keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Anteeksi, olisiko hetki aikaa?


Pitkä joululoma teki tehtävänsä: unohdin kokonaan, minkälaista arki voikaan olla. Kalenterini on pelkkää alleviivausta ja neonkeltaisia sotkua. Eilen - tiistaina - olin aivan perjantaitunnelmissa. Viinipullo avattiin oikeaan päivään havahtumisesta huolimatta.

Itse uhraan tavallisesti kiireen alttarille ensimmäisenä liikunnan, siivoamisen ja ruoanlaiton. Tammikuun kunniaksi olen kuitenkin tällä kertaa yrittänyt pitää kiinni muutamasta vakijumpasta ja päivittäisistä happihyppelyistä, mikä tarkoittaa sitä, että taloudenhoito on jäänyt entistäkin vähäisemmälle huomiolle. Likaisia astioita on niin paljon, että tiskipöytä natisee eikä jääkaapissa ole edes valoa: lamppu paloi, enkä ole ehtinyt vaihtaa sitä.

Äsken kirjoitin blogin osoitteen yläpalkkiin liian nopeasti ja päädyin pot.comiin lukemaan kannabiksen laillistamisesta. Yksi tapa helpottaa arkea tietysti sekin.

Tarjolla olisi kuitenkin myös muutama päihteetön vaihtoehto. Omaksi ja toivottavasti teidänkin iloksi kokosin yhteen reseptejä, jotka istuvat nimenomaan hektiseen arkeen. Jotkut ohjeet, kuten superhelpot sämpylät (1) vaativat aikaa, mutta eivät vaivannäköä. Ah-niin-hyvä pestohernekeitto (2) puolestaan valmistuu parissa minuutissa. Mausteiset ja rapeat paahdetut kikherneet (3) sopivat lisukkeeksi tai naposteltavaksi. Jälkilämmöissä valmistuvat paahdetut tomaatit (4), jotka voi huoletta unohtaa yöksi uuniin. Makea myslileipä (5) on oikotie onneen: ei vaivaamista, ei kohottamista! Suvin sitruunakakun (6) saamiseksi uuniin tarvitaan kuusi ainesosaa, yksi kulho ja muutama minuutti kauhan varressa.

Ei se aina ole siis ajasta kiinni, vai mitä? Mutta miten siellä puolella taiteillaan kiireen kanssa: mitkä ovat teidän luottoreseptejä, kun aika on kortilla?

Keittiössä soi: Minä ja Ville Ahonen

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Sananen sämpylöistä ja monta niiden vierestä


(Kirjoittaminen aloitettu perjantaina. Kissan silittely venähti.)

Koska viikonloppuni menee töissä, on tänään huomattavan pitkän joululomani viimeinen päivä. Maanantaiaamuna herätyskellon kanssa pärähtää päälle myös arki. Olen nauttinut vapauden rippeistä perumalla pilateksen, silittämällä kissaa, katsomalla kaksi jaksoa Midsomerin murhia ja leipomalla tomaattisämpylöitä. Kolmea viimeistä suosittelen lämpimästi myös teille.

Lomalleni asetin ristiriitaisesti tavoitteeksi sekä maksimaalisen rentoutumisen että noin sadan projektin hoitamisen. Pinterestiin klikatuista ideoista en toteuttanut yhtäkään: indigo-värikokeilut, joulukuuseen ripustettavat pahvirusetit ja vanhoista trikoosuiroista punottu trendikäs tuubihuivi jäivät kaikki tekemättä. Kuitenkin ainoa projekti, jonka keskenjääminen oikeasti hiukan harmittaa, on uuden blogin perustamatta jättäminen.

Olen jo pitkään halunnut alkaa pitää sellaista blogia, jonne tohtisin kirjoittaa ihan mitä vaan. Blogissa olisi mitäänsanomaton banneri ja todennäköisesti nolla lukijaa, mutta siellä voisin rauhassa pohtia miksi suomalaiselle katusoittajalle on helpompi heittää kolikko kuin romanialaiselle kerjäläiselle, mikä Candy Crushissa koukuttaa, mikä olisi vaivattomin tapa päästä Linnan juhliin ja miksei Midsomerin murhien Jonesilla ole vaimoa, vaikka on niin mukava ja tuuheatukkainen.

Suunnitelmista huolimatta tulin lopulta siihen tulokseen, että sen sijaan, että perustaisin uuden blogin, jonka salasanan unohtaisin ja jonka ulkoasusta kuitenkin stressaisin, on sittenkin parasta satsata tähän yhteen. Koska kai täällä voi keittojen ja kakkujen kylkiäisinä olla välillä tarjolla toisenlaisiakin juttuja? Satunnaisesti ainakin. Vaikka silloin, kun on kokeillut hyvää sämpyläreseptiä, mutta ei keksi siitä mitään erityistä kirjoitettavaa toisin kuin kirjasta, jonka juuri luki ja jota haluaisi nyt hehkuttaa (Robert Harrisin Pompeji). Tai kun ei ole saanut leivottua sämpylöitä ollenkaan ja tekisi mieli vähän selvitellä kirjoittamalla, miksi ei. Tai kun tekee vain mieli tulla internettiin spekuloimaan fiktiivisen poliisisarjan hahmojen parisuhde-elämää. Tai kun haluaa kysyä yleistä mielipidettä, että pitäisikö sellainen hankkia itsellekin.

Alkaako hahmottua? Olisi varmaan vähemmälläkin. Tämän pitkän tekstin tarkoitus oli ainoastaan toimia pienenä varoituksen sanana: älkää repikö pelihousujanne tai esiliinojanne, jos tästä lähtien reseptien äärellä ei vuodateta pelkästään sipulikyyneliä. Välillä saatetaan vatvoa muutakin kuin taikinaa.

Jauhot pöllyävät, sotkua syntyy ja te lukijat ilahdutatte kuitenkin ihan entiseen malliin.

Tomaattisämpylät
10 isoa sämpylää

250 g tomaattimurskaa
3 rkl vettä
0,5 pss kuivahiivaa
2 tl sokeria
0,5 tl suolaa
2 tl kuivattua oreganoa
2 tl kuivattua basilikaa
2 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
1-2 valkosipulinkynttä
6 aurinkokuivattua tomaattia
3 dl Myllärin Luomu Hurjan viljaisia sämpyläjauhoja
2-3 dl Myllärin Luomu hiivaleipäjauhoja

1. Lämmitä tomaattimurska kädenlämpöiseksi.
2. Liuota hiiva lämpimään veteen. Lisää sokeri, suola, oregano, basilika ja öljy.
3. Yhdistä tomaattimurska muihin aineisiin. Pilko aurinkokuivatut tomaatit pieniksi ja hienonna valkosipulinkynsi. Lisää molemmat taikinaan.
4. Alusta taikina kimmoisaksi lisäämällä vähitellen vehnäjauhoja. Vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa kulhon reunoista. 
5. Kaada taikina jauhoitetulle alustalle ja jatka vaivaamista, kunnes taikinasta tulee kimmoisaa.
6. Laita taikina takaisin kulhoon ja peitä kulho. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi.
7. Kaada taikina uudestaan jauhoitetulle alustalle ja vaivaa ilmakuplat pois. Jaa taikina kymmeneen osaan ja pyöritä sämpylöiksi. Laita sämpylät pellille ja anna niiden kohota kaksinkertaiseksi liinan alla.
8. Paista sämpylöitä 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Keittiössä soi: Jose Gonzalez

Tätä kirjoitusta on sponsoroinut Myllärin Luomu.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Sisko älä luovuta vielä



Suunnittelin uudeksi vuodeksi jäätelöbaaria. Sellaista, jossa olisi kymmentä eri lajia jäätelöä, vähintään yhtä monta sorttia nonparelleja, glittersateenvarjoja ja Liam Hemsworth tarjoilemassa. Päätin tomerana tehdä itse vohvelitkin. Valitsin reseptin, jossa heti ensimmäisellä rivillä kerrottiin, että hommaan tarvitaan ehdottomasti jäätelövohvelikone, ja laitoin paistinpannun kuumenemaan.

Vohveleista tuli tahmeita myttyjä ja tarjoilijaa oli yllättävän hankala saada, joten pastellisävyinen jäätelöparatiisi ei toteutunut. En kuitenkaan luovuttanut, koska sellainen ei sovi uuden vuoden mentaliteettiin (ei puhuta mitään jäätelölakosta ja sen toteutumisesta). Vaikeuksia eli vohveleita kohti ja uutta yritystä kehiin. Uusintakierroksella en edes yrittänyt tavoitella tuutin muotoa, vaan tein vohveleista suosiolla pyöreitä keksejä. Paistoin keksit tavallisella vohveliraudalla ja hykertelin mielissäni, kun homma toimi.

Testailin kotibaarissani myös Kayserin kermaajaa, jonka sain testiin jo syksyllä. Edellisessä postauksessani sanoin, ettei viime vuosi ollut elämäni hauskin. Jos olisin tajunnut tutustua sifoniin paremmin jo aikaisemmin, olisin luultavasti ollut toista mieltä. Kermaajaa kokeillessani tunsin eläväni todeksi yhtä lapsuuteni unelmaa, eli Helsingin Sokoksen kahvilatyöntekijänä olemista.  Puurokulhoon kasatusta jätskiannoksesta tuli äkkiä aivan kahvilakelpoinen. Siihen vielä kylkeen kotitekoinen vohveli ja avot. 

Harmittaako, Liam?

Vohvelikeksit
n. 25 kpl

2 kananmunaa
1,8 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
170 g voita
7 dl vehnäjauhoja

1. Sulata voi ja anna sen hieman jäähtyä.
2. Vatkaa kananmunat, sokeri ja vaniljasokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
3. Lisää kädenlämpöinen voisula kananmunavaahtoon.
4. Lisää jauhot vähitellen ja sekoita taikina tasaiseksi.
5. Pyöritä taikinasta hieman pingispalloa pienempiä palloja. Kuumenna vohvelirauta ja laita taikinapallo keskelle rautaa. Rautaa ei tarvitse voidella. Paista vohveleita, kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Tarjoile jäätelön kanssa tai syö sellaisenaan.

Keittiössä soi: Thelma Plum

Tätä kirjoitusta on sponsoroinut Kermaset.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Ennen ensimmäistä huomista


Kortti sanoo kaiken! Toivon kaikkea hyvää, kaunista, herkullista, armeliasta, onnekasta ja elämyksellistä alkavaan vuoteenne. Oliko 2013 hyvä? Mitä odotat vuodelta 2014? Lupasitko jotain, toivotko jotain, jännitätkö jotain? Olisi kiva kuulla.

En ole ihan varma, mitä mieltä itse olen kuluneesta vuodesta. Se ei ollut elämäni paras, helpoin tai hauskin. En ole koskaan stressannut enemmän tai juonut vähemmän kuohuviiniä kuin päättyneenä vuonna (siis sen jälkeen kun täytin 18... krhm). En silti voi sanoa, etteikö viime vuodesta olisi jäänyt paljon käteen. Uusia elementtejä tuli elämääni oikeastaan niin paljon, että en ehtinyt saada niitä järjestykseen vuoden 2013 aikana. Olo onkin nyt vuoden vaihteessa kuin rubikin kuutiolla, joka on väännetty sekaisin. Tarvittavat palat ovat kyllä kasassa, mutta eivät aivan paikallaan.

Joten palasten pyörittely jatkukoon. Ei kuitenkaan liian totisesti, sillä tasakylkisestä, läpipelatusta kuutiosta puuttuu ilo ja jännitys.

Tasakylkisestä puheenollen, tein uuden vuoden kunniaksi kakun. Siinä ei ole yhtään tasaista kohtaa eikä yksikään vaihe mennyt niin kuin piti, mutta aion laittaa ne vielä viime vuoden virhepiikkiin. Minun piti saada tämä julkaistuksi jo eilen, koska tammikuuhan on se kuukausi, jolloin kukaan ei aio syödä kakkua, mutta ei välitetä siitäkään. Onhan meillä tänä vuonna vielä 364 tuoretta huomista, joina laittaa palikat ihan kunnolla paikoilleen.



Kreemikuorrutteinen omena-suklaakakku
Ohje sovellettu Taivaalliset täytekakut -kirjan eri ohjeista
10-12 hlö:lle

Pohja:
75 g voita
5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kaakaojauhetta
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl leivinsoodaa
2,5 sokeria
2 kananmunaa
2,25 dl maitoa
1,5 dl kuumaa kahvia

Omenatäyte:
3 keskikokoista omenaa
1,25 dl vettä
0,5 dl fariinisokeria
2 tl vaniljauutetta
1 tl sitruunankuorta

Browned butter -kreemi:
225 g suolatonta voita
0,75 dl kermaa
2 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria tai ripaus aitoa jauhettua vaniljaa
2-3 rkl omenatäytteen lientä
1 tl sitruunankuorta

0,5 dl sitruunamehua
1 tl sokeria

hasselpähkinöitä
sokeria

1. Sulata voi ja anna sen hieman jäähtyä.
2. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää voisula, kanamunat, maito ja kahvi. Sekoita tasaiseksi.
3. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paista kakkupohjaa 175 asteessa 13-15 minuuttia.
4. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja neljään osaan.
5. Leikkaa omenat hyvin pieniksi kuutioiksi. Laita kaikki aineet kattilaan ja keitä hiljalleen noin 15 minuuttia.
6. Valmista kreemi: Sulata voi kattilassa. Anna voin kiehua rauhallisesti niin kauan, että siitä tulee kullanruskeaa. Sekoita jatkuvasti. Anna voin jäähtyä ja laita se sitten kylmään.
7. Kun voi on jähmettynyt hieman, vatkaa se kuohkeaksi vaahdoksi.
8. Lisää kerma, tomusokeri, vaniljasokeri, omenaliemi ja sitruunankuori ja vatkaa tasaiseksi.
9. Kostuta ensimmäinen kakkupohja sokeroidulla sitruunamehulla ja levitä päälle puolet omenatäytteestä. Laita päälle toinen kakkupohja, kostuta se ja levitä sille noin 1,5 dl kreemiä. Laita kolmannen kakkupohjan päälle jälleen omenatäytettä ja sen päälle viimeinen kakkupohja.
10. Kuorruta kakku kreemillä ja koristele halutessasi karamellisoiduilla hasselpähkinöillä. Kuumenna koristeita varten paistinpannulla sokeria, kunnes siitä tulee ruskeaa. Ole tarkkana, ettet polta sokeria. Kun sokeri on juoksevaa, ota pannu pois liedeltä ja anna sokerin jähmettyä hieman. Laita
hasselpähkinät grillitikun päähän ja pyörittele niitä sokerissa. Anna ylimääräisen sokerin valua takaisin pannuun. Kun pähkinästä valuva sokerinauha on kovettunut, irroita pähkinä tikusta.


Keittiössä soi: The Lumineers