tiistai 9. helmikuuta 2016

Sitä jotain | Ohraiset blinivohvelit


Kirjailija John Green totesi: Waffles are just awesome bread.

Aivan näin. Yksinkertaisuudessaan mahtavia - juuri sellaisiahan vohvelit ovat.

Suhteeni vohveleihin on äärimmäisen lämmin. Ne puhuttelevat minua samalla lapsenomaisella tavalla kuin tekevät värikkäät aamiaismurot, flashmobit, lentokoneissa käytetyt tarjoilukärryt ja niiden loputtomat syöverit sekä tietoisuus siitä, että oikeasti näen oman nenäni koko ajan, mutta aivoni vain jättävät sen huomioimatta.

Vohveleissa on sitä jotain.

(Tai siis totta kai niissä on jotain - yleensä ainakin maitoa, munia ja jauhoja. Tänään myös ohrapuuroa ja kermaviiliä. Mutta yritän olla tässä lyyrinen: kuvailla sitä jotakin, minkä ansiosta vohvelit ovat paljon enemmän kuin vain osiensa summa.)

Niissä on jotain hyväntuulista. Vähän hämmentävää, aika hurmaavaa. Jotain hymyilyttävää.

John Greenin sitaatin jälkeen luin jostain, että vohvelit ovat kuin pannukakkuja, joilla on vatsalihakset.

Kuten sanoin: hymyilyttävää.


Ohraiset blinivohvelit

2 dl kermaviiliä
1 dl kuumaa vettä
1/2 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
n. 2.5 dl ohrapuuroa tai 300 g Pirkka ohrapuuroa
2 kananmunaa
30 g voita
2 dl ohrajauhoja
2 dl vehnäjauhoja

paistamiseen voita

tarjoiluun suolakurkkuja, punasipulihakkelusta, smetanaa ja hunajaa

1. Sekoita kermaviili ja kuuma vesi keskenään. Lisää kuivahiiva, suola ja sokeri. Sekoita tasaiseksi.
2. Lisää taikinaan ohrapuuro, kananmunat ja sulatettu voi. Sekoita.
3. Lisää jauhoja vähitellen. Valmis taikina saa olla paksua - melkein kuin löysää pullataikinaa.
4. Anna taikinan turvota ainakin puolisen tuntia.
5. Kuumenna vohvelirauta. Sivele paistolevyt voilla ja lusikoi niille sopiva määrä taikinaa. Paista, kunnes vohvelit ovat rapeita ja kauniin värisiä.
6. Tarjoile blinivohveleiden kanssa suolakurkkua, hienonnettua punasipulia, smetanaa ja hunajaa. Tai kokeile vaikka lohitäytettä!

Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-ruoan kanssa.



Keittiössä soi: Matrimony

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Eggs in Hell | Munakoiso-shakshuka


Kirjoittaessani en koskaan kiroile. Jos kirjoittaisin kirjan, ihan oikean, siinäkään tuskin kiroiltaisiin. Vaikka kirjoittaisin hahmoni miten kiperään paikkaan tahansa - uppoavaan laivaan tai Saukin ja pikkuoravien konserttiin - niin ei luultavasti sittenkään.

En minä kiroilua mitenkään vastusta. Arjessa kiroilen itsekin. Joskus ihan tyhmästi ja turhaan, minkä seurauksena kuulostan 14-vuotiaalta. Sellainen kyllä alkaa melkein heti hävettää. Toisinaan kiroilu on kuitenkin aivan paikoillaan. Kämppiksellä ja minulla on yksi mielettömän hyvä tarina, tai oikeastaan kehittelemämme sketsi. En olekaan hetkeen ajatellut sitä, mutta nyt kun taas sen muistin, minulla on vaikeuksia olla nauramatta ääneen. Tarinaa ei voi kertoa käyttämättä muutamaa todella rumaa sanaa. Ei vain voi, mitenkään. Olen kyllä yrittänyt. Tulos on sama kuin jos joku ehdottaisi rohkaisuryyppyä ja kaataisi sitten shottilasiin päärynänmakuista Fun Lightiä.

Muistan vieläkin, minkälaista kuhinaa aikoinaan aiheutti Aleksis Kiven -päivän juhlallisuuksiin kuulunut laulu Seitsemän miehen voima. Mihinkään muuhun lauluun ei suhtauduttu samanlaisella antaumuksella. Jokaisen oppilaan ryhti parani ja ääni koveni huomattavasti sen säkeistön kohdalla, jossa lauletaan "syntinen saatana kurja."  Koulun juhlasalissa luvan kanssa kiroilemisessa tuntui olevan jotain äärimmäisen innostavaa.

Bongasin Sandron keittokirjasta shakshuka-reseptin, johon tykästyin todella. Innostukseni kasvoi jostain syystä entisestään, kun sain selville, että muun muassa mainioksi brunssiruoaksi soveltuvaa shakshukaa kutsutaan myös nimellä eggs in hell. 

Kananmunat helvetissä.

Kihihih.

Anteeksi.

Kananmuna-parat. Mutta sellaista se on: toisen epäonni on toisen - meidän - onni.


"Eggs in hell" / Munakoiso-shakshuka

2 rkl oliiviöljyä
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
2-3 punaista paprikaa
1 munakoiso
250 g kirsikkatomaatteja tai 3 tavallista tomaattia
2 tl jauhettua kuminaa
2 tl jauhettua paprikaa
1 tl rouhittua kardemummaa
2 tl rouhittua mustapippuria
2 tl suolaa
1 tl sokeria
2 rkl tomaattipyrettä
2 dl vettä
3-4 kanamunaa
75 g vuohenjuustoa
1 rkl sitruunamehua

tuoretta korianteria tai persiljaa

1. Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja kuullota sipuleita siinä hetken aikaa.
2. Pilko paprikat, munakoiso ja kirsikkatomaatit. Lisää ne pannulle mausteiden kanssa ja kääntele, kunnes vihannekset ovat pehmenneet. Mausteiden kanssa saa olla reipas! Lisäsin myös hieman kokonaisia kuminansiemeniä.
3. Sekoita tomaattipyre veden joukkoon ja kaada pannulle. Anna kiehua rauhallisesti kymmenisen minuuttia.
4. Riko kananmunat varovasti shakshukan pinnalle ja anna niiden hyytyä. Lisää lopuksi murustettu vuohenjuusto ja sitruunamehu. Koristele tuoreella korianterilla tai persiljalla.

Keittiössä soi: Tina Dickow

tiistai 2. helmikuuta 2016

Illallisvieras | Lämmin marokkolainen salaatti ja taatelikastike


Kävelin siltaa pitkin. En tiennyt, mitä toisella puolella oli; en tiennyt, mitä jäi taakse. Maa oli vieras, kadut ja ihmiset olivat vieraita; kieli, jolla muut sillalla kävelevät pyysivät päästä ohitseni, oli vieras.

Mietin, oliko pääni täynnä vai tyhjä. Siellä ei tuntunut liikkuvan mitään. Johtuiko se siitä, että ajatuksia ei ollut vai että niitä oli liikaa, eikä niillä siksi tilaa liikkua? Ajatukset tuntuivat olevan aivoissani niin tiukassa supussa, että niiden irrottaminen toisistaan olisi vaatinut voimakeinoja.

Vähemmällä vaivalla pääsi, kun totesi olevansa tyhjä. Olin kuin epäkunnossa oleva välipala-automaatti. Sisältöä ehkä oli, mutta sitä ei juuri nyt ollut mahdollista saada ulos.

Tilapäisesti poissa käytössä. Niin olin sanonut muille. Että olin tilapäisesti poissa käytössä. Lähdin kävelemään toiseen suuntaan. Oli saatava olla yksin.

Käännyin, kävelin, kävelin, käännyin, pohdin hetken, käännyin, kävelin. Tulin sillalle.

Keskellä sitä mies soitti haitaria. Tunsin kappaleen, mutten tiennyt, mikä se oli. Tuttu, hirveän tuttu kyllä, tuulisella tuntemattomalla sillalla soitettunakin.

Minulla oli ikävä Suomea. Ei sillä tavalla, että sinne olisi pitänyt päästä heti paikalla. Mutta niin kuin vanhaa, tuttua ystäväporukkaa voi olla ikävä uudessa seurueessa, jossa oma paikka ja rooli ei ole selkeä.

Uutisissa oli puhuttu katupartioista ja 30 pakkasasteesta. Molempien ajatteleminen kylmäsi. Mietin, miksi edes kaipasin takaisin. Mietin, vaikka tiesinkin miksi. Onhan koti aina koti - silloinkin, kun se on rempallaan.

Katsoin ihmisiä sillalla. Sitten mietin ystäviäni, joista olin hetki sitten eronnut. Heistä jokainen oli ensin ollut minulle tuntematon, niin kuin nämä ihmiset tällä sillalla. Kotia ajatellessani kehä kiertyi toiseen suuntaan: kansasta, joka oli tähän asti tuntunut omalta ja tutulta, oli alkanut tulla vieras.

Vieras on erikoinen sana - se tarkoittaa samaan aikaan luokse kutsuttua ja kunnioitettavaa, ja sitten kuitenkin myös uhkaavaa ja tuntematonta. Mikä tekee toisesta ihmisestä illallisvieraan, toisesta vihollisen? Miksi erikoinen ruoka on eksoottista, erilainen ihminen epäilyttävä?

Tuuli oli kova ja kylmä. En saanut ajatustani loppuun. Nälkä ja vessahätä vetivät takaisin tähän todellisuuteen. Myöhemmin ravintolassa seurueemme - kielitaidoton ja kovaääninen -  otettiin iloisesti vastaan. Olimmehan vieraita: muualta tulleita, tervetulleita. 


Lämmin marokkolainen salaatti ja taatelikastike
3 - 4:lle
alkuperäinen resepti täältä

4 porkkanaa
1/2 bataatti
1/2 kukkakaali
1 tlk kikherneitä
6 rkl öljyä
1 tl kokonaisia kuminansiemeniä
1 tl rouhittua kardemummaa
1 tl kanelia
1 tl jauhettua paprikaa
1 tl rouhittua mustapippuria
3 tl hunajaa
sormisuolaa

70 g tuoretta pinaattia
100 g vuohenjuustoa
seesaminsiemeniä

1. Pilko porkkanat, bataatti ja kukkakaali sopivan kokoisiksi paloiksi.
2. Valuta ja huuhtele kikherneet.
3. Hienonna kuminansiemenet. Sekoita ne ja muut mausteet öljyn joukkoon. Laita juurekset uunipellille ja kaada päälle 2/3 mausteöljystä. Kääntele juureksia käsin, jotta öljy leviää tasaisesti.
4. Levitä kikherneet toiselle pellille ja kaada päälle loput öljystä.
5. Paahda juureksia 180 asteessa noin 20 minuuttia. Laita sen jälkeen myös kikherneet uuniin. Paahda niitä ja juureksia noin 20 minuuttia tai kunnes juurekset ovat pehmeitä ja kikherneet rapeita.
6. Yhdistä kikherneet ja juurekset. Lisää joukkoon pinaatti ja murustettu vuohenjuusto. Sekoita.
7. Annostele salaatti lautasille ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Tarjoile salaatin kanssa taatelikastiketta.


Taatelikastike

4 tuoretta taatelia
3 rkl taateleiden liotusvettä
1 dl öljyä
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
puolikkaan sitruunan mehu
1 tl sinappia
1 tl suolaa
0,5 tl kardemummaa
0,5 tl kanelia
0,5 tl paprikajauhetta
hieman chilijauhetta

1. Liota taateleita vedessä ainakin viisi minuuttia.
2. Soseuta blenderissä tai sauvasekoittimella kaikista aineksista tasainen, kermainen kastike. Jos kastike tuntuu liian paksulta, lisää taateleiden liotusvettä.

Keittiössä soi: Kodaline