sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Hyvää sekavaa kesää!


Hyvää toukokuuta! Hyvää vappua! Hyvää äitienpäivää! Hyvää helatorstaita! Hyvää euroviisuiltaa! Hyvää helluntaita! Hyvää kuukauden viimeistä viikonloppua!

Hyvää sitä kaikkea, mitä täällä blogissa on jätetty juhlimatta. Juhlattomuuteen, ja tosielämässä myös siivoamattomuuten, vapaa-ajattomuuteen ja välillä myös totaaliseeen ilottomuuteen on syynsä. On ollut nimittäin aikamoinen kevät. Phuuh. Phuuh siksi, että on ollut niin paljon töitä, ja siksi, että asunnossani on kaiken tänne kuluneen kahden kuukauden aikana kertyneen pölyn takia vaikea hengittää.

Viime torstaina alkoi kuitenkin loma. Ihan tosta noin vaan. On hassua, miten jokin niin hartaasti odotettu asia voi kuitenkin tulla aivan yllättäen. Ajatus kesästä saa pään pyörälle. (Vaikka se oli sitä kieltämättä jo entuudestaan. Alkuviikosta kaupassa punnitsin banaanitertun tuoreiden viikunoiden kilohinnalla. Olin niin väsynyt ja muissa maailmoissa, etten huomannut asiaa kassallakaan. Yhdelle banaanille tuli hintaa noin vitosen verran. Ka-ching!).

Mitä ihmettä sitä tekee, kun ei ole pakko tehdä mitään?

Eilen leivon raparperipiirakan. Ohje on parin vuoden takaa ja todella hyvä edelleen. Istutin myös yrttejä, minkä jälkeen kuuntelin Pave Maijasen Lähtisitkö -kappaleen ja pyöräilin lippakioskille kahville. Vähän huteran, ruutuliinaisen pihapöydän ääressä istuessani teki samaan aikaan mieli hymyillä ja vähän itkeä. Helpotuksesta, ilosta ja väsymyksestä. Pää oli pyörällä edelleen.

Kuuntelin Kirkan Leijat.
Ja Hectorin Yhtenä iltana.

Painoin pausea. Mietin hetken, mitä ikäiseni ihmiset tavallisesti tekevät loman alkaessa.

Laitoin Kultaisen nuoruuden soimaan ja pyöräilin baariin.

Ihanaa, sekavaa kesäkuuta!


Keittiössä soi: yllä mainitut, Seija Simola, Vasas flora och fauna, Ingrid Michaelson