sokerit ja kaneli. Anna seoksen jäähtyä hieman.
5. Vaivaa kohonnut taikina ja jaa se kahtia. Pyöritä taikina pitkiksi tangoiksi ja leikkaa osiin. Taikinasta tulee noin 40 pientä palloa.
6. Voitele vuoka. Pyörittele taikinapallot voi-sokeriseoksessa ja laita vuokaan.
7. Paista 30-40 minuuttia 200 asteessa.

Keittiössä soi: Modest Mouse

maanantai 26. marraskuuta 2012

Life, bring on the lemons!

Tämän postauksen kuvat ovat vähän huonoja. Unohdetaan siis hetkeksi sen jonkun selvästi kirjailijana epäonnistuneen ja kuvataiteilijaksi ryhtyneen henkilön selitykset yhdestä kuvasta ja tuhannesta sanasta. Nämä kuvat eivät nimittäin kuvaa sitruspaloja yhtään niin hyvin kuin siitä kuulemani kommentit.

Ensinnäkin, olen leiponut näitä sitruspaloja yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi kertaa. Ei, kuusi kertaa. Lokakuun jälkeen! Viimeisin satsi oli 200 palaa.

Sunnuntaina ystäväni soitti kaupan sitruunahyllyltä ja kertoi sitruspalojen olevan nykyinen suosikkiherkku. 

Eräältä ei-jälkiruokaihmiseltä tuli tekstari, jossa sitruspaloja kehuttiin kovasti.

Onpa mainioita, sanoi äiti.

Saako ottaa toisen, sanoi veli.

Ja jos nyt kuitenkin haluatte vähän katsoa kuvia, niin katsokaa sitä, että sitruspalat on syöty suoraan vuoasta.

Vakuuttavaa. Ja makeaa, kirpeää, mehukasta ja pehmeää.

Sitruspalat
alkuperäinen resepti täältä 
16 keskikokoista palaa, 20 pienempää

Pohja:
130 g voita
0,6 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa

Täyte:
4 munaa
3 dl sokeria
2 tl sitruunankuorta
reilu desi sitruunamehua
1,2 dl vehnäjauhoja

tomusokeria pinnalle

1. Nypi voin joukkoon sokeri, jauhot ja suola. Sekoita tasaiseksi. Voit käyttää myös sähkövatkainta.
2. Laita leivinpaperi vuoan (n. 20 x 20) pohjalle ja painele taikina tasaisesti vuokaan. Painele haarukalla pohjaan reikiä.
3. Paista 175 asteessa 15-18 minuuttia. Älä paista pohjaa liikaa, muuten siitä tulee kova. 
4. Sekoita yhteen kaikki täytteen aineet ja kaada pohjan päälle. Paista noin 175 asteessa 30 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Anna jäähtyä. 

 Keittiössä soi: My Morning Jacket

tiistai 20. marraskuuta 2012

Kakkua arkeen


Totesin jo aikaisemmin tässä kuussa, että nykyään viikot tuntuvat valuvan ohi kuin hiekka sormien välistä. En tarkoita, että elämä olisi tylsää: päiviin on mahtunut viime aikoina tekemistä ja pieniä askareita melkein yhtä paljon kuin hiekanjyviä Yyteriin.

Syksystä on ajatuksissani muodostunut yksi yhtenäinen pätkä, josta yksittäisiä hetkiä on vaikea enää poimia ja hahmottaa. Vähän kuin katsoisi nopeaa liukuhihnaa: esitelmä, jonka pidin eilen ja ystävä, johon törmäsin hetki sitten, ovatkin jo ehtineet kulkeutua kauas.

Mutta, kuten sanoin, nopea arki ei tarkoita tylsää arkea. Pikaruoka on toinen juttu kuin huolella harkittu illallinen, mutta mautonta ja monotonista sen ei tarvitse olla. Kokosin pieniä asioita, jotka tuovat päiviini iloa ja vaihtelua, vaikka ne eivät ehkä jääkään mieleen. En muista, söinkö avokadokakkua viime viikon tiistaina vai keskiviikkona, mutta jonain päivänä tulin siitä varmasti iloiseksi.


1. Vaihda asuntosi tai huoneesi järjestystä, vaikka ihan vähänkin.

2. Kuuntele BBC:n kuunnelmia.

3. Käy elokuvissa yksin.

4. Yökyläile keskellä viikkoa kaverin luona. Kaverin kuin kaverin, no judging here.

5. Käy kirjastossa ja lainaa jotain aivan outoa ja turhaa, jotain sellaista, jota sinulla ei juuri nyt todellakaan olisi aikaa lukea. Miten olisi vaikka Great Origami? Viettelyn taito? Suomalaisen sirkuksen historia? 100 parasta boolia? Vintage Menu Designs?

6. Mene MacDonaldsien avointen ovien päivään tällä viikolla. Tiesittekö, että Mäkkäreissä limsa menee säiliöistä hanoihin kattoon kiinnitettyjä letkuja pitkin? Cool.

7. Lähetä kaverille kortti tai lahja. Jos olet valinnut ystäväsi hyvin, saatat saada jotain ihanaa paluupostissa.

8. Kuuntele elokuvien soundtrackeja lenkillä.

9. Leivo avokadokakkua. Avokadokakku näyttää hyvin arkiselta, mutta on ihanan mehevä ja maukas. Tavallaan se ei ole mitenkään erikoisen makuinen, mutta silti siinä on selvästi joku juju. Avokado maistuu siellä taustalla jossain: se ei ole päällimmäisin maku, mutta ei myöskään katoa kokonaan.

10. Perusta blogi ja päätä jakaa vinkkejä mukavampaan arkeen ilman, että sinulla on todellisuudessa mielessäsi yhtäkään. Keksi pinnistäen kymmenen vinkkiä ja päätä itsekin kokeilla niitä.

Avokadokakku
alkuperäinen ohje täältä

3,5 dl vehnäjauhoja 
90 g voita
ripaus suolaa
0,5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
2 dl sokeria
1 tl vaniljauutetta/ vaniljasokeria
2 keskikokoista avokadoa
2 kananmunaa 
1 dl kermaviiliä

1. Vaahdota voi ja sokeri.
2. Yhdistä kuivat aineet keskenään.
3. Halkaise avokadot ja poista kivet. Lusikoi sisus kulhoon ja lisää voi-sokerivaahdon joukkoon voimakkaasti vatkaten.
4. Lisää vaniljauute ja kananmunat edelleen voimakkaasti vatkaten.
5. Vähennä vatkaustehoa. Lisää kermaviili kokonaan ja kuivat aineet vähitellen. Sekoita tasaiseksi, älä kuitenkaan vatkaa liikaa.
6. Voitele ja jauhota suorakulmainen vuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua 160 asteessa noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä ennen kumoamista.

Keittiössä soi: Austra

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Onnea ja mysliä isälle!


Oletteko kanssani samaa mieltä siitä, että isille on vaikeaa keksiä lahjoja?

Meillä ainakin toivotaan joululahjaksi joulumieltä ja muina juhlapäivinä juhlamieltä. Kaikkea on ja mitään ei tarvita, mikä on tietysti on erinomainen tilanne, eikä siitä pitäisi lahjanantajankaan hermostua. Mutta mitäs kun mun tekee mieli antaa jotain? Jouluna tietysti käärin Tarja Lunnaan pakettiin, mutta mitä isänpäivän kunniaksi?

Meidän isällä on onneksi yksi vakiotoive tunnelman lisäksi: pähkinät. Näin ainakin otaksumme, ja siksi isä saa lahjapaketistaan joka vuosi ainakin pari pähkinäpussia. Nyt on muuten erinomainen hetki paljastaa, jos rusina-mantelisekotukset alkavat viimein tökkiä. Tämän vuoden osalta on kuitenkin liian myöhäistä, sillä päätin kokeilla juhlan kunniaksi myslipatukoiden tekoa. 

Tein kaksi satsia: molemmista tuli hyviä, mutta en antanut ensimmäisen erän jäähtyä kunnolla ennen kun jo menin leikkelemään sitä paloiksi. Rikkoituneita palasia napostellessani uskottelin itselleni reseptissä olevan jotain vikaa, joten etsin toisen. Tämän jälkimmäisen jaan nyt täällä, mutta kokeilitte mitä ohjetta tahansa, on tärkeää antaa myslilevyn jäähtyä kokonaan ennen siihen kajoamista. 

Yhdestä annoksesta tulee sen verran monta patukkaa, että osan voi antaa isälle nyt sunnuntaina ja osan säästää voimavälipaloiksi viikolle.

Hyvää isänpäivää!

 
Myslipatukat
8 kpl

4,5 dl kaurahiutaleita
1 dl pähkinöitä
0,5 dl rusinoita, kookoshiutaleita, suklaapaloja, seesaminsiemeniä tms.
1 dl hunajaa
1 dl maapähkinävoita
1 kananmuna

1. Sekoita keskenään kuivat aineet. Pilko tarvittaessa pähkinöitä pienemmiksi.
2. Sulata maapähkinävoi mikrossa tai kattilassa. Lisää yhdessä hunajan kanssa kuiviin aineisiin.
3. Lisää kananmuna ja sekoita taikina tasaiseksi. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, lisää hunajaa tai maapähkinävoita.
4. Aseta vuoan (n. 20 cm x 20 cm) pohjalle leivinpaperi. Painele taikina tiiviisti vuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.
Jos poistat ohjeesta kananmunan, voit valmistaa myslipatukat myös ilman uunia: noudata muuten ohjetta, mutta lisää hieman maapähkinävoin ja hunajan määrää. Koveta patukat pitämällä niitä kylmässä vähintään tunnin ajan.
5. Anna patukoiden jäähtyä täysin ennen kun leikkaat ne paloiksi.

Keittiössä soi: Fleetwood Mac, Russian Red

perjantai 9. marraskuuta 2012

Tarjoillaan tomusokerin ja tunteiden kanssa

Mikä on teidän mielestänne parasta lohturuokaa?

Ne, jotka eivät myönnä koskaan syövänsä suruunsa, voivat poistua nyt.

Eikun ei, älkää poistuko! Anteeksi, tulkaa takaisin! Meillä on toisillemme varmasti paljon opetettavaa. Minä opetan teille erinomaisen lohturuokareseptin ja te opetatte minulle, miten kanavoida murheet ja väsymys jonnekin muualle kuin kekseihin. Lupaan ainakin esittää kuuntelevani.

No, jospa minä aloitan. Jos pidät köyhistä ritareista, pidät leipävanukkaasta. Jos et pidä köyhistä ritareista, voit postua nyt. Anteeksi taas! Se oli vitsi, älä mene. Leipävanukkaassa on kuitenkin samaa pehmeyttä, makeutta ja nerokkuutta kuin köyhissä ritareissakin: kuivahtanut leipä tai pulla saa uuden elämän maidon, munien ja mausteiden myötä.


Leipävanukkaan teossa voi heittäytyä hyvinkin luovaksi. Leipäviipaleet voi latoa kakuksi tai vain levittää vuokaan. Nesteenä voi käyttää maitoa, kermaa tai vaikka mantelimaitoa, jota itse kokeilin. Tähän väliin pari sanaa mantelimaidosta: kokeilkaa ihmeessä. Mantelimaito oli mielestäni erinomaista vaihtelua esimerkiksi tavalliseen kahvimaitoon. Mantelimaito on myös täyteläisestä ja pähkinäisestä maustaan huolimata hyvin vähäkalorista. (Siltä varalta että täällä on vielä joku, jota sellainen tieto kiinnostaa. Luulen kyllä, että he poistuivat pari kappaletta sitten.)

Laitoin leipäviipaleiden väliin valkosuklaata ja luumuja, ja hyvää tuli. Alla olevassa videossa leipäviipaleet pilkotaan pieneksi ja sekaan heitetään tavallista suklaata ja rusinoita. Nam! Mielestäni mukaan sopisi myös vaikka persikka-, omena- tai banaaniviipaleet (joo!), pähkinät (jee!) ja marjat (kyllä!). Tai sitten unohdetaan kaikki tilpehöörit ja annetaan vaan pehmeän, makean leivän puhua puolestaan.

Ja uskokaa minua, se puhuu kauniisti ja kannustavasti. Juuri niin kuin kunnollisen lohturuoan kuuluukin.



Valkosuklainen luumuleipävanukas
8:lle

10 viipaletta paahtoleipää
50 g voita
4 dl Alpro Soya mantelijuomaa
3 munaa
1,5 dl ruokosokeria
2 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
100 g valkosuklaata
1,5 dl kuivattuja luumuja
vaniljatanko
1 dl vettä

1. Pilko luumut pieniksi paloiksi. Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet veitsellä. Laita luumut, siemenet ja halkaistu vaniljatanko kulhoon ja kaada päälle noin 1 dl vettä. Anna liota vähintään pari tuntia tai yön yli. Poista vaniljatanko.
2. Voitele paahtoleipäviipaleet ja pilko valkosuklaa. Aseta irtopohjavuoan (halkaisija 23 cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat.
3. Lämmitä mantelimaitoa kattilassa tai mikrossa. Vatkaa joukkoon munat, ruokosokeri, kaneli ja vaniljasokeri. Älä lämmitä maitoa liikaa, muuten kananmunat kypsyvät.
4. Aseta vuoan pohjalle puolet leipäviipaleista voideltu puoli ylöspäin. Lisää valkosuklaapalat ja luumut. Aseta päälle toinen kerros leipäviipaleita voideltu puoli alaspäin.
5. Kaada munamaito vuokaan. Ripottele päälle hieman kidesokeria ja kanelia. Vuoan reunojen alta saattaa hieman valua maitoa, joten vuoka kannattaa asettaa leivinpaperilla päällystetylle pellille. Anna munamaidon imeytyä noin 20 minuuttia ennen paistamista.
6. Paista leipävanukasta 150 asteessa noin 60 minuuttia. Anna seistä ainakin tunti ennen tarjoilua. Ripottele valmiin leipävanukkaan päälle tomusokeria.

Tämä kirjoitus on sponsoroitu.

Keittiössä soi: Miike Snow

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Suunnattoman ihanaa

Olen menossa kuvitteellisiin häihin. Istun täällä valtava pinkki harsohattu päässä, glitterillä päällystetyt korkokengät jalassa ja pitsihanskat kädessä. Olen pahoillani mahdollisista kirjoitusvirheistä, mutta ei, en voi ottaa hanskojani pois. Sitä pääsee aivan liian harvoin näpyttelemään tietokonetta pitsisillä sormilla.

Kukaan ei siis ole (tietääkseni) menossa oikeasti naimisiin, vaan häitä juhlitaan tällä kertaa ihan vain häiden ilosta. Ihanaa! Kyllä kyllä, ihanaa. Mutta... En voi sille mitään, että tilanne saa minut vähän mietteliääksi. Joillain ystävilläni on nimittäin jo ihan oikeat häät takana tai tulossa, työpaikka tiedossa ja muutenkin aika selkeät sävelet.

Mitä minulla on? Itse koen vieläkin hieman katkeruutta siitä, että lapsena en saanut katsoa Salattuja elämiä tai syödä aamupalaksi muroja*.  Viime syntymäpäivänäni pelasin Simssiä yöpaidassa ja söin irtokarkkeja ja se oli mielestäni mahtava tapa juhlia.  Tänään aamulla suunnittelin jättäväni opinnot kesken ja alkavani tehdä animaatioita. Paperin leikkely kiinnostaa kummasti enemmän kuin sille kirjoittaminen. Ja nyt, niin, olen menossa mielikuvitushäihin syömään epäilemättä liian paljon kakkua ja näitä suklaamuropaloja.

Tämän tekstin piti päättyä siihen, että pohdin kypsästi, mikä on elämäni suunta. Mutta hetkinen. Mainittiinko juuri äsken yhdessä ainoassa kappaleessa Sims, irtokarkit, animaatio ja lopussa vielä jotain kakustakin? Vou. Kuulostaa siistiltä, vaikka itse sanonkin. Epämääräiseltä ja epäterveelliseltä, mutta siistiltä. Pysytelläänpä tässä sittenkin vielä hetken aikaa.

Palaan pohtimaan elämäni suuntaa, kun ystäväpiirissäni järjestetään ensimmäiset kuvitteelliset hautajaiset.

* Äiti, en ole oikeasti katkera. Arvostan, että suojelit minua Salkkareilta ja sokerimuroilta. Haluni mässäillä nyt molemmilla ei johdu sinusta.
Suklaiset maissihiutalepalat
n. 30 kpl

90 g vaahtokarkkeja
75 g voita
n. 12 dl maissihiutaleita
100 g tummaa suklaata
1 rkl kaakaojauhetta
(1,5 rkl kermalikööriä)

1. Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon vaahtokarkit. Hämmennä kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet.
2. Pilko suklaa pieniksi paloiksi. Lisää puolet paloista voi-vaahtokarkkiseokseen ja anna sulaa.
3. Lisää maissihiutaleet kattilaan. Voit halutessasi ensin murskata käsin maissihiutaleita pienemmiksi (hyvin rentouttavaa!). Huomioi, että murskatessa maissihiutaleiden tilavuus pienenee, joten voit lisätä hieman hiutaleiden määrää. Siivilöi joukkoon kaakaojauhe ja lisää lopuksi suklaapalat ja halutessasi tilkka kermalikööriä. Sekoita tasaiseksi.
4. Voitele vuoka (n. 16 cm x 20 cm) tai aseta vuoan pohjalle leivinpaperi. Levitä seos tasaisesti vuokaan ja anna kovettua kylmässä. Leikkaa paloiksi.

Keittiössä soi: Sylvie Vartan, Kate Nash

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Päiviä (ja pullaa) pikakelauksella










Silläkin uhalla, että kuulostan jälleen mummolta, aion nyt hetken päivitellä ajan kulumista.

Hetki sitten ähelsin takapihallani yrittäen vaihtaa pyöräni talvirengasta pois, mutta nyt olisi jo korkea aika vaihtaa se takaisin. Haaveilin meneväni tänä syksynä ruskaretkelle ja kerääväni puolukoita pakkasen täyteen, mutta ruskavaellus täytyykin ehkä vaihtaa kelkkasafariksi. Puolukatkin kerkesivät pakastua ihan itsekseen.

Leivoin tämän pullan juhliin lauantaina, mutta kirjoitan siitä vasta nyt keskiviikkona. Minne meni maanantai? Tiistai? Juuri vertailin kunnallisvaaliehdokkaiden kantoja Kemijoen ruoppaamisesta. Nyt en oikein muista koko vaaleja. Jokikin ehtinyt jäätyä.

Siitäkin tuntuu olevan vain hetki, kun Arnold's oli isojen kaupunkien ihme. Söin ensimmäisen spinnyni, eli Arnold'sin kanelipullan, vuonna 2006 Tampereen Koskikeskuksessa, jossa oli Arnold'sin lisäksi muutakin eksoottista, kuten H&M ja monet liukuportaat. Molemmat liikkeet löytyvät nykyään myös ennen niin unisesta kotikaupungistani, ja niitä kansoittavat teinit, joiden puhetta en ymmärrä.

Spinny on siis Arnold'sin kanelikierre, joka tarjoillaan tuorejuustokuorrutuksen kera. Mielestäni spinnyä parempaa on vain monta pientä spinnyä rinnakkain. Tiedän nimen "spinny" herättävän kielenkääntäjävanhemmissani paheksuntaa. Mutta ennen kuin huomaamme, löytyy se varmasti s:n kohdalta suomen kielen sanakirjasta. Niin se aika menee.

Spinny-boston

2,5 dl:n pullataikina

200 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g voita
2 dl fariinisokeria
4 rkl kanelia
1,5 tl vaniljasokeria
n. 0,5 dl sokeria

voita vuoan voiteluun

1. Valmista pullataikina ohjeen mukaan. Anna kohota.
2. Vaivaa kohonnut taikina ja kauli siitä kaksi pitkää, kapeaa levyä.
3. Sekoita pehmeään voihin puolet tuorejuustosta. Levitä seos taikinalevyille. Ripottele päälle fariinisokeri ja kaneli.
4. Kääri levyt rulliksi ja leikkaa ne hieman leveyttään pidemmiksi viipaleiksi. Asettele viipaleet pystyyn voideltuun vuokaan. Anna kohota noin puoli tuntia.
5. Paista pullaa 200 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Kokeile taikinan kypsyyttä tikulla. Pulla saa jäädä sisältä hieman raa'aksi.
6. Vatkaa tuorejuusto notkeaksi ja lisää siihen vaniljasokeri ja sokeria maun mukaan. Pursota tuorejuustoraitoja jäähtyneen pullan päälle.
























Keittiössä soi: Paolo Nutini, Midlake

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Vähän liian vähän ja paljon

























On ollut vähän kurja alkuviikko.

Vähän liikaa terävää tihkusadetta, hammaslääkäriä ja no minä voin hoitaa -luovutuksia ryhmätöissä.

Vähän liian vähän silmukoita neuletyössä, minkä huomasin vähän turhan myöhään. (Ylipäätään vähän liian vähän neulontataitoa.) Vähän liian vanhaa maitoa vahingossa aamukahviin. Vähän liikaa jee loma!!! -päivityksiä facebookissa. Vähän liian vähän mielenlujuutta facebookin sulkemiseen.

Onneksi sentään tarpeeksi tuikkuja varastossa, villasukkia kaapissa ja värikkäitä kasviksia lautasella. Ei haittaa, jos munakoisot jäävät uuniin vähän pidemmäksi aikaa tai maustehyllystä löytyy vähän erilaisia mausteita kuin ohjeessa. Uuni ja aika antavat paljon anteeksi.

Nyt tosin ehkä vähän liikaa seesaminsiemeniä hampaissa.

Nyt kaikki ihan hyvin.


Paahdetut seesami-munakoisot

1 munakoiso
halutessasi muita kasviksia, kuten sipulia ja porkkanoita
1 valkosipulinkynsi
3 rkl tavallista öljyä
2 rkl oliiviöljyä/ seesamiöljyä
0,5-1 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
1 tl rosmariinia
reilusti pippuria
hyppysellinen fariinisokeria
1 dl seesaminsiemeniä 

1. Leikkaa munakoiso ja muut kasvikset noin sentin paksuisiksi viipaleiksi.
2. Halkaise valkosipulinkynsi ja pyyhi puolikkaalla kynnellä munakoisoviipaleiden pinnat.
3. Hienonna puolitetut valkosipulinkynnet ja lisää öljyyn muiden mausteiden kanssa. Tarkista maku.
4. Levitä kasvikset uunipellille leivinpaperin päälle. Sivele kasvisten pinta öljyllä ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Kääntele kasviksia ja tee sama toiselle puolelle.
5. Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja saaneet hieman väriä pintaan.

 Keittiössä soi: Wilco

lauantai 13. lokakuuta 2012

Tomaattien Norah Jones

Joskus sitä luulee olevansa jonkun asian edelläkävijä, löytäneensä jotain ihan uutta. Pian kuitenkin paljastuu, että muut ovat tehneet saman löydön jo aikoja sitten. Minulle käy niin jatkuvasti musiikin saralla. Luulen löytäneeni uuden, hyvän artistin ja pieni hipsteri sisälläni hykertelee. Sitten kuulen, että kyseinen artisti on ollut kolmesti Hartwall-areenalla ja myynyt maailmanlaajuisesti miljoonia. Facebook-kavereistani 38 tykkää kohteesta, ja minä mietin hädissäni, ehdinkö hehkuttaa ääneen uutta löytöäni.

Mumford & Sons ei ollutkaan minun.
Eikä Bon Iver.
Ei edes Studio Killers.

Ei myöskään tomaattihillo. Se oli minulle ihan uusi juttu, mutta pikaisen googlettelun perusteella maailmalla on hillottu tomaatteja jo hyvä tovi. Se tuntuu olevan suorastaan aikamoinen trendi. Mielestäni tomaattihillossa on tosin aineista klassikoksikin. Se on monikäyttöistä, edullista, helppoa ja ai että, miten hyvää.

Ajatus hillotusta tomaatista ja sipulista ja erityisesti kanelista voi tuntua ensin erikoiselta.  Samoin jos sana "hillo" yhdessä "tomaatin" kanssa tökkii, voisi hyvin puhua myös paksusta, makeasta kastikkeesta. Tai ylellisestä ketsupista. Tai tomaattiruokien Norah Jonesista: lempeästä, oivaltavasta ja syysiltoihin sopivasta herkusta.

Tai hetkinen, olettekohan te kuulleet Norah Jonesista?























Tomaattihillo
alkuperäinen ohje täältä
noin 3 dl

5-6 tomaattia
2 tl oliiviöljyä
1 punasipuli
1-2 valkosipulin kynttä
kanelitanko tai maustemitallinen jauhettua kanelia
0,4 dl balsamiviinietikkaa
2 rkl fariinisokeria

1 tai 2 kannellista lasipurkkia

1. Tee tomaattien pohjaan kevyet ristiviillot ja laita kiehuvaan veteen. Anna kiehua muutama minuutti. Laita tomaatit hetkeksi kylmään veteen ja poista kuoret vetämällä. Leikkaa tomaatit kuutioiksi.
2. Kuumenna pannulla oliiviöljyä. Silppua punasipuli ja valkosipulin kynnet. Paista sipuleita ja kanelia miedolla lämmöllä kunnes sipulit ovat pehmenneet. Pannulle voi lisätä paistamisen loppuvaiheessa muutaman teelusikallisen vettä.
3. Lisää pannulle balsamiviinietikka, sokeri ja tomaattikuutiot. Anna hautua kannen alla noin 20 minuuttia tai kunnes seos on pehmeää ja paksua. Tarkista maku, lisää tarvittaessa hyppysellinen suolaa.
4. Kaada lasipurkkeihin kiehuvaa vettä. Kaada vesi pois ja täytä kuumat purkit hillolla. Sulje kansi.

Tomaattihillo sopii esimerkiksi pitsoihin ja hampurilaisiin, paahdetun leivän, munakkaan, pastan, paistinperunoiden tai pihvin kanssa nautittavaksi. Tai syötäväksi suoraan purkista.

Keittiössä soi: Carola

torstai 11. lokakuuta 2012

Hyvä pitsa. Piste.
























En meinannut millään keksiä, mitä kirjoittaisin tästä pitsasta. Voisin tietysti vain sanoa, että se oli niin hyvää ettei sanotuksi saa, muttä säästän sen kortin vielä tiukempaan tilanteeseen. Ensin yritin The New World -elokuvan inspiroimana kirjoittaa maissista ja Pocahontaksesta. Aasinsiltani 1600-luvun intiaaneista rovaniemeläiskeittiössä leivottuun pitsaan oli kuitenkin niin pitkä ja hutera, että se olisi hyvin pian sortunut ja romahtaessaan vienyt kaikki lukijat mukanaan.

Sitten kirjotin runon. Ei siitä sen enempää. Popsi popsi porkkanaa -rallatus ansaitsisi kirjallisuuden Nobelin suhteessa maissi-pinaatti-jeejee -runooni. Joten ei siitä tosiaan enempää.

Seuraavaksi ajattelin lainata pätkän ystäväni kanssa käydystä facebook-keskustelusta, jossa keskustelimme tennispalloista, jotka muistuttavat aurinkoa, jos sellaisen, siis tennispallon, ei auringon, nostaa päänsä päälle, minkä vuoksi kehotin ystävääni tekemään niin, sillä hän oli surullinen vietettyään kesän muualla ja missattuaan Lapin keskiyön auringon, ja koska maissi on keltaista ja aurinkokin on keltainen ja... KRÄKS! Silta rikki ja lukijat jälleen virran vietävinä.

Joten kirjoitan nyt ainoastaan olennaisesta, eli tästä pitsasta. Se ei ole ihan tavallinen, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Täytteiden valitseminen pitsaan on melkein yhtä henkilökohtainen ja tärkeä juttu kuin irtokarkkien valinta, ja siihen ei sovi muiden liikaa puuttua. Teen kuitenkin ehdotuksen, sillä tämä kelta-vihreä yhdistelmä oli mielestäni hyvin toimiva.

Tässä vaiheessa kehotan poistumaan pitsanuunin ääreen tai pukemaan ylle pelastusliivit, sillä mieleeni tuli nyt tuosta keltaisesta ja vihreästä yksi juttu Brasiliasta...

Makea ananas-pinaattipitsa
1 pellillinen

Ohrainen pitsapohja:
2 dl vettä
1/2 pss kuivahiivaa
2 tl oliiviöljyä
1 tl sokeria
1 tl suolaa
2 dl sämpyläjauhoja/ tavallisia vehnäjauhoja
2 dl ohrajauhoja

1. Liota kädenlämpöiseen veteen hiiva, suola ja sokeri.
2. Lisää öljy ja jauhot. Tarkkaile jauhojen määrää: lisää kunnes taikina on kiinteää, mutta vielä pehmeää.
3. Anna kohota peitettynä noin puoli tuntia. Valmistele sillä aikaa täytteet.

1 tlk ananasrenkaita
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 rkl balsamiviinietikkaa 
1 tl öljyä
1 dl pestoa
1-2 rkl ananasrenkaiden mehua
200 g pakastemaissia
tuoretta pinaattia
juustoraastetta

4. Kuumenna pannulla öljy. Paista ananasrenkaita, valkosipulia ja sipulirenkaita öljyssä, kunnes ananakset ovat saaneet vähän väriä ja sipulit ovat pehmenneet. Lisää balsamiviinietikka ja anna hautua hetki.
5. Sekoita pesto ja ananasmehu keskenään.
6. Vaivaa pitsataikinaa hetki ja kauli siitä levy.
7. Levitä pitsapohjalle pestoseos ja sitten muut täytteet. Täytteeksi sopii mainiosti myös esimerkiksi tuore mozzarella tai feta, keltainen paprika, oliivit tai herkkusienet. Levitä lopuksi täytteiden päälle juustoraaste.
8. Paista pitsaa 275 asteessa 10-15 minuuttia.

Keittiössä soi: James Blunt

maanantai 8. lokakuuta 2012

:)-resepti

Kaverini suositteli minulle kerran musiikkia, jota kuunnellessa ei voi muuta kuin istua ja hymyillä.

Laitan hyvän kiertämään: ehdotan teille nyt herkkua, jota syödessä ei voi muuta kuin istua ja hymyillä.

En tiedä, onko donitseista edes tarpeen sanoa mitään. Kyllähän te tiedätte, millaisia ne ovat: aika övereitä ja siksi ihania.

Donitsitaikina on melko samanlainen kuin munkkitaikina, mutta ei aivan. Ei kuitenkaan hätää, vaikeampaa donitsien teko ei ole! Työvaiheita on monta, mutta ne ovat simppeleitä. Ja lopuksi saa vain istua ja hymyillä.

Donitsit
alkuperäinen ohje täältä
noin 25 pientä donitsia

reilu puolikas pussi kuivahiivaa
2 dl vettä tai maitoa
1,25 dl sokeria
1 tl suolaa
2 kananmunaa
75 g margariinia
4-6 dl vehnäjauhoja

öljyä uppopaistamiseen

1. Sekoita lämpimään nesteeseen hiiva, sokeri, suola ja kananmunat. Sekoita hyvin.
2. Lisää vähitellen jauhoja ja pehmeä margariini. Sekoita taikinaa samalla. Lisää jauhoja kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista ja siitä muodostuu kiinteä, kimmoisa pallo.
3. Anna taikinan kohota peitettynä kaksinkertaiseksi.
4. Kaada taikina jauhoitetulle alustalle ja kauli se reilun sentin paksuiseksi levyksi. Ota levystä muotilla ympyröitä (itse käytin juomalasia, jonka halkaisija oli 7,5 cm) ja tee niihin reiät esimerkiksi pullonkorkilla tai omenaporalla. Anna kohota peitettynä kaksinkertaiseksi.
5. Kuumenna kattilassa öljy. Tarkista lämpötila laittamalla pala taikinaa tai leivänpala öljyyn. Jos pala nousee pintaan, on lämpötila riittävä.
6. Paista donitseja öljyssä, kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Nosta talouspaperille kuivumaan.

Kinuskikuorrute
2 dl kermaa
2 dl fariinisokeria

mantelirouhetta

7. Laita kerma ja sokeri kattilaan. Anna kiehua rauhallisesti noin 20 minuuttia.
8. Kinuski on valmista, kun kinuskitipan tiputtaa vesilasiin eikä tippa hajoa. Anna kinuskin jäähtyä hetki.
9. Kasta hieman jäähtyneet donitsit kinuskiin tai levitä kuorrute veitsellä. Ripottele pinnalle pähkinärouhetta.
























Keittiössä soi: Four Tet, Noah and the Whale

lauantai 6. lokakuuta 2012

Onni on...


Usein sanotaan, että asioiden tärkeyden ymmärtää vasta ne menetettyään. Niin totta, niin totta.

Millä haikeudella muistelenkaan eilistä, jolloin vielä kaikessa rauhassa join teetä ja söin rouheista myslileipää aamupalaksi. Katsoin ohikulkijoita ikkunasta ja nautin syyssateen ropinasta. Se vasta oli elämää. Yksinkertaista, ihanaa elämää.

Istun jälleen keittiönpöytäni ääressä ja katson ikkunasta ulos. Vaikka ulkoisesti asetelma näyttää samalta kuin eilen, on kaikki muuttunut. Tärkein palanen nimittäin puuttuu: myslileipä. Pitkäaikainen hammaskipuni on viimein äitynyt niin pahaksi, että leivän syöminen ei onnistu. Voitte uskoa, että yritin. Tämän aamun olenkin vain vellonut apeudessa, ärsyyntynyt sateen äänestä ja luonnostellut haikeita riimejä vanhoista hyvistä ajoista.

Usein myös sanotaan, että parhaat asiat elämässä ovat yksinkertaisia. Niin totta sekin. Tämä leipä ei vaadi alustamista, vaivaamista tai kohottamista. Tarvitsee vain sekoittaa aineet, kaataa taikina vuokaan ja malttaa pari tuntia. Leipä on tiivis, tuhti ja makea, ja tuntuu suorastaan pieneltä huijaukselta, että se syntyy niin vaivatta.

Tarttukaa siis hetkeen ja kokeiltaa tätä reseptiä. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi rasvattoman mansikkajogurtin syömiseen.

Helppo myslileipä

200 g hyvää mysliä tai saman verran kaurahiutaleita, pähkinöitä, siemeniä ja rusinoita
300 g sämpyläjauhoja
1/2 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
3 rkl siirappia
5 dl vettä

1. Sekoita kuivat aineet ja kaada joukkoon vesi ja siirappi. Sekoita tasaiseksi.
2. Kaada taikina voideltuun vuokaan. Laita vuoka kylmään uuniin, käännä uunin lämpötila 110 asteeseen ja anna paistua 45 minuuttia.
3. 45 minuutin jälkeen nosta uunin lämpötilaa 180 asteeseen ja paista vielä yksi tunti. Anna leivän levätä hetki ennen kumoamista.


Keittiössä soi: Magenta Skycode, erityisesti The Simple Pleasures

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

TINRHSIMAWPBIMP-pannukakut


Joku teistä ehkä miettii, mikä tuo otsikon kirjainrimpsu oikein on. No, sehän on virallinen lyhenne This is not really happening so I might as well put booze in my pancakes -pannukakuista.

Pari sunnuntaita sitten heräsin jomottavaan päänsärkyyn, poukkoileviin ajatuksiin ja ylipäätänsä hyvin jähmeään fiilikseen. Olin unissani käynyt joko NRJ:n bileristeilyllä tai jonkun polttareissa Ibizalla, sillä ellen olisi tiennyt paremmin, olisin diagnosoinut itselleni krapulan.

Päätin kuitenkin hoitaa luulosairauttani samalla tavalla kuin todellistakin tautia: vuodelevolla, elvyttävällä ruoalla ja pienellä tasoituksella. Harhainen mieleni sai idean yhdistää kaksi viimeistä, ja niin syntyivät suklaiset Baileys-pannukakut. Pannukakkuja syödessäni katsoin Liisa Ihmemaassa- dvd:tä, jonka jälkeen en ollut enää ollenkaan varma, mikä oli totta ja mikä sunnuntaista harhaa. Olinko minä sittenkään eilisillan kotona juomassa teetä ja lukeamassa Jamie Oliverin keittokirjaa? Laitoinko todella äsken suklaapaloja JA kermalikööriä lettutaikinaan? Minne ne kaikki letut nyt hävisivät? Mitä tuo sininen jänis tekee nurkassani?


Suklaa-Baileys-pannukakut

2,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl kaakaojauhetta
1 kananmuna
1 rkl öljyä
1 dl maitoa
1 dl maustamatonta jogurttia tai kermaviiliä
0,5 dl Baileys- tai muuta vastaavaa kermalikööriä
1 dl suklaapaloja

voita paistamiseen

1. Yhdistä kuivat aineet.
2. Lisää joukkoon öljy, maito, jogurtti, kermalikööri ja kananmuna. Sekoita tasaiseksi. Taikinan tulee olla paksua, mutta kuitenkin juoksevaa, joten lisää tarvittaessa joko jauhoja tai maitoa (tai likööriä!).
3. Pilko suklaa pieniksi paloiksi ja lisää taikinaan. Anna turvota hetki.
4. Paista lettuja miedolla lämmöllä. 

Keittiössä soi: Michael Jackson veti livekeikan keittiössäni. Hä, miten niin kuollut?

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Eläköön kookos!

Makuasioista ei voi kiistellä, mutta joskus tekisi kovasti mieli.

Googlettelin tässä yksi päivä vähän turhan hyväuskoisena ja varomattomana, minkä seurauksena eksyin internetin pimeälle puolelle: nettikeskustelupalstalle. Löytämälläni sivulla kyseltiin ihmisten inhokkiruokia, ja joku oli kehdannut kirjoittaa sinne Caps lockilla "BOUNTY-SUKLAA". Plus pari voimasanaa perään. (Ihmettelen kyllä, miten kukaan voi kirjoittaa niin rumasti myös hillosipulista ja kesäkeitosta.)

Auts. Se sattui. Sillä hetkellä ymmärsin, miksi sodat syttyvät. Tai ainakin miksi nettikeskustelupalstoista valitetaan niin paljon toisilla nettikeskustelupalstoilla.

Olen kookosfani henkeen ja vereen. Välillä tekisi mieli hautautua kookoshiutaleisiin ja uida kookosmaidossa. Kesäisin tekisi mieli itkeä, kun videovuokraamot supistavat jogurttikarkkivalikoimaansa helteiden takia, ja siinä samalla karsiutuu suosikkini, jogurttikookospala. Tekisi mieli soittaa vihainen puhelu Yves Rocherille siitä, että lopettivat kookoshajuveteni valmistamisen. Tekisi mieli selvittää coconuthater88:n ip-osoite ja olla vastaamatta seurauksista.

Eniten tekisi kuitenkin mieli vielä yhtä muffinsia.

























Bounty- eli kookos-suklaamuffinsit
12 kpl

3,5 dl vehnäjauhoja
0,75 kaakaojauhetta
1 dl sokeria
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 tl suolaa
3 rkl kookoshiutaleita
2 dl kahvia
1 dl öljyä
1 rkl omenaviinietikkaa 

1. Sekoita keskenään kuivat aineet.
2. Lisää joukkoon kahvi, öljy ja etikka. Sekoita taikina tasaiseksi, mutta älä liikaa.
3. Jaa taikina muffinsivuokiin. Paista 175 asteessa 15-20 minuuttia.

Kuorrute:
100 g voita
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
1-1,5 dl kookoskermaa (käytin tavallisen kookosmaidon kiinteän osan)
80 g kookoshiutaleita

Koristeluun:
25 g maitosuklaata

4. Vaahdota keskenään pehmeä voi ja sokerit.
5. Vatkaa joukkoon kookoskerma. Lisää kookoshiutaleet.
6. Levitä kuorrute jäähtyneiden muffinsien päälle. Sulata mikrossa maitosuklaa ja viimeistele leivokset suklaaraidoin.


Keittiössä soi: Them Bird Things

torstai 27. syyskuuta 2012

Kun aika monta yötä jouluun on

(Hei! Hei! Sinä! Just sinä! Kysy, tykkäänkö joulusta. Kysy! Kysy nyt! No ei oo liian aikasta. Kysy!)

Ai tykkäänkö joulusta?

Eikö vielä ole vähän aikaista puhua joulusta? No, nyt kun kuitenkin menit kysymään, niin joo, tykkään joulusta. Tykkään joulusta itse asiassa todella paljon.

Joulumieleni on kuitenkin jostain syystä korkeimmillaan aina väärään aikaan, eli aika lailla juuri nyt, syys-lokakuun vaihteessa. Kiusallisen aikaisin siis. Haluni painella neilikoita appelsiineihin ja luoda hyvin epäkatu-uskottavia soittolistoja Spotifyihin vähenee mitä lähemmäs aattoa tullaan, ja h-hetkenä en mitään hössötystä enää jaksakaan. Mutta näin syyskuussa on vielä ihan toinen ääni kellossa.

Jotta tässä kuitenkin jonkinlainen maine säilyisi enkä leimautuisi totaaliseksi joulufanaatikoksi (Maria, you make it look so cool!), yritän olla ovela. Leivon ja laitan ruokia, joissa on selvä joulun tuntu, mutta jotka voi myös selitellä joksikin muuksi (ihanan mausteista = maituu piparilta. Lanttu oli halpaa = saisipa jo lanttulaatikkoa). Tätä leivonnaista ei tosin ole tarpeen selitellä juuri ollenkaan, sillä sen aavistuksen epäilyttävä ulkonäkö vie kaiken huomion. Se kärsii ehkä pienoisesta mämmisyndroomasta, mutta ulkomuodon ei pidä missään nimessä antaa hämätä.

Kuvailin tätä ensimmäisille vierailleni nestemäisena pullana ja toisille makeana murekkeena. Molemmat kuvaukset syvensivät ruokailijoiden epävarmoja ilmeitä entisestään. Ehkä siis parempi, että jätän selitykset sikseen ja vain kannustan teitä kokeilemaan. Suorastaan ehkä käskisin, mutta syyskuussa joulukalenterista haaveilevan 21-vuotiaan uskottavuus ei taida riittää siihen.


Holiday hot cake
alkuperäinen resepti nigella.com
6:lle

2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl fariinisokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 tl jauhettua inkivääriä
2 tl kanelia
1 tl jauhettua neilikkaa
1 tl kardemummaa
0,6 dl öljyä
1,25 dl maitoa
1 kananmuna

1. Yhdistä kuivat aineet keskenään.
2. Lisää öljy, maito ja kananmuna. Sekoita taikina tasaiseksi.
3. Kaada seos voideltuun vuokaan.

Päälle:
1,5 dl fariinisokeria
saman verran mausteita kuin taikinassa
50 g voita
5 dl kiehuvaa vettä

4. Ripottele taikinan päälle fariinisokeri, mausteet ja voi pieninä nokareina.
5. Kaada taikinan päälle lopuksi kiehuva vesi. (Tiedän, että epäilyttää, mutta kaada nyt vaan!  Tapahtuu joulun ihme!)
6. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Anna seistä hetki uunista ottamisen jälkeen.
7. Tarjoile kakku kermavaahdon kanssa. Kermavaahdon voi maustaa kermaliköörillä.
























Keittiössä soi: Ei ainakaan joululaulut, Feist, The Mamas & the Papas

tiistai 25. syyskuuta 2012

Onnelliset yhdessä

Tämä resepti saa minut ajattelemaan nuorempaa veljeäni. Hän nimittäin inhoaisi tätä.

Jussi vihaa makean ja suolaisen yhdistämistä samassa ruoassa, mausteita niille kuulumattomissa paikoissa (olen melko varma, että Jussin mielestä kaneli on sipulin luona aika pahasti eksyksissä) ja sulanutta juustoa. Joten, veli-kulta, ketä muutakaan olisin voinut ajatella herkutellessani juustoisella voileivällä, jossa oli täytteenä karamellisoituja kanelisipuleita?

Kauraleipää tosin uskaltaisin tarjota veljellenikin. Uskaltaisin tarjota sitä myös kotitalousopettajalleni, Gordon Ramsaylle ja tri Atkinsille, sen verran herkkua se oli. Helppoa, halpaa ja hyvää. Yhtä houkutteleva yhdistelmä kuin sipuli ja kaneli, eikö vain.

Karamellisoidut sipulit

2 isoa sipulia
nokare voita
noin 1 dl vettä
1 tl fariinisokeria
1 tl kanelia
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

1. Leikkaa sipulit niin ohuiksi renkaiksi kuin pystyt.
2. Kuumenna pannulla nokare voita. Laita sipulit pannulle ja paista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia.
3. Sekoita fariinisokeri kiehuvaan veteen ja lisää seos pannulle. Anna sipulien hautua kannen alla kunnes ne ovat aivan pehmeitä. Lisää mausteet.
4. Tarjoile lisukkeena tai voileivän välissä: Voitele leipäpari ja laita toiselle puoliskolle sipuleita. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Aseta toinen leipäpuolisko kanneksi. Paahda hetki voileipägrillissä tai syö sellaisenaan.

Kaurareikäleipä

2 dl vettä/ maitoa
25 g hiivaa
1 rkl siirappia
1 tl suolaa
2 rkl öljyä
1 dl kaurahiutaleita
1 dl kauraleseitä
2,5 dl sämpyläjauhoja

maitoa voiteluun, kaurahiutaleita pinnalle

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää siirappi, suola ja öljy.
2. Lisää jauhot ja leseet vähitellen, taikinan rakennetta tarkkaillen: älä laita liikaa jauhoja.
3. Anna taikinan kohota liinan alla noin puoli tuntia.
4. Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja vaivaa, kunnes siitä tulee kimmoisa pallo.
5. Kauli taikinapallo sentin paksuiseksi kiekoksi ja paina keskelle muotilla pyöreä reikä.
6. Jaa taikina taikinapyörällä hennosti painaen kuuteen osaan. Anna kohota liinan alla noin puoli tuntia.
7. Voitele kohonnut leipä maidolla ja ripottele päälle kaurahiutaleita. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Keittiössä soi: Johnny Cash, Rooftop Singers

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Metsä, mikä ihana tekosyy

Saanko esitellä teille suosikkimausteeni: metsän! Tai itseasiassa kyseessä on täydellinen maustesekoitus, johon metsän lisäksi kuuluu ulkoilma, reippailu ja kuulas syyspäivä. Pyh, Mix Provencal tai Italialaiset yrtit! Mikään ei saa ruokaa maistumaan paremmalta kuin sen nauttiminen luonnon keskellä.

No joo, tässähän ei ole mitään uutta: samaa kai huokaa jokainen makkaraansa luontopolun päätteeksi paistava patikoija. Tätä reseptiä varten kuitenkin ihan todella tarvitaan metsää ja nuotiopaikkaa. Tai no, kai se taloyhtiön grillikatoskin käy samaan tapaan kuin voin korvaaminen onnistuu leivontamargariinilla. Toimii, mutta ei suositella.

Tikkupullahan on jo tavallisestikin ihan mahtavaa, mutta näistä satunnaisista luontohehkutuksistani huolimatta olen kuitenkin pohjimmiltani juuri sellainen yltäkylläisyyteen tottunut kaupunkilainen, jonka mielestä more is more. Ainakin silloin, kun keksin kehittää nuotiokelpoisen korvapuustiohjeen. Ja en voi kyllä kieltää, etteikö näiden paistaminen olisi syväntänyt kolmen patikoijan huokailuja entisestään. 


Tikkukorvapuustit
noin 15 kpl

2,5 dl vettä tai maitoa
25 g hiivaa
1 dl sokeria
2 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
75 g voita
5-6 dl vehnäjauhoja

1. Sekoita kädenlämpöiseen nesteeseen hiiva, sokeri, kardemumma ja suola.
2. Lisää jauhot vähitellen. Lisää pehmeä voi ja loput jauhoista.
3. Sekoita kunnes taikinasta tulee kimmoisaa ja anna kohota liinan alla kaksinkertaiseksi. Valmista sillä aikaa täyte.

Täyte:
75 g voita
1 dl sokeria
2 tl kanelia
2 rkl vehnäjauhoja/perunajauhoja

4. Lisää hyvin pehmenneeseen voihin muut aineet.
5. Vaivaa kohonnut taikina ja kauli siitä iso levy.
6. Levitä täyte taikinalevylle ja taita sitten taikinalevy kaksinkerroin.
7. Kauli taitettua taikinalevyä varovaisesti ja leikkaa se pituussuunnassa muutaman sentin paksuisiksi suikaleiksi.
8. Laita suikaleet rasiaan ja rasia pakkaseen.
9. Ota rasia pakkasesta juuri ennen retkellä lähtöä. Jos teet pullataikinan paria tuntia ennen pullien paistamista, ei pakastamista tarvita. Pakastaminen estää kuitenkin hiivaa syömästä taikinan sokeria: kylmä hidastaa hiivan toimintaa ja näin pullien makeus säilyy.
10. Kiedo taikinasuikaleet tikun ympärille ja paista nuotiolla.
















Keittiössä soi: Vaeltajien viheltely

torstai 20. syyskuuta 2012

Maistuis varmaan Gandhillekin

Tänään ollaan rauhan asialla, siskot ja veljet.

Ei voi nimittäin vihata mitään tai ketään, kun on lempeää chaita molemmissa käsissä: kupissa ja kakussa. Näitä leivoksia pitäisi ehkä tarjota eduskunnan kahvilassa. Tavallisen pullan kanssa saatetaan näet ajautua uhkaavaan ilman rusinoita vai rusinoiden kanssa -keskusteluun, ja tunnelma voi kiristyä kahvitauolla entisestään. Sen sijaan minun on vaikea nähdä Timoa tai Juttaa tai Jyrkiä riitelemässä chai-leivos kädessä. Eikö teistäkin?

Ja koska tässä ollaan niin sopuisalla tuulella, en halua hermostuttaa ketään kutsumalla näitä muffineiksi, kun ne eivät niitä ihan tarkalleen ole, tai myöskään vuokaleivoksiksi, koska se on toisten mielestä teennäinen sana (kyllä, olen huomannut joidenkin olevan kovin tarkkoja leivontatermeistä. Mutta tänään en tietenkään tuomitse siitäkään ketään). Joten syödään kaikki vaan leivoksia. Rakastetaan toisiamme ja naapurin mummoa ja mykkää bussikuskia. Vellotaan valkosuklaisessa, mausteisessa hurmoksessa ja katsotaan ehkä pätkä Amelieta. Ei toki ole pakko, jos ei pidä Ameliesta.

Hyvää torstaita, kaikki ihmiset. Rauhaa, rakkautta.

Ommmmm.



Valkosuklaiset chai-leivokset
alkuperäinen resepti raspberricupcakes.com
n. 16 kpl

225 g voita
100 g sokeria
100 g fariinisokeria
2 kananmunaa
2 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria
2 tl kardemummaa
1,5 tl kanelia
1,5 tl jauhettua inkivääriä
1 tl mustapippuria
1 tl jauhettua neilikkaa
2 tl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja
(16 palaa valkosuklaata)

1. Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Lisää munat vatkaten.
2. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan. Sekoita tasaiseksi.
3. Annostele taikina muffinsivuokiin. Halutessasi aseta jokaisen leivoksen keskelle pala valkosuklaata ja peitä se taikinalla.
4. Paista leivoksia 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Kuorrute:
200 g valkosuklaata
1,5 dl kermaa
2 chai-teepussia tai 2 rkl irtoteetä
200 g rahkaa
1,5 rkl tomusokeria
(samoja mausteita kuin taikinassa)

5. Laita kerma paksupohjaiseen kattilaan ja kuumenna. Lisää tee ja anna kiehua miedolla lämmöllä pari minuuttia. Poista teepussit tai siivilöi kerma.
6. Lisää kermaan pieneksi pilkottu valkosuklaa ja anna sulaa.
7. Lisää tomusokeri.
8. Lisää jäähtyneeseen seokseen rahka ja halutessasi lisää mausteita. Levitä kuorrute leivoksille.

Keittiössä soi: Zee Avi

maanantai 17. syyskuuta 2012

Kadonnut piirakkalöytö

Minne katosi päivät, kysyy Terhi Kokkonen. 

Minne ihmeeseen katosi tämä eilen leivottu omenapiirakka, miettii toinen Terhi. (Täysin retorinen kysymys, tiedän valitettavan hyvin minne se katosi.)

Oikeasti en kuitenkaan ihmettele ollenkaan, että allaolevasta piirakasta on jäljellä enää hento paistetun omenan tuoksu asunnossani. Se nimittäin saattoi olla paras omenapiirakka, jota olen koskaan leiponut. Paras ja hauskin valmistaa! Sai vähän pilkkoa, kaulia ja keitellä, mutta mikään ei ollut turhan tarkkaa. Täydellistä sunnuntaipuuhailua, sanon minä.

Kaikkeen kyllästyy, jatkaa Terhi K. toisessa laulussaan. Ei kyllä ihan heti tähän piirakkaan, vastaa toinen Terhi.

Omenapiirakka
alkuperäinen ohje smittenkitchen.com

2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl sokeria
ripaus suolaa
100 g voita
0,5 dl kylmää vettä

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.
2. Nypi joukkoon hieman pehmennyt voi ja lisää vesi vähitellen. Vaivaa taikinaa kunnes siitä tulee kiinteä pallo.
3. Anna taikinan vetäytyä kylmässä noin puoli tuntia.

1 kg omenoita
1 rkl voita
0,5 dl sokeria
2 tl kanelia

4. Kuori omenat ja poista siemenkodat. Puolita omenat ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi. Säästä kuoret!
5. Ota taikina kylmästä ja kauli se vuokaa reilusti suuremmaksi ympyräksi. Aseta taikinalevy voidellun vuoan päälle, anna ylimääräisen taikinan jäädä ulkopuolelle.
6. Aseta kuoritut omenat tiiviisti lomittain taikinan päälle. Voitele omenat voisulalla. Ripottele päälle kaneli ja osa sokerista. Käännä ja poimuta taikinan reunat omenoiden päälle. Ripottele päälle loput sokerista.
7. Paista piirakkaa 200 asteessa noin 45 minuuttia. Valmista sillä aikaa omenasiirappi.

0,75 dl sokeria
omenankuoria
vaniljatanko
vettä

8. Laita kattilaan sokeri, omenankuoret, vaniljatanko ja sen verran vettä, että ne peittyvät. Keitä siirappia miedolla lämmöllä noin 20 minuttia. Siivilöi siirappi. Ota vaniljatanko takaisin talteen.
9. Ota piirakka uunista ja sivele sen pinta siirapilla. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Tarjoile vaniljajäätelön kanssa.

Keittiössä soi: SMG

perjantai 14. syyskuuta 2012

Mummo suosittelee

Minussa asuu pieni mummo.

Tai ei nyt niin kovin pienikään. Tykkään katsoa saippuasarjoja, käydä myyjäisissä, lukea Valittuja paloja ja paikallislehtien tekstaripalstoja.

Tykkään myös metsästää tarjouksia. Saatan pyöräillä pitkiäkin matkoja, jos tiedän, että siinä yhdessä kaupassa on suodatinpussit tai sokeri tarjouksessa. Toisinaan huijaan itseäni, että lähden vaihtelun vuoksi kivalle ostosretkelle vähän kauemmas. Moottoritien viereistä Citymarkettia ei kuitenkaan oikein parhaalla tahdollakaan voi kutsua kulinaristiseksi matkakohteeksi. Kyllä ne on ne suodatinpussit, jotka minut sinne vetää.

Huomaan myös tämän tekstini olevan epäjohdonmukaisempi ja rönsyilevämpi kuin yhdelläkään tuntemallani yli 60-vuotiaalla. Ehkä mietitte, miten tarinointini mitenkään liittyy tulevaan reseptiin. Anteeksi, yritän tiivistää. Menin Citymarkettiin ja siellä oli paprikat tarjouksessa. Score, sanoi (rempseä amerikkalainen) mummo sisälläni. Pussi täyteen ja kassalle. Kassalla "miten tämä uusi Plussa-kortti muka toimii" -mutinaa ja kotiin. Kotona reseptiarkistosta esiin retrohenkinen keikauskakkuresepti ja uuni päälle.

Tulisivatpa lapsenlapset kylään. 

Krhm, siis tarkoitin kaverit. Kaverit!

Paprikakeikauspiirakka
Alkuperäineinen ohje Pirkka-lehdestä

Piirakkapohja:
2 dl perunamuusijauhetta
1 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja 
1 tl leivinjauhetta
100 g voita
1 dl juustoraastetta
2 dl kylmää vettä 

1. Sekoita kuivat aineet ja juustoraaste keskenään.
2. Lisää pehmeä voi ja vesi. Anna vetäytyä jääkaapissa, kun valmistat täytteen.

Täyte:
3 paprikaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
100 g fetajuustoa tai tavallista juustoa kuutioituna
suolaa, oreganoa, basilikaa, pippuria 

3. Paista paprikoita, sipulia ja valkosipulia öljyssä pannulla, kunnes ne ovat pehmenneet. Mausta haluamallasi tavalla. 
4. Voitele reunallinen kakkuvuoka (halkaisija n. 21 cm) ja laita paprikat vuokaan. Ripottele päälle juustokuutiot.
5. Kauli taikinasta pyöreä levy ja aseta se täytteen päälle. Painele reunat tiiviiksi ja pistele taikinaan haarukalla muutama reikä.
6. Paista piirakkaa 225 asteessa uunin keskitasolla noin 25 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ainakin 15 minuuttia ennen kumoamista.

Keittiössä soi: Olavi Virta