perjantai 23. syyskuuta 2016

Muutoksen makuinen | Pehmeät pretzelit


Katsokaas noita kuvan rinkeleitä. Mitä mieltä olette? Kummasta päästä ne alkavat, kumpaan loppuvat?

Palautin viime viikolla graduni. Olen koittanut makustella, onko tilanteessa enemmän lopun vai alun makua. Joskus niiden kahden välille on vaikea tehdä eroa. Loppuhan on automaattisesti aina myös alku. Vaikka unohdettaisiin tunteelliset puheet sulkeutuvien ovien myötä avautuvista ikkunoista ja tarkasteltaisiin loppujen ja alkujen suhdetta aivan neutraalilla tasolla, niin tottahan se on. Lopun jälkeen alkaa aina jotain uutta. Vähintään lopun jälkeinen aika.

Unohdetaan siis loput ja alut, puhutaan vain muutoksesta. Muutoksista tosin on vaikea puhua ilman kliseitä. Varmaan siksi niiden läpi tekee monesti mieli vain pyyhältää sen kummempia sanomatta. Minun ainakin. Mitäpä sitä itsestäänselvyyksiä toistelemaan, ajattelen. Minä olen se, joka mieluiten vain livahtaisi hiljaa eteisestä ulos ja lähtöportista sisään. Minua pelottaa se, ettei tilanne mahdukaan sanoihin, että on tyydyttävä toteamaan jotain latteaa, kuten no niin, tässä sitä nyt ollaan.

Vähän aikaa sitten luin kuitenkin jutun siitä, miten tavattoman tärkeää juuri tulemisten ja lähtemisten hetkillä, alkujen ja loppujen äärellä olisi avata suunsa. Mikä merkitys onkaan sillä, että muuttuva tilanne noteerataan. Sillä jos jäähyväisiä ei jätetäkään, ne muuttuvat helposti hiljaiseksi taakaksi. Tiedättehän sen tunteen? Miten sanomattomista sanoista tulee pala kurkkuun, paino rintaan. Tai vähintään vähän hölmö olo, kun jokin ilmiselvä jää huomioimatta.

Joten nyt kai koitan puhua isoa muutosta itselleni pienemmäksi. Todeta, että no niin, tässä sitä nyt ollaan. En tiedä, miten lause sitten jatkuu. Onko sen sävy iloinen vai haikea? Uuden edessä innostunut vai hämmentynyt? Lopun vai alun makuinen? Ehkä se selviää myöhemmin. Nyt olkoon vain toteamisen aika.

Tähän postaukseen päättyy myös yhteistyövuoteni K-ruoan kanssa. Vuosi oli kiva ja innostava, ja siksi tuntuu sopivalta lopettaa se pretzel-ohjeeseen (joka löytyy muuten myös tuoreimmasta K-ruoka -lehdestä). Pretzeleissä kun on selkeästi alku ja loppu. Mutta kumpi on kumpi? Onko sillä mitään väliä? Pretzel – joka olkoon vertauskuva ihan kaikelle elämässä – tarvitsee joka tapauksessa molemmat.


Pehmeät pretzelit
8 kpl

2,5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
1 tl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl sulatettua voita
5-6 dl vehnäjauhoja

5 dl vettä
4 rkl ruokasoodaa

karkeaa suolaa
75 g voita sulatettuna

1. Sekoita kuivahiiva ja sokeri lämpimään veteen.
2. Kun hiiva kuplii, lisää suola ja voisula.
3. Lisää jauhoja vähitellen, kunnes taikinasta muodostuu pehmeä pallo. Kaada taikina jauhoitetulle alustalle ja vaivaa noin 10 minuuttia. Anna taikinan kohota peitettynä kaksinkertaiseksi.
4. Valmista ruokasoodaliuos keittämällä vettä ja lisäämällä joukkoon ruokasooda. Anna liuoksen jäähtyä kädenlämpöiseksi.
5. Jaa kohonnut taikina kahdeksaan osaan ja pyöritä osat noin 40 cm pitkiksi tangoiksi. Pyöräytä tangot pretzeleiksi kuvan mukaisella tavalla.
6. Kasta pretzelit ruokasoodaliuokseen pariksi minuutiksi ja nosta sitten varovasti leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Ripottele märkien pretzelien päälle karkeaa suolaa.
7. Paista pretzeleitä 250 asteessa noin 8 minuuttia tai kunnes niiden pinta on saanut kauniisti väriä.
8. Voitele pretzelit voisulalla heti uunista ottamisen jälkeen.

Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-ruoan kanssa.


Keittiössää soi: Elephant Revival, Bear's Den