tiistai 17. joulukuuta 2013

Ode to donuts


Jos jäisin auton alle, minua ei pelottaisi murtuneet luut tai sisäelinvammat ollenkaan niin paljon kuin se, että mp3-soittimeni päätyisi vieraisiin käsiin. Siinä missä muut todennäköisesti näkisivät juuri ennen maahan iskeytymistään elämänsä nopeana filminauhana, minä kelaisin hädissäni viimeisenä soitettuja biisejä. En tiedä, toivoisinko saavani vielä mahdollisuuden selittää, mitä Ghostbusters theme tekee lenkkilistallani, vai olisiko parempi lähteä kuuntelemaan Ray Parker Junioria harppusovituksena pilvien päälle.

Toinen salaisuuksien kammio, jota en tahtoisi muiden avaavan, on tietokoneeni. Minulla ei ole sellaisia salaisuuksia, mitä ehkä nyt ensimmäisenä ajattelette. Tiedän kuitenkin, että esimerkiksi jotkut kuvakansioni saattaisivat paljastuttuaan aiheuttaa pieniä imagovaurioita. Samoista syistä vaihdan taustakuvani, jossa Leonardo DiCaprio halaa joutsenta, aina automaattisesti ennen massaluentoja pois.

Joskus kyllä pyörittelen itsekin silmiä allekirjoittaneelle. Tajusin vähän aikaa sitten, että melkein kaikki hiusinspis-kansioni kuvat ovat peräisin japanilaisten peruukkinettikappojen sivuilta. No comments. Sivuhistoriani selaaminen kävisi viihteestä, ellei samalla nolottaisi. Suhteessa siihen, kuinka monta kertaa olen kuluneen vuoden aikana tehnyt "awesome bollywood dance moves" ja "candy cotton art how to make at home" -tyyppisiä hakuja, hämmästelen, että olen saanut kasaan ainuttakaan opintopistettä.

Erityisesti ihmettelen, miksi olen joskus googlettanut hakusanoilla "ode to donuts". En saa mieleeni yhtäkään tilannetta, jossa olisin voinut tarvita oodia donitselle. Ellei sitten viime lauantaita lasketa. Tein pitkästä aikaa donitseja ("best donuts ever how to make") ja se on sitten kivaa puuhaa. Tahmeaa ja vähän hidastakin, mutta silti niin hauskaa. Olin samanlaisissa tunnelmissa myös viimeksi donitseja tehdessäni. Silloin olin niin mielissäni, että kirjallinen ilmaisuni rajoittui hymiöihin. Oodi on jo älyllistä edistystä siihen nähden.

Donitsit eivät ole perinteisesti mikään jouluherkku, mutta ei taida tulla tänä vuonna luntakaan ja Linnan juhliinkin sai mennä cocktailmekossa. Miksi ei siis laitettaisi joulukuun perinteitä muutenkin vähän uusiksi? Näissä on donitseissa on sentään inkiväärinen sesonkivivahde. Ja katsokaa nyt noita pieniä kinuskisia sydämiä. Kuka tarvitsee lisäperusteluja?

"Näytetään tulokset haulla leonardo dicaprio eating donuts"


Inkivääridonitsit
n. 25 kpl

2,5 dl ginger alea (käytin Schweppesin ginger alea, mutta inkiväärin tosiystäville suosittelen esim. Fentiman's Ginger Beeriä)
0,5 tl jauhettua inkivääriä
1 pss kuivahiivaa
1,5 dl sokeria
0,5 tl suolaa
0,5 tl kardemummaa
2 kananmunaa
80 g pehmeää voita
n. 6 - 7 dl Myllärin Luomu leivontakarkeita vehnäjauhoja

Kinuskikastike:
2 dl kermaa
2 dl fariinisokeria
0,5 - 1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl voita

öljyä uppopaistamiseen
pinnalle pähkinärouhetta

1. Lämmitä ginger ale kädenlämpöiseksi. Sekoita lämpimään ginger aleen jauhettu inkivääri, hiiva, sokeri, suola ja kananmunat. Sekoita hyvin.
2. Lisää vähitellen jauhoja ja pehmeä voita. Sekoita taikinaa samalla. Lisää jauhoja kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista ja siitä muodostuu kiinteä, kimmoisa pallo.
3. Anna taikinan kohota peitettynä kaksinkertaiseksi.
4. Kaada taikina jauhoitetulle alustalle ja kauli se reilun sentin paksuiseksi levyksi. Ota levystä muotilla sydämiä. Anna kohota peitettyinä kaksinkertaiseksi.
5. Kuumenna kattilassa öljy. Tarkista lämpötila laittamalla pala taikinaa tai leivänpala öljyyn. Jos pala nousee pintaan, on lämpötila riittävä.
6. Paista donitseja öljyssä, kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Nosta talouspaperille kuivumaan.
7. Laita kerma ja sokeri kattilaan. Anna kiehua rauhallisesti noin 25 minuuttia.
8. Kinuski on valmista, kun kinuskitipan tiputtaa vesilasiin eikä tippa hajoa. Anna kinuskin jäähtyä hetki.
9. Kasta hieman jäähtyneet donitsit kinuskiin tai levitä kuorrute veitsellä. Ripottele pinnalle pähkinärouhetta.


Keittiössä soi: Mélanie Laurent

Tätä kirjoitusta on sponsoroinut Myllärin Luomu.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Jotain lainattua





















































Jos saisin fanittaa vain yhtä asiaa, fanittaisin Suomea. Salassa ehkä myös Glee Castia, Frida Kahloa ja Stephen Fryta, mutta julkisesti vain Suomea.

Minua kiinnosti jo lapsena kovasti se, miten Suomi maailmalla pärjäsi. Olin hyvin pettynyt, kun kävimme perheen kanssa Tanskan Legolandissa katsomassa legopalikoista rakennettua Eurooppaa. Lego-Pariisia tai Lontoota rakennettaessa ei selvästi oltu aikaa tai kimaltavia palikoita säästelty. Suomeen sen sijaan oli käytetty legojen sijaan lähinnä pieniä männyntaimia ja soraa. Kun Suomi pelasi vuonna 1998 jääkiekkofinaalissa Ruotsia vastaan, menin vessaan rukoilemaan, että Suomi voittaisi. Pelin päätyttyä Ruotsi tuuletti, leijonat riiputtivat päitään ja pyhäkouluopettajalla oli seuraavana sunnuntaina selitettävää.

Suomi on suosikkini...melkein aina. Mutta vitsit miten hyviä juttuja naapurissakin tehdään. Vaikka en koskaan tätä sitten ääneen sanonutkaan tai ainakaan kirjoittanut internettiin, mistä sitä ei saa koskaan pois, niin suomalaisilla on kyllä ruotsalaisilta paljon opittavaa. Miksei meillä juhlita korvapuusteja niin kuin Ruotsissa (4.10.)? Jos ruotsalaiskalenterissa on juustokakkupäivä (14.11.), niin miksei meilläkin? Ja sitten on vielä Lucia, tuo valon ja sahramipullan lempeä lähetti. Neito itse noteerataan ihan kiitettävästi täälläkin, mutta nimikkoleivonnainen ansaitsi lisähuomiota.

Perinteinen lussekatten on ässäksi muotoiltu, rusinoilla koristeltu ja sahramilla maustettu pulla, mutta näissä Lucia-pullissa on lisäksi ihana mantelitäyte. Jos mantelimassa ei innosta, voi pullat täyttää vaikka vaniljakiisselillä. Ruotsalaisten ohjeella osallistun pokkana Suomen inspiroivin leipoja -kilpailuun, jonka suhteen olen tähän asti ollut aivan surkean saamaton. Men bättre sent än aldrig, eller hur?

Valoa ja pullan tuoksua uuteen viikkoon!


Mantelitäytteiset Lucia-pullat
n. 15 kpl

2,5 dl maitoa
25 g hiivaa
1 dl sokeria
ripaus suolaa
1 tl kardemummaa
0,25 g (1/2 pss) sahramia
1 kananmuna
100 g pehmeää voita
n. 8 dl Myllärin Luomu leivontakarkeita vehnäjauhoja

150 g mantelimassaa
50 g pehmeää voita
1 tl vaniljasokeria

voiteluun kananmunaa, pinnalle raesokeria

1. Murenna hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Kun hiiva on liuennut maitoon, lisää sokeri, suola, kardemumma ja sahrami.
2. Lisää kananmuna ja muutama desi jauhoista. Lisää sitten pehmeä voi ja loput jauhot vähitellen. Vaivaa taikinaa, kunnes siitä tulee kiinteä pallo.
3. Anna taikinan kohota liinan alla noin puoli tuntia.
4. Raasta mantelimassa pehmeän voin joukkoon. Lisää vaniljasokeri ja sekoita tasaiseksi.
5. Kaada kohonnut pullataikina jauhoitetulle alustalle ja vaivaa taikinasta ilmakuplat pois.
6. Kauli taikina isoksi suorakulmion muotoiseksi levyksi. Voit myös jakaa taikinan kahtia ja tehdä pullat kahdessa erässä. Levitä mantelitäyte taikinalevylle ja taita levy leveyssuunnassa kahtia.
7. Leikkaa taikinalevy noin 3 cm:n levyisiksi suiroiksi. Leikkaa suirot pituussuunnassa kahtia, mutta älä tee viiltoa aivan loppuun asti. Ota leikkaamattomasta päästä kiinni ja kiepsauta suiro solmuksi.
8. Anna pullien kohota liinan alla noin 20 minuuttia. Voitele kohonneet pullat kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista pullia 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Keittiössä soi: The Secret Sisters

Tätä kirjoitusta on sponsoroinut Myllärin Luomu.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Väriä elämään

Olen huomannut, että tässä blogissa on tänä syksynä ollut paljon ruskeita ruokia. Asiassa ei ole mitään vikaa, sillä pidän ruskeasta kovasti. Monet mahtavat asiat ovat ruskeita: suklaa, cappuccino, kanelitangot. Reino-tossut. 70-luku. Charlie Brown.

Mieleeni on kuitenkin jäänyt Suurimman Pudottajan Bob, joka eräässä jaksossa valitti amerikkalaisten syövän lähinnä ruskeaa ja beigeä ruokaa. Missä ovat värit, treenaaja vauhkosi. Lienee sanomattakin selvää, että Bobin kommentit eivät juurikaan ohjaile ruokavalintojani. Värikommentti on kuitenkin muistunut mieleeni jo useamman kerran selatessasi vanhoja kirjoituksia: maapähkinävoi. Maapähkinäkeksit. Kaalipiirakka. Vohvelit. Vohvelit uudelleen. Auts.

Joten ihan vaihtelunkin takia tänään on tarjolla tumman punaista, lähes pinkkiä keittoa. Tiedän jo nyt, että kaikki siellä eivät tule ymmärtämään uuden suosikkini, punajuuri-päärynä-glögikeiton päälle. Ei se mitään. Toisin kuin Bob, kestän sen, että neuvojani ei noudateta. Se on teidän tappionne ettekä tiedä, mitä jäätte vaille, mutta kuten sanottu, minä kestän kyllä.

Ja sitä paitsi, minulla on jotain myös teille. Ihanan mutta kieltämättä eriskummallisen keiton kaverina ja pinkin tasapainottajana tarjoiltiin spelttisuklaaruutuja. Kosteita, mehukkaita, tumman ruskeita suklaaruutuja. Ja ne maistuvat ihan varmasti teille kaikille. (En puhu sinulle, Bob, mutta teille muille.) Suklaaruudut olivat poikkeuksellisen tuhteja ja ovat siksi varsinkin aikuisten makuun. Sanoo aikuinen, joka siteeraa tosi-tv-julkkista ja menee sekaisin pinkistä ruoasta.

Mitä keittoon tulee, osaan arvata, missä kohdissa reseptiä kulmanne tulevat kohoamaan. Olkaa kuitenkin rohkeita! Päärynät reippaasti vain kuutioiksi ja kattilaan! Kyllä, glögi kuuluu asiaan. Ennakkoluulottomuuden palkinto on intensiivinen, makea ja mausteinen keitto. Samaan aikaan aivan uuden ja kuitenkin tutun makuinen. Molemmissa ohjeissa on käytetty Alpron soijamaitotuotteita tavallisen maidon sijaan. Tavallinenkin maito toimii, mutta tässä saattaa olla esimerkiksi kaksi hyvää reseptiä maitoallergisen tai vegaanin joulupöytään.









Talvinen punajuurisosekeitto
alkuperäinen resepti täältä
4:lle

1 purjon valkoinen osa
2 päärynää
1 rkl öljyä
1 kasvisliemikuutio
4 dl vettä
500 g punajuuri-perunasosetta
1-1,5 dl glögitiivistettä
2 dl Alpro Ruoka -ruoanlaittovalmistetta
1 rkl balsamiviinietikkaa
mustapippuria
suolaa
basilikaa koristeeksi

1. Halkaise purjo ja huuhtele se. Kuori päärynät. Pilko purjo ohuiksi renkaiksi ja päärynät pieniksi kuutioiksi.
2. Kuumenna öljyä pannulla. Kuullota purjoa ja päärynöitä pannulla noin 10 minuuttia.
3. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio. Anna kiehua noin 10 minuuttia.
4. Lisää punajuuri-perunasose, glögitiiviste, Alpro Ruoka ja balsamiviinietikka. Mausta mustapippurilla ja suolalla. Anna hautua hetken aikaa kannen alla.
5. Tarkista maku ja tarjoile tuoreen basilikan kanssa.



Tummat spelttisuklaaruudut
alkuperäinen ohje kirjasta Notes From My Kitchen Table
n. 20 palaa

3 dl spelttijauhoja
100 g hyvää kaakaojauhetta
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

0,5 tl suolaa
1 rkl jauhettua kahvia
1,25 dl vahvaa, keitettyä kahvia
1,25 dl öljyä
1,25 dl Alpro Natural  -soijajuomaa
2,5 dl vaahterasiirappia
2 rkl hunajaa  (jos haluat täysin vegaanisen version, korvaa hunaja vaalealla siirapilla tai lisää vaahterasiirapin määrää)
175 g hyvää tummaa suklaata

öljyä vuoan voiteluun

1. Sekoita keskenään kuivat aineet.
2. Sekoita keskenään kahvi, öljy, soijajuoma, siirappi ja hunaja.
3. Sekoita kaikki ainekset keskenään rauhallisesti käännellen. Älä sekoita taikinaa liikaa!
4. Pilko suklaa pieneksi.
5. Kaada puolet taikinasta vuokaan. Ripottele taikinan pinnalle puolet suklaapaloista ja kaada päälle loput taikinasta. Ripottele taikinan päälle loput suklaapaloista.
6. Paista suklaaruutuja 180 asteessa noin 25 minuuttia. Suklaaruudut voi tarjoilla heti, mutta ne säilyvät hyvin ja tekeytyvät entisestään jääkaapissa.

Keittiössä soi: Aino Venna

Tätä kirjoitusta on sponsoroinut Alpro.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Hyvää ja kaunista – pieniä paloja matkalta





Bonjour! Nyt ei ole tarjolla yhtään ruokaohjetta, mutta ruokakuulumisia ja -kuvia kylläkin. Kävin pyörähtämässä viikonloppuna Luxemburgissa ja Saksassa, ja mikä tekstiilisuunnittelua opiskelevan ruokaintoilijan unelmamatka se reissu olikaan! Vierailin valtavilla kangasmarkkinoilla, joiden valikoima oli vähintään yhtä vaikuttava kuin paikallinen leivosvalikoima. Viikonlopun aikana ehdin ihastella mm. riikinkukon sulista tehtyjä kankaita, kämmenen kokoisia macaroneja (ostin sitruunan-, pistaasin- ja mustaherukanmakuisen), vuorimaisemia, vaaleanpunaisia taloja ja ukon muotoisia pullia (joita kipakka ranskalaistarjoilija kielsi minua kuvaamasta). Näin ja söin myös paljon muuta mahtavaa, mutta kaikki ei tarttunut kameraan, enkä ymmärtänyt kaikkia ruokia, mitä minulle ravintoloissa ranskaksi tilattiin.

Hyvää ja kaunista oli. Mutta kyllä toisaalta taas omalla keittimellä valmistettu kahvi ja ruisleipä maistuu.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Food news is good news

Kuluneen viikon ruokauutiset:

Hankin itselleni virolaisen halvadiilerin. Tätäkin juttua kirjoitetaan maapähkinähalvasta tahmeilla sormilla. Eläköön Schengen ja tavaran vapaa liikkuvuus!

Valmistin ystäväni kanssa kermakaljaa. Kyllä, katsoimme samalla Harry Potteria. Ei, ei hävetä.

Raaskin viimein ostaa tuoreita viikunoita, joita ihastelin tarjoiluvadilla niin kauan, että ne menivät pilalle.

Tajusin, että parasta pullaa tulee kokonaan öljyyn leivotusta taikinasta.

Söin riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa. It's beginning to look a lot like Chr...

En ole mikään raakaruokailija, mutta olen silti jäänyt raakasuklaakoukkuun. Tein kolmannen kerran raakasuklaata hyvin lyhyen ajan sisään. Onko kyseessä todellinen tykästyminen vai Fazer-liiton korvaava rebound-suhde, jota ei ole tarkoitettukaan kestämään? Seuraamme tilannetta.

Löysin todella hyvän tomaattipiirakan reseptin. Tomaattimurska on mahtava elintarvike. Kaiken muun hyvän lisäksi se on aina sesongissa. Nyt jos koskaan myös lämpimän kotoisat piirakat ovat sesongissa. En keksi oikeastaan yhtään syytä, miksi tätä piirakkaa ei olisi syytä valmistaa saman tien. Paitsi jos olet juuri leipomassa pullaa öljyyn, hakemassa minulle halvaa Tallinnasta tai äänestämässä suosikkiruokablogiasi täällä. Niissä tapauksissa, jatkakaa.


Talvinen tomaattipiirakka
Alkuperäinen resepti täältä
12:lle

Pohja:
3 dl ohrajauhoja
1,5 dl sämpyläjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
0,5 dl oliiviöljyä
1,75 dl vettä
1 tl hunajaa
2 tl punaviinietikkaa
kananmunaa voiteluun

Täyte:
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
1 tlk tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyreetä
2 tl kuivattua basilikaa
1 tl oreganoa
1 tl timjamia
1 tl sokeria
1 tl balsamiviinietikkaa
suolaa, mustapippuria maun mukaan
3 kananmunaa
1,5 dl maitoa
200 g fetaa

tomaattiviipaleita pinnalle

1. Valmista pohja: Aloita yhdistämällä kuivat aineet keskenään.
2. Tee kuivien aineiden keskelle pieni kuoppa ja kaada siihen oliiviöljy. Sekoita.
3. Yhdistä etikka, hunaja ja vesi ja kaada seos muiden aineiden joukkoon. Sekoita, kunnes taikinasta tulee kiinteä pallo. Vaivaa tarvittaessa käsin.
4. Peitä taikinapallo kelmulla ja laita se kylmään noin tunniksi.
5. Ota taikina kylmästä ja kauli se levyksi. Pohjataikinaa tulee alkuperäisellä ohjeella aika paljon. Jos teet yhden piirakan ja käytät vuokaa, jonka halkaisija on noin 27 cm, suosittelen tekemään 3/4-kokoisen pohjataikinan.
6. Voitele piirakkavuoka kevyesti oliiviöljyllä ja nosta taikina vuokaan. Painele taikinan reunat vuoan reunoihin ja leikkaa ylimääräinen taikina pois.
7. Voitele piirakkapohja kananmunalla ja pistele siihen haarukalla reikiä. Esipaista pohjaa 175 asteessa 15 minuuttia.
8. Kuumenna pannulla oliiviöljyä. Hienonna sipuli ja valkosipuli ja nosta sipulisilppu pannulle.
9. Lisää hetken päästä tomaattimurska ja -pyree sekä basilika, oregano, timjami ja sokeri. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Lisää balsamiviinietikka, suola ja pippuri. Tarkista maku.
10. Vispaa maito kananmunien joukkoon. Yhdistä seos tomaattikastikkeeseen pieneksi pilkotun fetan kanssa.
11. Kaada täyte hieman jäähtyneen piirakkapohjan päälle. Koristele lopuksi tomaattiviipalein. Paista piirakkaa 175 asteessa noin 30 minuuttia. Tarjoile lämpimänä tai huoneenlämpöisenä.

Ps. Tomaateista on kyllä niin moneksi. Mikä ihana kasvis!

Keittiössä soi: I Am Kloot

perjantai 25. lokakuuta 2013

Hidas ja hyvä


Elämääni on tullut kolme uutta asiaa, toivottavasti pysyvästi: neulominen, maapähkinävoi ja vaahdotettu maito.

Kyllä, myös minä toivon, että listaan olisi kuulunut rikas poikaystävä tai säännöllinen zumba-harrastus, mutta kaikkea ei voi saada. Sitä paitsi olen tästäkin kolmikosta hyvin onnellinen.

Mitä neulontaan tulee, niin jo oli aikakin. Jos opiskelee ylempää korkeakoulututkintoa pääaineenaan tekstiilisuunnittelu, lienee ihan suotavaa, että ajatus silmukoista ei aiheuta paniikkikohtausta. Ei, en osaa vieläkään neuloa villasukkia tai lapasia, mutta pitkää, lähes reiätöntä suiroa syntyy. Tuubihuivimarkkinat, olen tulossa.

Maapähkinävoi ja vaahdotettu maito ovat puolestaan uusia aamurutiinejani. Viimeisen kahden viikon aikana olen nauttinut aamapalaksi joka päivä maapähkinä-banaani-ruisleivän ja maitokahvin. Pitääkö maidon vaahdottamista selitellä? No onhan se nyt siistii! Vie sen ajan, minkä tavallisesti käyttäisin ehjien sukkahousujen etsimiseen, mutta vieköön. Maapähkinävoi-banaanileipää maistoin pari viikkoa sitten ja sehän tiedetään, miten käy, kun tykästyn johonkin. Muutenkin kaikki, missä on pienikin Gilmoren tytöt -vivahde, on tervetullutta vaihtelua muuten niin kaaottisiin arkiaamuihini.

Olen aina ajatellut, että maapähkinävoi on sellainen vähän paheellinen herkku, jota kuuluu levittää hallitusti yhdelle leivälle ja sitten vedellä jälkikäteen salassa lusikalla suoraan purkista. Itsetehtyä maapähkinävoita ei kuitenkaan raaski syödä seisten jääkaapin edessä. Jos tekeminen vie hieman aikaa, saman ansaitsee nauttiminenkin. Sen toivoisin muistavani - ihan pysyvästi.

Samaan ajatukseen on myös hyvä lopettaa tämä työviikko. Hyvää ja hidasta viikonloppua!


Maapähkinävoi
n. 1,5 dl

250 g maapähkinöitä, mieluiten kuorittuja
1-2 rkl öljyä (käytin rypsiöljyä, mutta esim. maapähkinäöljyä kannattaa kokeilla)
0,5 tl suolaa
1-2 tl hunajaa tai kookossokeria

1. Levitä pähkinät leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paahda pähkinöitä 175 asteessa 15-20 minuuttia.
2. Jos käytät kuorimattomia pähkinöitä, aseta hieman jäähtyneet pähkinät puhtaan pyyhkeen sisään ja hiero niitä, kunnes kuori irtoaa. Kaada pähkinät lävikköön ja heiluta sitä, kunnes kuoret karisevat pois pähkinöiden joukosta. Kuorittuja maapähkinöitä saa ainakin etnisistä ruokakaupoista.
3. Laita pähkinät tehosekoittimeen ja anna sekoittimen käydä, kunnes pähkinöistä on tullut hienoa murua. Lisää hieman öljyä ja jatka sekoittamista, kunnes saavutat mieleisen koostumuksen.
4. Lisää lopuksi suola ja hunaja tai sokeri. Tarkista maku.

Keittiössä soi: Eartha Kitt

perjantai 18. lokakuuta 2013

Rakkaudesta porkkanaan, jo vuodesta 2003





Muistatteko te, mitä teitte ensimmäisellä kotitaloustunnillanne?

Jos kuuluit niihin oppilaisiin, jotka sekoittivat teelusikan ja tölkin lyhenteet ja mittasivat sen mukaan suolaa nakkikastikkeeseen, ja siksi ahdistut muistelusta: älä huoli. Tapahtui ja tapahtuu paremmissakin piireissä.

Mutta niin. Hyvinkään yhteiskoulun 7-luokkalaiset tekivät ensimmäisellä tunnillaan marjakiisseliä mehutiivisteestä. Muistan, että tunsin itseni hyvin itsevarmaksi mittaillessani perunajauhoja kattilaan.
Antakaa mä näytän. Nyt vaan laitetaan nää kaikki tänne kattilaan. Eiku joo joo. Kyllä noi jauhopaakut kohta katoaa. Katoittekste eilen O.C.:n?

Jauhopaakut eivät kuitenkaan kadonneet minnekään, vaan jäivät itsepäisesti kellumaan sekamehutiivisteen sekaan. Vilkuilimme hädissämme vuorotellen kattilaa ja lähestyvää opettajaa. En muista tarkalleen, miten tarina päättyi, mutta sen muistan, että ainakin sauvasekotinta harkittiin. Ja että seuraavalla tunnilla opettaja kirjoitti tikkukirjaimin taululle OSANESTESUURUS.

Toinen tunti, jolla teimme porkkanateeleipiä, meni jo paljon paremmin. En tiedä, johtuuko se hyvistä koulumuistoista, mutta porkkanan raastamisesta sämpylätaikinaan tulee minulle edelleen hyvin kotoisa ja turvallinen olo. Kaiken kaikkiaan leivän leipominen tuntuu aina kovin kunnolliselta. Huomaan usein ajattelevani, että nyt kun on sämpylätkin uunissa, niin tässähän voisi laittaa pyykkikoneen pyörimään ja vähän pyyhkäistä pölyjä odotellessa. Yleensä suunnitelmani jäävät ajatuksen tasolle, ja päädyn syömään sämpylöitä likaisissa legginseissä petaamattomalla sängyllä maaten, mutta asennehan ratkaisee. Olen melko varma, että jotain sellaista myös rakas kotitalousopettajani Sirke huokaisi katsoessaan kiisselikattilaamme kymmenen vuotta sitten.

Pehmeät porkkanasämpylät
14 kpl

3-4 porkkanaa
1 kananmuna
0,5 dl öljyä
1,5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
1 tl sokeria
1 tl suolaa
2 dl kaurahiutaleita
5-7 dl vehnäjauhoja / sämpyläjauhoja

kurpitsan- tai auringonkukansiemeniä

1. Kuori ja pilko porkkanat, ja keitä ne pehmeiksi. Soseuta.
2. Lisää hieman jäähtyneeseen porkkanasoseeseen kananmuna, öljy ja suola.
3. Liota hiiva ja sokeri lämpimään veteen.
4. Yhdistä porkkanaseos ja hiiva. Lisää kaurahiutaleet. Lisää jauhoja, kunnes taikinasta tulee kiinteää. Kohota taikinaa liinan alla noin puoli tuntia.
5. Kumoa taikina jauhoitetulle alustalle ja vaivaa kunnolla. Jaa taikina 14 osaan ja pyöritä taikinapalat sämpylöiksi.
6. Kohota sämpylöitä liinan alla noin puoli tuntia. Ripottele kohonneiden sämplöiden pinnalle halutessasi siemeniä.
7. Paista sämpylöitä 200 asteessa 12-15 minuuttia.

Keittiössä soi: The Temper Trap

tiistai 8. lokakuuta 2013

Riemuruokaa

Hävitin tänään lompakkoni. Ehdin penkoa koko asuntoni, vetää petivaatteet sängystä, panikoida äidille puhelimessa, ruikuttaa asiasta Facebookissa, pyöräillä hätäisesti koululle ja takaisin, googlettaa poliisin löytötavarapisteitä, tunkea suuhun kivuliaan paljon karkkia kerralla, surra melkein täyden Lindexin sukkapassin menettämistä, maata matolla tuskastuneena ja harkita itkemistä ennen kun sain viestin, että lompakko on löytynyt.

Toivon, että viestin jälkeistä tunnelmaa olisi voinut pullottaa. Olisin halunnut rynnätä halaamaan Ylläpito-nimistä henkilöä, jolta sain viestin. Vannoin arvostavani rahaa uudella tavalla ja ostavani Lindexin passialennuksella luomupuuvillasukkahousut. Loppuillan ajan pimeä kotilähiöni näytti kauniimmalta kuin ennen, koulustressi helpotti huomattavasti, siivous tuntui mukavalta puuhastelulta ja kikherneet maistuivat paremmilta kuin koskaan.

Ei, hetkinen. Jälkimmäinen ei liittynytkään mitenkään helpotuksen tuomaan euforiaan. Kikherneet maistuivat mahtavilta, koska ne todella olivat. Tämä resepti on äärimmäisen yksinkertainen - ja monikäyttöinen! Paahdettuja kikherneitä voi tarjoilla naposteltavana tai lisukkeena, salaatin joukossa tai keiton seassa. Ne ovat täydellistä juhlaruokaa silloin, kun arki hetkeksi heilahtaa rajusti paikaltaan, mutta palaa sitten suloisesti takaisin.


Rapeaksi paahdetut kikherneet

2 tlk kikherneitä
3 rkl kookosöljyä
1 valkosipulinkynsi
1 tl currya
0,5 tl jauhettua paprikaa
0,5 tl kardemummaa
0,5 tl kanelia
0,5 tl kurkumaa
0,5 tl suolaa
maustemitallinen jauhettua neilikkaa

1. Huuhtele kikherneet kylmällä vedellä. Kuivaa ne talouspaperilla ja laita pakastimeen siksi aikaa, kun teet mausteseoksen.
2. Sulata kookosöljy ja sekoita sen joukkoon mausteet. Hienonna valkosipuli ja lisää seokseen. Tarkista maku.
3. Ota kikherneet kylmästä ja kaada ne pellille. Kaada päälle mausteöljy ja sekoita. Kylmät herneet jähmettävät kookosöljyn, minkä takia kikherneistä tulee ekstrarapeita!
4. Paahda kikherneitä 180 asteessa noin 35 minuuttia. Sekoita puolessa välissä. Tarjoile lisukkeena tai naposteluherkkuna.


Keittiössä soi: The Blind Boys of Alabama

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Tarina ja pitko kaalista

Järjestin kerran ystävieni kanssa brunssin, jonne teimme ison satsin coleslaw-tyyppistä kaalisalaattia. Siis todella ison. Itse asiassa niin ison, että ostimme Rovaniemen Prisman joka ikisen luomukaalin, eikä sekään riittänyt.

Haluaisin lopettaa tarinan tähän ja jättää teidät siihen uskoon, että minulla on niin valtava ystäväpiiri, että tavallisen sunnuntaibrunssin järjestäminen vaatii ostosten tekemistä tukussa.

Totuus kuitenkin on, että saatoimme hieman yliarvioida kaalin menekin. Ainakaan meidän ei olisi tarvinnut tiedustella säikynoloiselta hyllyttäjäpojalta, voisiko hän äkkiä tilata sitä meille lisää. Joka tapauksessa ystävilleni ja minulle jäi brunssiepisodin jälkeen huomattava määrä kaalia. En muista, miten sain oman osuuteni kulumaan. Sen kuitenkin muistan, että melkein vuosi siihen meni.

Olisin saattanut selvitä urakasta muutamassa kuukaudessa, jos olisin aikoinaan tajunnut tehdä tätä kaali-fetapiirakkaa. Katsokaa nyt sitä - miten kaunis! Kaunis ja maukas, täydellinen välipala syyssunnuntaille. Siksi neuvon teitä: piirakkakutsut pystyyn, kaverit koolle ja yhdessä täyttämään lähikaupan tilauslomakkeita!

(Kaalitilauksen yhteydessä kannattaa harkita myös Myllärin Luomu -tuotteita. Osallistun Myllärin Luomun Suomen inspiroivin leipoja -kilpailuun ja testaan samalla Helsingin Myllyn luomutuotteita. Kisaa voi seurata täällä!)

Rukiinen kaali-fetapitko

2 dl ruokakermaa
0,5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
3 dl Myllärin Luomu ruisjauhoja
3-4 dl Myllärin Luomu vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 kananmuna
100 g pehmeää voita

Täyte:
600 g valkokaalia
1 porkkana
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
15 g voita  
2 tl oreganoa
1 tl sokeria
1 dl vettä
mustapippuria
suolaa maun mukaan
200 g fetajuustoa

Pinnalle: kananmunaa voiteluun, siemeniä

1. Lämmitä ruokakerma kädenlämpöiseksi. Huuhtele kermapurkki vedellä ja lisää vesi kerman joukkoon. Lisää hiiva, sokeri, suola ja lopuksi kananmuna.
2. Lisää osa jauhoista, sitten voi ja lopuksi vähitellen loput jauhoista. Vaivaa taikinaa käsin, kunnes se on kimmoisaa eikä tartu enää käsiin.
3. Peitä taikina liinalla ja anna kohota noin puoli tuntia.
4. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Pilko kaali pieneksi. Vuole porkkanasta kuorimaveitsellä pitkiä suikaleita tai raasta se.
5. Kuumenna voi pannulla ja lisää sipulit, kaali- ja porkkanasuikaleet. Lisää vesi ja mausteet ja anna hautua kannen alla, kunnes kaalit ovat pehmenneet.
6. Murena feta kaaliseoksen joukkoon.
7. Vaivaa kohonnut taikina hyvin ja kauli se suorakulmion muotoiseksi levyksi. Aseta taikinalevy niin, että suorakulmion lyhyt sivu on lähimpänä sinua.
8. Jaa taikinalevy mielessäsi leveyssuunnassa kolmeen osaan. Annostele täyte keskimmäiselle kolmannekselle. Viipaloi reunat leveyssuunnassa terävällä veitsellä.
9. Taita reunaviipaleet täytteen päälle vuorotellen niin, että viipaleiden päät jäävät toistensa alle. Voitele kananmunalla ja ripottele pinnalle siemeniä.
10. Paista pitkoa 200 asteessa noin 25 minuuttia. Tarjoile lämpimänä.

Keittiössä soi: Civil Wars 

Tämä kirjoitus on sponsoroitu.

torstai 26. syyskuuta 2013

Inkivääri-kinuskikakku, pitkä versio








Osallistuin viime viikolla kirjoituskurssille. Se oli sitten hyvä kurssi. Siellä sai antaa ajatusten lentää, kynän heilua ja pilkkujen jäädä viilaamatta. Paneuduimme erityisesti siihen, miksi kirjoittaminen on joskus aivan kamalan vaikeaa. Miten sopivia sanoja onkin joskus niin hankala löytää, vaikka aihe olisi kuinka selkeä ja mieluinen?

Esimerkkinä tämä inkivääri-kinuskikakku. Olen siitä todella innoissani, mutta silti - tai juuri sen takia - en saa sanottua siitä mitään. Odottaessani inspiraatiota olenkin ehtinyt syödä kyseisen kakun melkein kokonaan. Näppäimieni välissä on niin paljon kinuskia, että kirjoittaminen alkaa senkin puolesta käydä hyvin hankalaksi.

Siksi hyödynnän yhtä kurssin harjoitustehtävistä: laitan kellon soimaan ja kirjoitan kaiken, mitä aiheesta mieleeni tulee. Kurssilla saimme aikaa vartin, mutta koska haluan katsoa tänään vielä jakson Broadchurchia, laitan kellon kolmeen minuuttiin.

Än yy tee nyt.

Katsoin Nigellan joulujakson, jossa hän pitää ystävilleen juhlat, tarjoilee pieniä makkaroita, Filthy Fizz -nimisiä cocktaileja ja on täydellinen emäntä. Lopputekstien jälkeen näytetään, kun hän käy syömässä viimeisen kakkupalan yöpaitasillaan. Adorable. Katson Nigellaa aina tähän aikaan vuodesta. Haluaisin asua Lontoossa ja ajella mustalla cabilla pitkin syksyistä kaupunkia ja pysähtyä tekemään ostoksia erilaisiin pikkuliikkeisiin. Pähkinäkauppaan, lihakauppaan, kukkakauppaan, viinikauppaan. Sitten menisin kotiin, jossa minulla olisi iso keittiö ja siellä kaasuliesi ja hehkulamppu-valosarja. Kävin katsomassa sellaisia valoja Stockmannilla, ne maksoivat kuusikymmentä euroa. Sillä saa melkein 25 opiskelijalounasta. 

Käyn ostamassa lamput huomenna.

Mutta niin, Nigellasta vielä.  Nigella teki kuvausrekvisiittaystävilleen inkiväärikakkua, jota kaikki kilvan kehuivat. Koska minäkin halusin kehuja ja kakkua, lähdin kaup ---

Aika! Jahas, vai että sellaista tekstiä. Vakuutan, että BBC tai Channel 4 eivät ole sponsoroineet tätä kirjoitusta. No, sain kakkua. Jos olisin saanut tämän tekstin puserrettua hieman aikaisemmin, en olisi ehkä syönyt kyseistä kakkua kokonaan yksin tietokoneen ääressä ja olisin saattanut saada kehujakin. Koska tämä kakku oli ihan todella herkullinen: makea, kostea ja ihanan inkiväärinen. Olen varma, että tekin olisitte pitäneet siitä.

Ja niin - kahdessa viimeisessä virkkeessä tulikin tiivistettynä kaikki, mitä halusin sanoa. Yritän ensi kerralla päästä olennaiseen hieman nopeammin. Sillä välin, tehkää kakkua!

Inkivääri-kinuskikakku

3,6 dl vehnäjauhoja
0,5 dl tavallista sokeria
0,5 dl fariinisokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
0,5 tl suolaa
3-4 tl raastettua, tuoretta inkivääriä (noin peukalon kokoinen pala)
2 kananmunaa
120 g pehmeää voita
1,25 dl turkkilaista jogurttia
0,5 dl valmista kinuskikastiketta

Päälle: 1 dl kinuskikastiketta, pähkinöitä

1. Yhdistä kuivat aineet keskenään.
2. Sekoita inkivääriraaste, kananmunat, pehmeä voi, turkkilainen jogurtti ja kinuskikastike keskenään.
3. Yhdistä kaikki aineet ja vatkaa, kunnes taikina on tasaista. Älä vatkaa liikaa.
4. Voitele vuoka (20 cm x 20 cm) ja kaada taikina vuokaan. Paista kakkua 180 asteessa 20-25 minuuttia.
5. Koristele jäähtynyt kakku kinuskikastikkeella ja pähkinärouheella.

Keittiössä soi: Johnny Flynn

lauantai 21. syyskuuta 2013

Asiasanat: vohveli, superfood, Stockmann, lingvistiikka, hääperinteet


Cocovilta otettiin yhteyttä ja kysyttiin, haluaisinko kokeilla heidän tuotteitaan. No totta maar! Cocovin värikkäät pakkaukset ovat juuri niitä, joita käyn hipelöimässä Stokkan Herkussa. Samoilla retkillä käyn katselemassa kalliita hillopurkkeja, ihmettelemässä juustotiskin valikoimaa ja tervehtimässä lempikakkuani Sans Rivalia.

En varmasti ole reseptieni perusteella profiloitunut kovinkaan suureksi superfoodien suosijaksi. Perunalastubrowniet ja suklaa-baileys-pannukakut paljastavat ihmisestä jotain, mitä ei voi myöhemminkään sivuuttaa. Myönnänkin aivan avoimesti, että superfoodien maailma on minulle melko tuntematon. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö mielelläni tutustuisi siihen! Ihan niin kuin olisin innoissani kvitteni-karambolahillosta ja uudenlaisista kierreviinereistä, olin innoissani lucuma-jauheesta, kookossokerista ja muista Cocovin lähettämistä tuotteista.

Ajattelin, että uusiin tuotteisiin olisi helpointa tutustua soveltamalla jotain tuttua reseptiä. Koska jaksan edelleen olla hepulissa uuden vohvelirautani takia, kokeilin, miten annetut ainekset toimivat vohvelitaikinassa. Vohveleiden kaveriksi tein kookoksisia, karamellisoituja pähkinöitä.

Siinä saattoi muuten juuri olla yksi suomen kielen kauneimmista lauseista. Vohvelit, kookos ja kaverit mainittu. Huh!

Haluaisin lopettaa tekstini äskeiseen lauseeseen. Sanon kuitenkin vielä, että nämä vohvelit olivat kieltämättä erilaisia, mutta myös sipsi- ja liköörimyönteisen minäni mielestä oikein kivan makuisia. Ja jos settiin kuuluu jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja jotain lahjoitettua, niin eikö sillä olekin aika hyvät edellytykset toimia?

Vegaanin kookosvohvelit
8-10 kpl

1 dl kookosjauhoja
2,5 dl täysjyvävehnäjauhoja / tavallisia vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 vaniljatangon siemenet
2 rkl kookossokeria
30 g kookosöljyä / vegaanista margariinia
1 tlk (400 g) kookosmaitoa

1. Yhdistä kuivat aineet keskenään.
2. Sulata kookosöljy tai margariini ja lisää yhdessä kookosmaidon kanssa kuivien aineiden joukkoon. Jos kookosmaito on jähmettynyt, kuumenna sitä hieman. Sekoita, mutta älä liikaa.
3. Kuumenna vohvelirauta ja paista vohveleita, kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Tarjoile heti.

Kookos-karamellipähkinät

2,5 dl pähkinöitä
0,75 dl vettä
0,75 dl kookossokeria
ripaus suolaa
2 rkl kookoshiutaleita

1. Laita sokeri, suola ja vesi pieneen kattilaan. Kuumenna.
2. Kun sokeri on liuennut veteen, lisää pähkinät.
3. Keitä seosta alhaisella lämmöllä niin kauan, että sokeriliemestä tulee paksua ja se tarttuu pähkinöihin. Tähän menee noin 15 minuuttia. Lisää kookoshiutaleet.
4. Kaada pähkinäseos pellille jäähtymään ja kovettumaan.


Keittiössä soi: The Tallest Man On Earth

Tämä kirjoitus on sponsoroitu.

maanantai 16. syyskuuta 2013

A pie (and some wine) was here

Aloitetaan tämä juttu ajatusleikillä:

Kuvitelkaa ylläolevaan kuvaan iso viinilasi. Iso, kallis, kenties aitoa Muranon lasia. Sellaisiahan minulla on komea, kiiltävä rivistö kaapissani heti kaurahiutaleiden ja tomaattimurskatölkkien vieressä. Tunnen kyllä, jos ajattelette Ikeaa.

Sitten kuvitellaan lasiin hyvää viiniä. Saatte kuvitella mitä viiniä tahansa, mutta minä kuvittelen Jacob's Creekin uutta luomuvalkoviiniä.

Seuraavaksi kuvitellaan ruokavieraat. Voitte taas käyttää mielikuvitustanne ihan vapaasti, mutta teen ehdotuksen: Hugh Jackman ja Simon Baker. Ihan vain noin esimerkiksi.

No, sitten käy niin, että Hugh ja Simon ajautuvat pieneen kaverilliseen kärhämään. Syy on karjan hinta tai Nicole Kidman tai jokin muu, mistä australialaismiehet yleensä kinastelevat. Syntyy kevyttä käsirysyä, jonka seurauksena viinilasit särkyvät. Pojat ovat kovin pahoillaan, mutta lopulta syömme, juomme ja katsomme krikettiä sovinnoksi.

Joten nyt tiedätte, minkä takia kuvista puuttuu olennainen osa tätä postausta, eli ruoan seurana nautittu viini. Minua pyydettiin suunnittelemaan Jacob's Creekin uutuusviinin (Earth Vine Grape Chardonnay) seuraksi sadonkorjuuhenkinen kasvisruoka. Tein kuivan, sitruksisen viinin kaveriksi voitaikinakuorisen, umpinaisen piirakan, jonka täytteinä oli pestoperunoita ja paahdettuja paprikoita. Lainaan hetkeksi aussivieraitteni itsevarmuutta ja totean, että piirakasta tuli todella herkullista. Sitä kelpaisi tarjota kenelle tahansa.

Mutta myönnettäköön, että viinilasit olivat Ikeasta. Tai hetkinen... ne olivat kirpputorilta hankitut Ikean lasit, kun tarkemmin muistelen. Minä saatoin kömpelyyttäni itse kaataa ja rikkoa ne kuvatessani piirakkaa. Hugh ja Simon...no, toisesta ainakin voin luopua. Mutta paprika-pesto-perunapiirakkaa täällä oli ihan oikeasti. Ei tosin kovin kauaa, kun vieraat - oli kyseessä sitten ketkä tahansa - pääsivät sen kimppuun.



Punainen piknik-piirakka
6:lle

6 paprikaa
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 tl paprikajauhetta
hieman chilijauhetta
1 tl suolaa
mustapippuria
750 g perunoita
1 prk punaista pestoa
1 rss kirsikkatomaatteja
6 levyä voitaikinaa

 1. Pese ja halkaise paprikat ja poista niistä siemenet. Laita paprikat leikkuupinta alaspäin pellille.
2. Kuori ja halkaise sipulit. Laita ne ja valkosipulinkynnet pellille paprikoiden kanssa.
3. Paista kasviksia 275 asteisen uunin ylätasolla kunnes paprikoiden pinta on kunnolla mustunut. Anna jäähtyä.
4. Keitä perunat ja viipaloi ne. Sekoita perunoiden joukkoon pesto.
5. Kuori pois paprikoiden mustuneet kuoret. Poista kuoret myös valkosipulinkynsistä. Laita puolet paprikoista tehosekoittimeen sipuleiden kanssa. Mausta paprikaseos suolalla, jauhetulla paprikalla, chilillä ja mustapippurilla. Viipaloi loput paprikat.
6. Kauli sulaneita voiteikinalevyjä hieman isommiksi. Aseta taikinalevyt voideltuun irtopohjavuokaan niin, että pohja peittyy ja levyjen reunat jäävät roikkumaan vuoan ulkopuolelle.
7. Pilko kirsikkatomaatit. Laita vuokaan puolet peruna-pestoseoksesta, sitten puolet paprikaseoksesta ja lopuksi puolet viipaloiduista paprikoista ja kirsikkatomaateista. Toista toisen kerran ja käännä taikinalevyt viimeisen paprikakerroksen päälle.
8. Paista piirakkaa 200 asteessa noin 40 minuuttia tai kunnes sen pinta on saanut hieman väriä.
9. Anna piirakan jäähtyä hieman ennen irroittamista vuoasta. Piirakan voi tarjoilla lämpimänä tai huoneenlämpöisenä.

(Piirakan täytteitä valittaessa voi taas antaa mielikuvituksen lentää: yksi suosikeistani on lohi. Lohipiirakka menisi varmasti hyvin myös kyseisen viinin kanssa.)

Keittiössä soi: Men at Work

Tämä kirjoitus on sponsoroitu.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Pala taivasta ja toista maata


On ihmisiä, jotka eivät ymmärrä teknologian päälle. Raivoavat puhelimilleen, uhkailevat tulostimiaan ja haastavat riitaa navigaattoreidensa kanssa.

Mutta kappas... minähän puhun itsestäni. Sovellan juuri kuvailtuja käyttäytymismalleja joka kerta, kun yritän käyttää reittiopasta kännykälläni, siirtää kuvia kamerasta tietokoneelleni tai "ihan vaan äkkiä käydä tulostamassa yhden sivun".

Nyt olen kuitenkin tajunnut, että olen yksinkertaisesti viettänyt aikaa vääränlaisen teknologian parissa. On nimittäin olemassa myös ihania ja hihkumista aiheuttavia teknisiä laitteita. Sain yhden sellaisen haltuuni eilen. Kyseinen laite on kuin lahja suoraan taivaasta, ja se, että laite on viimein minulla, on oikeastaan sekin ihme.

Taivas tarkoittaa tässä Hollantia, tai pikemminkin Hollannin ja Suomen välistä ilmatilaa. Lahjalla tarkoitan vohvelirautaa. Ihme on se, että rauta pääsi lentokentän turvatarkastuksesta läpi. Kuriirini kertoman mukaan rauta vietiin erilliseen huoneeseen, jossa sitä skannailtiin ja pyyhittiin erikoisilla liinoilla, jotka skannattiin uudelleen. Oli paljon mutinaa, joka luultavasti koski sitä, miksi ihmeessä joku haluaa ottaa vohveliraudan käsimatkatavaroissa lentokoneeseen.

No, hyvät tarkastajat, jos tietäisitte millaisia vohveleita kyseisellä raudalla saa, ette jupittaisi mitään. Unohtakaa nimittäin kaikki, mitä olette koskaan vohveleista ajatelleet! Tyypilliset kotikeittiöissä paistetut vohvelit ovat kyllä ihan hyviä, vaikka menettävätkin yleensä rapeutensa matkalla raudalta lautaselle. Nämä vohvelit olivat kuitenkin aivan toista maata. Kirjaimellisesti: tein ensimmäistä kertaa belgialaisia vohveleita, joiden taikina muistuttaa löysää pullataikinaa. Hollantilaisen agentti-vohvelirautani paistolevyjen urat ovat melko syvät, mutta paksumpien vohveleiden paistoa kannattaa kokeilla ihan tavallisellakin raudalla.

En pahastu siis ollenkaan, jos nyt poistutte näppylöitä aiheuttavien tietokoneittenne tai älypuhelintenne äärestä miellyttävämmän teknologian ja taikinakulhojen ääreen. Minäkin palaan vohvelirautani luo heti, kun saan tämän error in publishing -ikkunan poistumaan.

Belgialaiset vohvelit
noin 15 kpl

2,5 dl maitoa
1 pss kuivahiivaa
100 g pehmeää voita
0,5 dl sokeria
0,5 tl suolaa
2 kananmunaa
1 vaniljatangon siemenet
5-7 dl vehnäjauhoja
1,5 dl raesokeria
5-6 dl vehnäjauhoja

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon.
2. Sekoita joukkoon kaikki muut aineet paitsi raesokeri. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi.
3. Sekoita kohonneeseen taikinaan raesokeri. Kuumenna vohvelirauta ja levitä paistolevyille hieman voita. Annostele taikinaa parin ruokalusikallisen verran keskelle paistolevyä ja anna vohveleiden paistua, kunnes ne ovat kauniin ruskeita.
4. Nosta ritilälle jäähtymään. Tarjoile tomusokerin, siirapin, hunajan, marjojen tai hillon ja kermavaahdon kanssa.



Keittiössä soi: Basia Bulat

lauantai 31. elokuuta 2013

How how




Olin kerran leirillä, jolla meillä oli tapana sanoa "how how", jos todella pidimme jostain. Tapa ei ota lähteäkseen: minun tekee edelleen mieli äännellä koiramaisesti joka kerta, kun joku sanoo jotain vaikuttavaa, tekee jotain hienoa tai kun pöytään tuodaan jälkiruokaa.

Nämä maapähkinäkeksit, joita leivoin eilen, eivät ansaitse pelkästään how how -huutoa vaan kokoillan how how -shown tansseineen ja ilotulituksineen. Ne ansaitsisivat Madonnan ja konfettisateen, shamppanjasuihkulähteen ja hysteerisen yleisön. Näissä juhlissa on selvästi juuri ollut keksitarjoilu.

Ymmärrättekö jo, miten hyvistä kekseistä puhun?

Joten menkää ja leipokaa. Kun kuulen how how -huutoja, tiedän, että olette saaneet ensimmäisen pellin uunista.

Maapähkinävoikeksit 
30-40 kpl
alkuperäinen resepti täältä

225 g voita
2 dl sokeria
2,5 dl fariinisokeria
2,5 dl maapähkinävoita
2 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
6 dl venhäjauhoja
1,5 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
(ripaus suolaa, jos käytät suolatonta määpähkinävoita)

1. Vatkaa pehmeä voi, maapähkinävoi ja sokerit kuohkeaksi. Lisää munat yksi kerrallaan, edelleen vatkaten.
2. Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne voi-sokerivaahtoon. Vatkaa kunnes taikinasta tulee kiinteä pallo.
3. Tee taikinasta nokareita pellille ja litistä ne haarukalla.
4. Paista keksejä 8-10 minuuttia 175 asteessa.


Keittiössä soi: Rubik

tiistai 27. elokuuta 2013

Kakku uusiin aamuihin


Olen miettinyt viime aikoina muutosta.

Elämässäni on viime aikoina muuttunut paljon: kotiosoite, lähikauppa ja vakiolenkki. Opiskelupaikka, opiskelukaverit ja opiskelukieli. Kyllästyin kiharoihini ja leikkasin lyhyen tukan. Purkaessani pari viikkoa sitten muuttolaatikoita, en tuntenut minkäänlaista kiintymystä tavaroita kohtaan, jotka käärin haikeana sanomalehteen vain muutamaa kuukautta aikaisemmin. Viikonloppuna katsoin kirpputorilla täyspitkää glittermekkoa sillä silmällä. Vaikka tiedän näyttäväni mekossa muhkuraiselta kiiltomadolta, en saa sitä mielestäni. Vanha Terhi yökkäilisi äänekkäästi ja aivastelisi hopeahileitä, mutta tämä uusi henkilö haluaa jostain syystä pukeutua hohtavaksi toukaksi.

Hämmentävää.

Jollain tätä muutos - ja glitterhakuisuutta on tasapainotettava. Aloitin leipomalla aamiaiskakun, breakfast caken. Termi oli minulle uusi: en ole tiennyt, että kakkua saa syödä aamiaiseksi tai lähinnä, että sen voi myöntää julkisesti. Mutta jos näin on asian laita, aamupalakakku tuntuu hyvin terhimäiseltä asialta.

Ja onhan niitäkin asioita, jotka eivät elämässäni muutu millään. Kahdesta ylikuumentuneesta tietokoneesta huolimatta syön edelleen tietokoneen ääressä, maksan laskut viime tipassa, pureskelen kynsiäni ja kuuntelen vieläkin samaa biisiä, joka jäi soimaan kirjoittaessani tätä. Ja vaikka blogini ulkoasu on hieman muuttunut, täällä keittiössä on ihan yhtä sotkuista, sekavaa ja mukavaa kuin ennenkin.

Luumuaamiaiskakku
8:lle

2 dl kaurahiutaleita / neljän viljan hiutaleita
4 dl täysjyvävehnäjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
0,5 tl suolaa
1 rkl jauhettua kardemummaa
1 dl ruokokidesokeria / tavallista hienosokeria
2 munaa
50 g voita
3,5 dl maustamatonta jogurttia

10 luumua
2 tl ruokokidesokeria

voita vuoan voiteluun

1. Sulata voi kattilassa.
2. Sekoita keskenään kuivat aineet.
3. Sekoita keskenään hieman jäähtynyt voisula, kananmunat ja jogurtti.
4. Yhdistä kuivat aineet jogurttiseokseen ja sekoita, kunnes taikina on tasaista. Älä sekoita liikaa.
5. Voitele irtopohjavuoka (halkaisija 22 cm) ja kaada taikina vuokaan. Halkaise luumut ja poista kivet. Asettele luumuviipaleet taikinan päälle ja ripottele päälle sokeria.
6. Paista kakkua 200 asteessa 35-40 minuuttia.

Keittiössä soi: Hugh Laurie

perjantai 16. elokuuta 2013

1-vuo-ti-as


Lapsena minulle oli ihan kamalan tärkeää, että minulla oli joku oma paikka. 8-vuotiaaksi asti oma tila tarkoitti yhtä kulmaa veljien kanssa jaetusta makuuhuoneesta: oli sänky ja seinä, jolle sai teipata kuvia ja tarroja. Oli yksi hyllykkö, jossa jokaisella lapsella kaksi vetolaatikkoa. Niissä säilytin suurimpia aarteitani: tamakotsia, pikkukiviä, pyhäkoulun tarravihkoa, Myrskylintu-pienoisnukkeja ja Disney On Ice -showsta ostettua valohuiskua. Toisen laatikoita ei availtu tai sängylle menty ilman lupaa. Jos halusi kiivetä kerrossängyn yläpedille, piti ensin veljeltä kysyä, saako tulla kylään.

Olin ratketa riemusta, kun sain oman huoneen. Samassa huoneessa säilytettiin liinavaatteita ja mankelia, mutta huone oli silti enemmän minun kuin kenenkään muun. Kudoin huoneeseen kirjavan maton, jonka reunat muistuttivat rytmihäiriöisen sydänkäyrää, ja valitsin verhot, joita äitini ei voinut sietää. Hän ei myöskään pitänyt seinälle ripustamastani julisteesta, jossa oli erilaisia hymiöitä. Angry, sad, tired, frus-tra-ted, tavasin päivittäin. Äiti ei kuitenkaan sanonut mitään, koska kyseessä oli minun huoneeni ja sen räikeä matto, rumat verhot ja hölmö juliste tekivät minut niin kovin onnelliseksi.  

Hap-py.

Tämä blogi on tehnyt minusta onnellisen samalla tavalla kuin oma huone ja hymiöjuliste aikoinaan. Alkuun suunnittelin kirjoittavani yksinomaan ruoasta. Pyrin kevyihin teksteihin ja kivoihin kuviin. Kuluneen vuoden aikana olen kuitenkin saanut huomata, että kakkujen ja keksien kautta voi sanoa paljon muutakin. Joskus tuloksena on ollut ontuvia aasinsiltoja, jotka ehkä eivät ole kantaneet lukijoita, mutta joita pitkin omat haparoivat ajatukseni ovat päässeet liikkumaan ja tuulettumaan. Joskus on tuntunut, että blogi ajaa samaa asiaa kuin terapeutti, joka ehdottaa lukossa olevalle potilaalleen "mikset kirjottaisi ajatuksistasi?" Joten olen kirjoittanut. Ja jotta voisin kirjoittaa, olen tehnyt keksejä, sämpylöitä, piirakoita, pizzoja ja outoja sipsileivonnaisia. Näin vuoden jälkeen voin todeta jutun todella toimivan: minulla on ollut keittiössä hauskempaa kuin koskaan, mutta viihdyn entistä paremmin myös ajatusteni kanssa.

Tämä blogi ei olisi kuitenkaan mitään, ellei siellä käytäisi kylässä. Niin kuin iloitsin kavereista, jotka tulivat koulun jälkeen kylään, iloitsen teistä lukijoista. Olette olleet ihania vieraita: kannustavia, kohteliaita ja kiinnostuneita. Jokainen kommentti on luettu ja otettu vastaan lahjana. Iso, lämmin, vilpitön kiitos teille.

Potluck by one:n 1-vuotissyntymäpäivää juhlittiin täällä kolmikerroksisen suklaatäytteisen lettukakun avulla. Perusteluja kakkuvalinnalle ei varmasti tarvita: mainitsinko, että kyseessä oli kolmikerroksinen suklaatäytteinen lettukakku? Ainoa, mitä kaipaan, on mahdollisuus tarjota siitä teille jokaiselle pala. Niin, ja ehkä lasillinen kuohuvaa, jolla skoolata teille, minulle, letuille, kermavaahdolle, vadelmille, viime vuodelle, tulevalle vuodelle, piirtopöydälleni, Irish Spaghetti -fontille, Photoshopille; jesarille, joka pitää kamerajalustani kasassa ja kaikelle muulle, mikä on tehnyt bloggaamisesta paitsi mahdollista, myös mahtavaa*.

Kii-tos.

* Mahtavasta puheenollen, iso kiitos kaikille tahoille, jotka ovat blogini bonganneet ja tarjonneet yhteistyötä! Vaikka olen juhlissanne ehkä tuijotellut pelokkaasti viinilasiin, änkyttänyt ja näyttänyt hätääntyneeltä, olen ollut erittäin otettu kaikista kutsuista ja huomionosoituksista. Erityskiitos Hartwallin Happy Joe -tiimille, olette mainioita.


Suklainen lettukakku
isolle porukalle

lettutaikina:
2 l maitoa
12 munaa
14 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta 
1,5 tl suolaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl öljyä

voita paistamiseen

5 dl vispikermaa
vaniljasokeria
1 sitruunan raastettu kuori
150 g tummaa suklaata
4 dl kuningatarhilloa

1. Valmista lettutaikina vispaamalla kaikki taikinan aineet yhteen. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Paista lettuja voissa, kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Anna lettujen jäähtyä.
2. Vatkaa kerma. Jaa kermavaahto kahteen osaan.
3. Sulata suklaa ja sekoita toiseen puoleen kermavaahtoa. Anna seoksen jäähtyä hieman. Mausta jäljelle jäänyt kermavaahto vaniljasokerilla ja sitruunankuorella.
4. Kokoa kakku levittämällä lettujen päälle vuorotellen suklaatäytettä, kermavaahtoa ja hilloa. Jotta kakku pysyy paremmin kasassa, voit käyttää tukirakenteina hammas- ja grillitikkuja.

Keittiössä soi: Valma ja VarsiNaiset