maanantai 25. maaliskuuta 2013

Behind the scenes

Bloggaaminen viehättää minua monesta eri syystä.

Rehellisyys ei ole aina yksi niistä.

Aikamoista teatteria tämä nimittäin välillä on - ainakin täällä minun luonani. Nautin kuvien suunnittelusta ja ottamisesta, mutta aitous on niistä välillä aika kaukana. Se ei tosin mielestäni ole ollenkaan huono juttu: tietynlaisen tunnelmoinnin takiahan blogeja pidetään ja luetaan. Tunnelman säilymisen kannalta ei lienekään kovin viisasta paljastaa sitä, mitä lavasteiden takana todellisuudessa tapahtuu (en ole vieläkään päässyt yli siitä, että Wookieen puku Star Warseissa on tehty ihmisten hiuksista). Joskus en kuitenkaan voi itsekään olla hekottamatta omille viritelmilleni. Minulla ei esimerkiksi todellakaan ole niin montaa erilaista seinää kuin näiden kuvien perusteella saattaisi uskoa. Sen sijaan minulla on vaikuttava valikoima muun muassa kaappien ovia, jotka olen hakenut roskakatoksesta.

Nämä kuvat on otettu parvekkeellani, koska sisätiloissa ei ollut tarpeeksi valoa. Parveke on ollut kovassa käytössä koko talven, erityisesti pimeimmän kaamoksen aikaan. Pahimmilla pakkasilla kamerasta loppui jatkuvasti akku.

Näiden kuvien taustana on vanha matkalaukku.

Pöytäliinasta on silitetty taktisesti vain juuri se alue, joka on kuvassa.

Kakusta on käännetty esiin sen ainoa esityskelpoinen puoli. Suklaakarkkeja ei riittänyt kiertämään kakkua kokonaan, koska söin niitä liikaa matkalla kaupasta kotiin.

Kakku tuhoutui puoli tuntia kuvien ottamisen jälkeen, kun vein sitä ystävieni juhliin enkä varonut askeleitani.

Oikeastaan kaikki, mitä näihinkin kuviin on tarvittu, on ripaus luovuutta, photoshopin rajaustyökalu ja tietysti hyvä kakku, kuten tämä mokka-mantelikakku. Ja lienee sanomattakin selvää, että niin tärkeästä asiasta kuin kakut olen aina täysin rehellinen.


Mokka-mantelikakku
alkuperäinen resepti täältä

Pohja:
6 kananmunaa
2,3 dl sokeria
100 g mantelijauhoa
30 g mantelirouhetta
1,2 dl hienoja korppujauhoja  

Täyte ja kuorrute:
1 dl sokeria
3  tl perunajauhoa
2,3 dl vahvaa kahvia
30 g tummaa suklaata
2 tl vaniljasokeria  
2 tl voita
2,5 dl Alpro Airy & Creamy -valmistetta 

suklaamanteleita 

Pohja:
1. Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset.
2. Vaahdota keltuaiset ja 1,5 dl sokeria, kunnes vaahto on vaaleaa ja kuohkeaa. Vaahdota valkuaiset ja loput sokerista, kunnes vaahto on kovaa eikä valu, kun kulho käännetään ylösalaisin.
3. Yhdistä mantelijauho ja -rouhe sekä korppujauhot. Yhdistä keltuaisvaahto, valkuaisvaahto ja jauhoseos varovasti käännellen.
4. Voitele kahden vuoan reunat (halkaisija n. 20 cm)  ja aseta pohjalle leivinpaperi. Kaada taikina vuokiin ja paista 175 asteessa 25 minuuttia.
5. Anna kakkupohjien jäähtyä hetki vuoissaan. Kierrä kakkupohjien reunat varovasti veitsellä ja kumoa. Anna jäähtyä ritilällä.

Täyte:
6. Laita sokeri ja perunajauhot kattilaan. Lisää kahvi ja hienoksi pilkottu suklaa. Kuumenna seosta varovasti kunnes se sakenee. Kuumenna vielä pari minuuttia. Lisää vaniljasokeri ja voi. Anna jäähtyä kokonaan.
7. Vaahdota Alpro Airy & Creamy. Kääntele jäähtynyt kahviseos vaahdon joukkoon. 
8. Laita puolet täytteestä toisen pohjan päälle ja laita toinen pohja kanneksi. Kuorruta ja koristele kakku lopuksi suklaamantelein.

 
Keittiössä soi:  Men at Work

mä kirjoitus on sponsoroitu.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Hyvää säpinää



Kaveri sanoi, että hänellä on kevätsäpinä. Kysyin, onko se hyvä vai huono asia.

Suhtaudun ristiriitaisesti kevääseen.  Toisaalta se tarkoittaa monia hyviä asioita, kuten halpoja tulppaaneja, valoa, puroja ja pukeutumisen helpottumista. Synttärini osuvat kevääseen (= kakkua!), samoin pääsiäinen (= suklaata!) ja vappu (= munkkeja!). Lenkkipolut sulavat ja pyörällä pääsee taas, mistä olen aidosti melkein yhtä onnellinen kuin synttäri-ja pääsiäisherkuistakin. Kevät tuo mukanaan paljon hyvää ja herkullista.

Ja kuitenkin onnistun kehittämään keväästä joka vuosi jonkinasteisen kompleksin. Leijaileva pöly ja tahrat ikkunoissa tulevat näkyviin. Talvivaatteista tulee kuumia ja kutittavia (okei, alkaa nyt jo nolottaa, että kirjoitan valittavaan sävyyn lisääntyvästä valosta ja luonnon heräämisestä eloon, mutta vien tämän loppuun ja häpeän sitten). En osaa vieläkään suhtautua rehellisesti nautiskellen kirkkaaseen aruingonpaisteeseen, koska lapsuudessani se tarkoitti aina hiihtoa. Olisin paljon mielummin katsonut Pokemonia sisällä, mikä oli tosin sekin vähän hankalaa, koska aurinkoi paistoi suoraan ruutuun.

Nykyään hiihdän huomattavasti mielummin kuin katson Pokemonia, mutta pieni varautuneisuus kevättä kohtaan ei silti ota lähteäkseen. Ehkä talven ja pimeyden puuduttamat aistit ovat saamassa tuntoaan takaisin ja kihelmöivät hetken epämiellyttävästi ennen kuin taas helpottaa. Odotellessani kihelmöinnin laantumista lienee parasta keskittyä siihen kaikkeen kivaan, jota kevät kiistatta aiheuttaa. Viime lauantaiyönä pyöräilin iloisesti ensimmäisistä juhlista toisiin ja pinkit leivokset pomppivat korissani. Riemuitsin uusista pilkullisista, pakkasasteisiin nähden aivan liian ohuista sukkahousuistani ja pilkottavasta asfaltista. Sellainen kevätsäpinä on ainakin vain ja ainoastaan ihanaa.


Red velvet -leivokset
16 kpl
alkuperäinen ohje täältä

130 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria tai vaniljauutetta 
3 dl vehnäjauhoja
3 tl kaakaojauhetta
punaista elintarvikeväriä 
 
kuorrutus:
150 g voita
1,5-2 dl tomusokeria
150 g valkosuklaata
1 tl vaniljasokeria

1. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Lisää vanilja.
2. Yhdistä vehnäjauhot ja kaakaojauhe ja lisää ne taikinaan.
3. Lisää elintarvikeväri. (Jos et innostu elintarvikeväreistä, voi taikinan värjätä mm. punajuurten keitinliemellä. Ei sillä, missä säilykepunajuuret lilluvat, vaan tuoreiden punajuurten suolattomalla keittovedellä.) Sekoita taikina tasaiseksi.
4. Voitele vuoka (20 cm x 20 cm) ja kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa 20-25 minuttia.

kuorrutus:
5. Vatkaa voi kuohkeaksi ja lisää joukkoon tomusokeri.
6.  Pilko valkosuklaa ja sulata se vesihauteessa tai mikrossa. Lisää sula suklaa ja vaniljasokeri voi-sokerivaahtoon ja vatkaa tasaiseksi.
7. Levitä kuorrute jäähtyneen pohjan päälle ja anna kovettua. Leikkaa kuumalla veitsellä pieniksi neliöiksi.  


Keittiössä soi: Goldfrapp

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Onhan meillä aina Pariisi – joten syödään tällä kertaa kakkua kotona.


Olen ollut lomalla kuluneen viikon – ja on ollut kuulkaas hyvä loma. Valehtelisin, jos väittäisin, ettenkö ole vähän kadehtinut kaverien lomakuvia Eiffel-tornin juurelta tai Helsinki-Vantaan ulkomaanlentojen lähtöporteilta. Mutta vähän vain.

Helsingissä oli jo aivan tarpeeksi. Kävin yhden museon aulassa pyörähtämässä, mutta en jaksanutkaan käydä katsomassa näyttelyä. Ostin museokaupasta postikortin ja menin kirjoittamaan sen kahvilaan. Lähetin kortin ystävälle, jonka kanssa olin syönyt ylellisen aamupalan pari tuntia aikaisemmin toisessa kahvilassa. Kortin kirjoitettuani tilasin briossin ja kahvin ja luin kirjaa odotellessani toista ystävää, jonka kanssa join lisää kahvia. Erosin ystävästäni hieman hätäisesti, koska lähdin juoksemaan kolmannen kaverin perään, joka sattumalta käveli ohi. Häntä en tosin saanut enää kiinni, mistä syytän briossia.

Hyviä lomia on niin monenlaisia. Tässä lomassa on ollut parasta tiukat halaukset ja ihana nähdä sua -huokaukset toisen tukkaan, viisi erilaista kakkua (suklaa-toffeekakku, suklaa-kermavaahtokakku, mango-passionjuustokakku, prinsessakakku ja tämän postauksen sitruuna-maissikakku), sohva ja Stephen Fryn dokumentit. Ja keittiö, jonne mahtuu enemmän kuin yksi ihminen.

En (tällä kertaa) vaihtaisi Pariisiin.


Sitruuna-maissikakku
alkuperäinen resepti täältä

200 g voita
2 dl sokeria
200 g mantelijauhetta (tai 100 g mantelijauhetta ja 100 g vehnäjauhoja)
100 g polentaa tai maissijauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
3 kananmunaa
2 sitruunan kuoriraaste 

siirappi:
2 sitruunan mehu
1,5 dl tomusokeria

1. Vaahdota voi ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi.
2. Yhdistä mantelijauhe, polenta ja leivinjauhe.
3. Lisää pieni määrä jauhoseosta voi-sokerivaahtoon. Lisää sitten yksi kananmuna. Lisää loput jauhoista ja munista vähitellen, edelleen voimakkaasti vatkaten.
4. Raasta sitruunat ja lisää kuoriraaste taikinaan.
5. Voitele irtopohjavuoka (halkaisija 23 cm) ja kaada taikina vuokaan. Paista kakkua 180 asteessa noin 30 minuuttia.
6. Anna kakun jäähtyä vuoassa. Valmista sillä aikaa siirappi: laita sitruunamehu ja tomusokeri kattilaan. Kuumenna seosta kunnes sokeri on täysin liuennut nesteeseen.
7. Pistele jäähtynyttä kakkua kuivalla spagetilla tai hammastikulla. Kaada siirappi varovasti kakun päälle (reiät auttavat siirappia imeytymään kakkuun paremmin). Anna kakun jäähtyä kokonaan, ennen kun siirrät sen vuoasta.

Tarjoile kermavaahdon, kermarahkan tai jäätelön kanssa.


Keittiössä soi: Laura Veirs

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Epäilyttävän helpot sämpylät

Näin unta, että blogistani tehtiin rikosilmoitus. Yritin päästä blogiini selvittämään syytä ilmoitukseen, mutta ruudun peitti iso ponnahdusikkuna, joka ilmoitti, että kyseinen blogi on Kuluttaja-lehden mustalla listalla eikä sen selaamista suositella.

Todellisuudessa kokemukseni virkavallan kohtaamisesta rajoittuvat poliisien tiirailuun virastotalon ruokalassa ja vartija-veljeen, joka välillä harjoittelee maahanvientiä ja käsirautojen kiinnittämistä allekirjoittaneella. Suhteellisen kaidalla polulla siis ollaan tähän asti pysytty. Unesta jäi kuitenkin sellainen tunne, että nyt täytyy olla tarkkana ja hetki pitää matalaa profiilia. Postailla vain juttuja, jotka ovat sopivan tavallisia. En halua hermostuttaa ketään esimerkiksi tunkemalla juureksia suklaakakkuun.

Joten siksi tänään teille sämpylöitä, olkaa hyvät. Leppoisia, turvallisia, pinnalta rapeita ja sisältä pehmeitä sämpylöitä. Kuten olen jo pariin otteeseen maininnut, menen välillä keittiössä, erityisesti leipää leipoessani, mielelläni sieltä, missä aita ei ole turhan korkea.  Joskus hyvää saa niin kovin helpolla. Näitä sämpylöitä ei tarvitse vaivata tai muotoilla: taikina vain sekoitetaan, kohotetaan ja nostellaan lusikoilla pellille. Helppoa kuin tikkarin vieminen lapselta öööeikusiis heinänteko.

Rehti, ihanan rehellinen heinänteko!


Superhelpot sämpylät
n. 10-15 kpl

4 dl vettä
15 g hiivaa
2 dl ruisjauhoja
4 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokosokeria
2 tl suolaa

1. Sekoita hiiva veden joukkoon. Lisää suola ja sokeri.
2. Lisää ruisjauhot nesteeseen. Lisää vehnäjauhot vähitellen. Sekoita tasaiseksi. Taikina saa jäädä löysäksi.
3. Kohota taikinaa peitettynä ainakin pari tuntia. Taikina pärjää jääkaapissa useammankin päivän, joten koko taikinaa ei tarvitse paistaa heti sämpylöiksi.
4. Nosta taikinasta kahdella lusikalla kekoja pellille. Paista sämpylöitä 225 asteessa noin 20 minuuttia.
5. Älä peitä sämpylöitä heti liinalla, vaan anna niiden jäähtyä ensin.

Keittiössä soi: Dalindéo