Istun pienessä edinburghilaisessa leipomossa,
jonne ryntäsin kymmenen minuuttia sitten raekuuroa pakoon. Syön päivän kolmatta
kakunpalaa ja katselen ihmisiä, jotka juoksevat lätäköitä väistellen, takit
pään yli vedettyinä ikkunan ohi. Siellä ne menevät kuka minnekin: joku on
myöhässä töistä, jotakuta odotetaan kotona, joku on matkalla kuntosalille, joku
treffeille.
Minä en odota ketään, eikä kukaan odota
minua – ja se on kuulkaa ihanaa. Yhtä ihanaa on, ettei juuri nyt tarvitse saada
mitään aikaiseksi. Ei ole pyykkiä, jota pyykätä; ruokaa, jota laittaa tai
rästihommia, joihin tarttua. Jos ei pakkaa lenkkareita, ei tarvitse miettiä,
pitäisikö mennä lenkille. Koska puhelin sattuu toimimaan huonosti, ei kotimaan
kanssa edes kannata kommunikoida täällä ollaan -viestejä runollisemmin. Mitään
ei pidä tehdä, mikä on harvinaista.
Välillä sitä on vaikea uskoa. Saan itseni
silloin tällöin kiinni ajattelemasta, että pitäisiköhän sitä kahvilassa istumisen
sijaan olla tutkimassa jotain kujaa tai ihastelemassa jotain linnaa. Mutta
vaikka turisti-infon esite muuta väittää, Edinburghissa - niin ihana paikka
kuin tämä onkin - tai yhdessäkään muussakaan maailman kaupungissa ei ole yhtään
museota, puistoa, suihkulähdettä, aukioita tai taideteosta, joka olisi pakko nähdä. Kannattaa ehkä, mutta täydy ei. En ole
koskaan kuullut kenenkään kuolleen poistuttuaan Pariisista näkemättä Mona
Lisaa.
Tätä blogiakaan ei olisi mikään pakko
kesken reissun päivittää, mutta juuri nyt tässä pikkuruisessa kahvilassa
Victoria Sandwich -leivoksen rippeiden äärellä istuessani tuli sellainen
tunne,
että voisin. Haluaisin. Tässä siis Edinburghin tuliaisena teille
hyvinkääläisessä keittiössä valmistetun paprika-porkkanapastan resepti.
Ihmisen
ei ole pakko käydä keskiaikaisessa linnassa, mutta mikä onni, että
ihmisen on
pakko syödä. Mikään pakkohan ei tietenkään ole syödä juuri tätä ruokaa,
mutta
jos ennen kuolemaansa pitäisi valita, valmistaako kerran kyseistä pastaa vai
jonottaako katsomaan postikortin kokoista maalausta vaivaantuneesti
hymyilevästä naisesta, valitsisin ensimmäisen.
Paahdettu paprika-porkkanapasta
5:lle
250 g spagettia
5 paprikaa
2 sipulia
2
valkosipulinkynttä
2
porkkanaa
1 rkl
voita
1 rkl
oliiviöljyä
suolaa
oreganoa
mustapippuria
1-2 tl
raastettua sitruunankuorta
2 dl
kermaa tai 1 prk maustamatonta tuorejuustoa
kourallinen
cashew-pähkinöitä
100 g
sinihomejuustoa
1. Pese ja halkaise paprikat. Laita ne leivinpaperilla vuoratulle uunipellille
ja paahda 250 asteessa grillivastuksen alla. Paprikat ovat valmiita, kun niiden
pinta on tummunut lähes mustaksi.
2. Pilko
sipulit ja raasta porkkanat. Kuumenna pannulla voita ja oliiviöljyä. Kuullota
sipuleita hetken aikaa ja lisää sitten porkkanaraaste pannulle. Paista miedolla
lämmöllä noin 10 minuuttia. Mausta suolalla, mustapippurilla ja oreganolla.
3. Kuori
paprikoista mustunut kuori. Tarpeeksi kypsistä paprikoista kuori lähtee
helposti vetämällä.
4. Laita
paprikat ja sipuli-porkkanaseos tehosekoittimeen. Raasta joukkoon
sitruunankuorta ja lisää kerma tai tuorejuusto. Sekoita tasaiseksi. Tarkista
maku ja mausta tarvittaessa.
5. Keitä
spagetti runsaassa suolavedessä. Sekoita paprika-porkkanakastike ja pasta
keskenään.
6.
Tarjoile pasta cashew-pähkinöiden ja sinihomejuustomurun kanssa. Myös feta
toimii! Koristele tuoreella rukolalla ja basilikalla. Vaikka ei tietenkään ole pakko.
Keittiössä
soi: Jónsi