torstai 27. kesäkuuta 2013

Piirakantekijästä poptähdeksi

Sadepäivän kunniaksi kirjoittelen tätä tekstiä kahvilasta. Oikeastaan sade ja tämä postauskin ovat toissijaisia. Tulin tänne lähinnä katselemaan ihmisiä ja ajattelemaan. 12-tuntiset junamatkat Rovaniemeltä kotiin opettivat sen, että ajattelu on parasta ajanvietettä. Ainakin heti Gleen ja karkinsyönnin jälkeen.

Ohikulkijoita katsellessa vierähtää helposti hyväkin tovi. Mietin keitä he ovat, mistä he tulevat ja minne menevät. Miksiköhän viereisen pöydän pariskunta mököttää toisilleen? Tulikohan tuo nainen oikeasti juuri Vuittonilta vai onko hän vain säästänyt kassin aikaisemmalta ostosreissulta ja ulkoiluttaa sitä nyt säännöllisesti? Niin minä ainakin tekisin. Hyvää musiikkia täällä kahvilassa. Kehtaanko kysyä myyjältä, mitä se on? Mitäs jos tämä biisi onkin joka klassikko, joka pitäisi tuntea? Teininä luulin Che Guevaraa bändiksi ja se tilanne, jossa asian oikea laita paljastui, nolottaa vieläkin. En taida kysyä.

Joskus ajatukseni karkaavat ihan kunnolla. Juuri nyt, tässä läppärin ja kahvikupin seurassa istuessani, mietin, miltä tuntuisi olla kirjailija. Kuppini takaa tekisin teräviä havaintoja ympäristöstäni ja kirjoittaisin sitten napakan rehellistä mutta silti lämminhenkistä tekstiä, josta lukijoiden on helppo tunnistaa itsensä. Nainen ja luksusvalhe, kirjakaupoissa jouluna. Santsikuppi ei maksa minulle mitään ja myyjä kysyy, miltä tuntuu olla Suomen ensimmäinen Pulitzer-palkittu. Hymyilen vaatimattomasti ja jätän ison tipin.

Älkää kuvitelko, että tämä on edes erityisen hurja ajatusleikki. Kenties joskus kirjoitan teille elämästäni Rihannana. Sen kuvitteleminen vaati jo sen verran luovaa hulluutta, että fiktio-kategorian Pulitzer ei ehkä olekaan kovinkaan kaukana.

Pointti tässä kirjoituksessa oli se, että

a) sain tekosyyn tulla pullakahveille.

b) jos ongelman, kuten harhakuvitelmiin vajoamisen, myöntää avoimesti, se ei olekaan ongelma.

c) Vuitton-nainen tilasi kahvilassa raparperipiirakkaa, mistä tuli mieleeni piirakka, jonka itse valmistin viime viikolla. Minulta ei kassalla kysytä muuta kuin S-etukorttia ja ainoaksi kirjallisuusalan palkinnokseni jää todennäköisesti jaettu 3. sija Suomi-Itävalta Yhdistyksen esseekilpailussa, mutta piirakanteossa tällä kertaa menestyin. Piirakka oli samaan aikaan rapea ja pehmeä, kirpeä ja makea. All in one, sanoisin. Mutta mitä muuta voi odottaa piirakalta, jonka Rihanna ja huippukirjailija ovat valmistaneet yhdessä?
 
Ps. Jos haluatte lukea oikeasti rehellistä, lämminhenkistä ja ennen kaikkea todella taidokasta tekstiä, suosittelen lämpimästi Erica Bauermaisterin Elämän lempeät maut -romaania. Kirja kertoo erilaisista ihmiskohtaloista ja haavoista, jotka rakkaus ruokaan parantaa. Kerronta on yksinkertaisesti herkullista.

Raparperipiirakka
alkuperäinen ohje täältä

5 dl vehnäjauhoja
2 tl sokeria
ripaus suolaa
180 g voita
8 tl kylmää vettä

500 g raparperia
1,5 dl sokeria
0,5 dl vettä
2 tl perunajauhoja
1 vaniljatanko
(1 kanamuna voiteluun)
sokeria pinnalle

1. Kuutioi kylmä voi. Sekoita keskenään piirakkapohjan kuivat aineet.
2. Nypi kuivat aineet voin joukkoon. Lisää vettä teelusikallinen kerrallaan, kunnes taikina pysyy kasassa. Painele taikinasta kiinteä pallo ja laita peitettynä kylmään ainakin tunniksi.
3. Leikkaa raparperit noin 10 cm pituisiksi pätkiksi.
4. Laita laakeaan kattilaan tai syvään paistinpannuun sokeri ja kylmään veteen sekoitettu perunajauho. Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet kattilaan.
5. Lisää raparperit kattilaan ja anna seoksen kiehahtaa. Anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes raparperit ovat pehmenneet.
6. Kauli taikina levyksi ja asettele raparperit taikinan päälle haluamallasi tavalla. Käännä taikinan reunat raparperien päälle.
7. Voitele piirakan reunat kanamunalla ja ripottele päälle sokeria. Vaihtoehtoisesti voit voidella piirakan raparperien keittämisestä jääneellä sokeriliemellä, kun olet ottanut piirakan uunista.
8. Paista piirakkaa 220 asteessa noin 30 minuuttia.

Tarjoile tomusokerin ja kermavaahdon kanssa.

Keittiössä soi: Muistojen bulevardi

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Some more s'mores, please.












Lapsena olin suuri Aku Ankka -fani. Olin myös todella innoissani kaikesta siitä, mitä Tupu, Hupu ja Lupu tekivät partiossa. Heillä tuntui olevan koko ajan joku seikkailu kesken, ja viimeisissä ruuduissa triolle sateli aina sekä kehuja että ansiomerkkejä. Ankkaveljesten jamboree-kokemuksiin ja kanoottikilpailuihin perustuva partiokäsitykseni osottautui kuitenkin harmillisen vääräksi, kun liityin syksyllä 1998 Hyvinkään Metsätyttöihin. Mansikat-niminen laumani kokoontui torstaisin seurakuntakeskuksen pommisuojassa. Tapaamiset olivat ihan mukavia, mutta kanootteja ei näkynyt missään eikä ohjaajaamme jostain syystä kutsuttukaan Arvoisaksi Kenraaliksi vaan Paulaksi.

Petyin myös siihen, ettei meille jaettukaan Tupun, Hupun ja Lupun käyttämiä Sudenpentujen käsikirjoja. Heidän käsikirjastaan löytyi kaikkea hyödyllistä, kuten tietoa siitä, missä sijaitsee salainen aarre tai miten puhua karhujen kanssa. Meille jaetussa vihkosessa oli ohjeita saniaisten tunnistamiseen ja hätäpuhelun tekemiseen. Kotiimme kuitenkin hankittiin jonkinlainen versio ankkamaailman käsikirjasta. En osaa vieläkään puhua karhua ja Suomalaisen kirjakaupan myymästä painoksesta oli selvästi unohtunut pari muutakin osiota, mutta hyviä reseptejä siinä sen sijaan oli. Aikoinani kirjaa selatessani törmäsin ensimmäisen kerran herkkuun nimeltä "s’more". Nimi oli ihan mahdoton sanoa (ja edelleen todella haastava taivuttaa), mutta kuvassa oleva vaahtokarkki, voileipäkeksi ja riemastunut ankka jäivät mieleeni.

S’moret ovat perinteinen amerikkalainen nuotioherkku: kahden grahamkeksin väliin laitetaan nuotiolla paahdettu vaahtokarkki ja pala suklaata. S’moret kuuluvat jenkkikesään, mutta ovat kieltämättä vähän hankalia valmistaa ja syödä tahmaamatta sormiaan. S’morien makuinen jäätelö sen sijaan valmistuu helposti partion lopettaneen kaupunkilaisenkin kesäkeittiössä. Nyttemmin olen myös tajunnut, että nimi "s'more" tulee yksinkertaisesti sanoista "some more". Ja kuten arvata saattaa, jäätelön santsaamiseen olen aina valmiina.


Tämän jäätelön resepti löytyy myös Ruoka.fi -sivustolta. Dansukkerin järjestämässä kilpailussa etsitään Suomen parasta, ilman jäätelökonetta valmistettavaa jäätelöä. Käy kurkkaamassa ja äänestä suosikkiasi!

 S'mores-jäätelö
5 annosta

4 kananmunan keltuaista
1 dl sokeria
1,5 dl maitoa
2 dl kermaa
1 dl Dansukker glukoosisiirapia
(1 vaniljatangon siemenet)
150 g vaahtokarkkeja
100 makeuttamattomia graham-keksejä, esim. täysjyvä-voileipäkeksejä
150 g tummaa suklaata

1. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi.
2. Laita maito, kerma ja siirappi (ja halutessasi vanilja) kattilaan. Kiehauta seos ja nosta kattila levyltä.
3. Kaada siirappiseos keltuaisvaahdon joukkoon koko ajan vatkaten. Anna jäähtyä hetki. Paahda sillä aikaa vaahtokarkit.
4. Aseta vaahtokarkit uunipellille ja laita uunin grillivastukset päälle. Aseta pelti uunin yläosaan ja paahda vaahtokarkkeja, kunnes ne ovat ruskeita. Käännä karkit ja paahda uudelleen toiselta puolen. Ole tarkkana! Vaahtokarkit saattavat paahtua hyvinkin nopeasti.
5. Laita paahdetut vaahtokarkit tehosekoittimeen ja kaada joukkoon keltuaisseos. Sekoita tasaiseksi.
6. Lisää pieneksi murretut keksinpalat. Pilko suklaa ja lisää suklaapalat seokseen. Huom! Jos lisäät suklaan, kun seos on vielä lämmintä, se sulaa. Se ei haittaa, mutta vaikeuttaa hieman jäätelön pyörittämistä palloiksi. Jos haluat, että jäätelöön jää suklaapaloja, lisää suklaa vasta, kun olet pakastanut seosta vähän aikaa.
7. Kaada jäätelömassa laakeaan astiaan ja pakasta vähintään 8 tuntia, mielellään yön yli. Sekoita seosta muutaman kerran pakastamisen aikana. Ota jäätelö sulamaan hetki ennen tarjoilua.

Keittiössä soi: Pirkko Mannola

Tämä kirjoitus on sponsoroitu.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Grilli haltuun helpoimman kautta


Vaikka pidän ruokablogia, en ole kummoinen kokki. Ei, en sano tätä marttyyrinä tai kerätäkseni kehuja, vaan ihan kirkkain silmin ja tosissani. Viihdyn keittiössä ja kokeilen mielelläni uutta, mutta mitä perinteiseen ruoanlaittoon tulee, en ole keskivertoa kotikokkia ansioituneempi. Jos tilaisitte minulta oikeaoppisesti valmistettua risottoa, päätyisitte luultavasti makumatkalle kouluruokalaan. Jos toisitte minulle kokonaisen kalan ja pyytäisitte loihtimaan siitä jotain, tarjoilisin teille herkullisen aterian sijaan makeat naurut. Jos antaisitte arvokkaan paistin ja käskisitte leikata... no, se on teidän paistinne. Ja jos toisitte ostereita tai muita simpukoita, anelisin vain, että veisitte ne pois.

Koska en ole liha- tai kalataituri, en myöskään ole kovin hyvän grillaajan maineessa. Kotona ehdin yleensä hädin tuskin koskea sytytysnestepulloon, kun veljeni jo pyörittelee silmiä taustalla. Se on sääli, sillä grillaaminen on mielestäni ihanaa. Siksi aionkin päästä tänä kesänä pallogrillimme herraksi. Aloitin grillitreenin hyödyntämällä omia vahvuuksiani, eli kokeilemalla, millaisia makeita herkkuja grillissä voi valmistaa. Ja koska Hartwall pyysi uuden Happy Joe Organic -luomusiiderin kunniaksi järjestämässään kilpailussa ruokabloggaajia ideoimaan helppoja ja hyväntuulisia reseptejä, esittelen teille nyt pari hauskaa ja vaivatonta grillikelpoista jälkiruokaa.

Valmistimme ystäväni kanssa foliokupeissa kypsennettyjä marja-murupaistoksia ja suklaisia omenaquesadilloja. Molempia aion tehdä uudelleen, mutta erityisesti quesadillat keräsivät kehuja. Fariinisokeri suli nopeasti lähes kinuskimaiseksi ja ohuet omenaviipaleetkin pehmenivät muutamassa minuutissa. Kumpaakin jälkiruokaa valmistettaessa grillin pitää saada kuitenkin ensin hieman jäähtyä. Jälkiruoat kannattaa siis nimensäkin mukaan kypsentää lempeissä jälkilämmöissä. Odotellessa ehtii hyvin korkata kylmän juoman, heittää pari kierrosta tikkaa, paistaa paketillisen nakkeja tai selailla ensimmäisen kappaleen How to Cook Everything -kirjasta.


Mansikka-murukupit grillissä 
5 kpl

4 dl mansikoita
1 omena
0,75 dl Happy Joe Organic -siideriä
0,5 dl fariinisokeria
75 g voita
70 g mantelijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

vaniljakastiketta, sitruunamelissan lehtiä

1. Tee foliokupit käyttäen kahvikuppia tai juomalasia muottina: painele foliosuikaleita astian pohjalle ja reunoille siten, että saat aikaan tukevan kupin. Ota foliokuppi astiasta ja tarkista, ettei siinä ole reikiä.
2. Pilko mansikat ja omena kulhoon. Sekoita siideri ja fariinisokeri keskenään ja kaada liemi kulhoon.
3. Nypi mantelijauhot, vehnäjauhot, sokeri ja vaniljasokeri kylmän voin kanssa murumaiseksi seokseksi.
4. Jaa mansikat ja omenat foliokulhoihin. Ripottele päälle muruseos.
5. Laita kupit grilliritilän reunoille ja grillin kansi kiinni. Anna kuppien kypsyä grillissä 15-20 minuuttia tai kunnes niiden pinta on ruskistunut. Tarjoile vaniljakastikkeen ja sitruunamelissan lehtien kanssa.


















Omenaquesadillat grillissä
16 annosta

8 tortillaa
30 g voita
1 omena
1 dl fariinisokeria
50 g hyvää tummaa suklaata
50 g hasselpähkinärouhetta

1. Leikkaa omena mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi ja suklaa pieniksi paloiksi.
2. Voitele tortilla kevyesti molemmin puolin ja levitä päälle omenaviipaleet. Ripottele päälle fariinisokeria, suklaapaloja ja pähkinärouhetta.
3. Laita täytetty tortilla grilliin ja aseta toinen voideltu tortilla päälle. Käännä, kun tortillan pinta on saanut väriä.
4. Leikkaa quesadillat neljään osaan ja nauti sellaisenaan tai jäätelön kanssa.

















Keittiössä soi: punarinta, varis, harakka

Tämä kirjoitus on sponsoroitu.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Hyvää yötä ja huomenta


Kannattaa käydä töissä, koska eiväthän vapaapäivät muuten tuntuisi miltään. Erityisen hyvältä vapaus maistuu onnistuneiden työpäivien jälkeen. Eilen liikuttava saksalaisherra veti kanssani yläfemman, koska oli niin tyytyväinen saamaansa palveluun. Söin lounasta auringossa ja mikä tärkeintä, sain läpi jokaisen hiljaisina tunteina pelaamani pasianssin.

Kotimatkalla poikkesin kauppaan, jossa syöntikypsät mangot olivat mielettömässä tarjouksessa. Korkkasin niistä ja vadelmista tehdyllä smoothiella vapaapäivän, jonka vietin Akateemisen kirjakaupan keittokirjahyllyllä ja kahdessa kahvilassa. Juuri nyt hörpin iltapalaksi mustaherukkateetä, joka on yksi suurimmista kesäherkuistani. Alku ja loppu hyvin, kaikki hyvin.

Molemmat juomat ovat äärimmäisen yksinkertaisia. Niiden ohjeiden jakaminen on vähän turhaa, mutta hyvien fiilisten ei kai koskaan. Kummastakin juomasta ja tästä koko päivästä jäi todella hyvä maku. Toivottavasti elämä maistuu teillekin!


Mango-vadelmasmoothie
1:lle

100 g pakastevadelmia
1 mango, kuutioituna ja pakastettuna
1 dl turkkilaista jogurttia
0,5 dl maitoa
(hunajaa)

1. Soseuta pakastevadelmat sekä puolet jogurtista ja maidosta. Lisää halutessasi hieman hunajaa. Kaada lasiin.
2. Soseuta mangokuutiot sekä loput jogurtista ja maidosta. Lusikoi seos vadelmasmoothien päälle. Koristele mangokuutioilla.


Mustaherukkatee

vahvaa, mustaa teetä
kiehuvaa vettä
2-3 mustaherukan lehteä
maitoa
(hunajaa)

1. Valmista tee ja revi pannuun mustaherukan lehdet. Anna hautua.
2. Lisää maito ja halutessasi hunaja. 

Keittiössä soi: France Gall

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Palkintopannukakut

Kuten pari viikkoa sitten pulla suussa valitin, muuttaminen ei ole mielestäni kovin mukavaa. Nyt pystyn suhtautumaan toissaviikkoiseen urakkaan jo hieman huvittuneesti, mutta tilanteen ollessa päällä eivät kyyneleet olleet kaukana. Kuvitelkaa tilanne, jossa yhden ihmisen kaikki tavarat on saatava mahtumaan henkilöautoon. Lisätkää autoon kolme ihmistä ja yrittäkää uudelleen. Pitäkää mielessä, että muutettava ihminen ei valitettavasti ole materiaa halveksuva nepalilaismunkki, vaan ihminen, jonka oli aikoinaan saatava raahata ensimmäiseen asuntoonsa mm. säkillinen tietokoneen näppäimiä (joululahjamagneetteja koko suvulle seuraavan 10 vuoden ajan, en varmana luovu) ja kaikki Trendit vuosilta 2006-2010. Miettikää, miten paljon lisää tavaraa hän on ehtinyt kerätä kolmen vuoden aikana. Naurakaa pilkallisesti, kun hän väittää kyllä yrittäneensä hankkiutua tavaroistaan eroon ennen muuttoa. Ottakaa nitrot valmiiksi esiin sitä hetkeä varten, kun muuttoavuksi tulleet vanhemmat näkevät tyttärensä tavaramäärän.

Raa'an voiman sijaan tässä muutossa tarvittiin ongelmanratkaisukykyä ja palapeliajattelua. Koko juttu tuntui isolta Rubikin kuutiolta: kun yhden säkin sai paikoilleen, täytyi toista siirtää. Kohta, johon äsken vielä mahtui astialaatikko, menikin umpeen, kun keittokirjojen paikkaa muutettiin. Viimeiset vaatesäkit avattiin ja tavararakennelman jokainen kolo tilkittiin sukilla, t-paidoilla ja yksittäisillä kengillä.

Tässä vaiheessa huomasin, että kännykkäni oli tippunut johonkin laatikkoon. Tavarat ulos, peli jatkuu.

Mutta voi sitä hetkeä, kun takaluukku viimein napsahti suloisesti kiinni. Tavaroiden väliin jäi tilaa vielä kolmelle ihmisorigamille, eli polvia koukistamalla ja liikkumista välttämällä muuttajatkin saatiin kyytiin. Jäljellä oli enää 800 kilometrin muuttomatka, 12 tuntia Yle Puhetta, Abc:n noutopöytä ja uudessa kodissa kylmän juotavan kanssa nautitut palkintopannukakut. Niiden valmistaminen oli hieman tavallista monimutkaisempaa (ei sarkasmia), mutta samaa rohkenen sanoa muutostakin (hyvin paljon sarkasmia).


Korvapuustipannukakut
alkuperäinen resepti täältä

75 g voita
1 dl fariinisokeria
1 tl kanelia

4 dl maitoa
1 kananmuna 
2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl jauhettua kardemummaa
1,5 rkl fariinisokeria
ripaus suolaa
2 rkl öljyä tai sulatettua voita

Voita tai öljyä paistamiseen

1. Sekoita sulaan voihin fariinisokeri ja kaneli. Anna seoksen jäähtyä sen verran, että sitä on helppo pursottaa. Laita kaneliseos pursotinpussiin.
2. Sekoita maitoon kananmuna. Yhdistä kuivat aineet ja lisää öljyn kanssa munamaitoon. Anna taikinan turvota hetki.
3. Annostele taikinaa paistinpannulle ja anna pannukakkujen paistua hetken aikaa. Kun pannukakkujen reunat "kuplivat", pursota kaneliseoksesta spiraali niiden päälle. Älä pursota liian lähelle reunaa, jottei täyte valu pannulle. Käännä letut ja anna paistua toiselta puolelta muutaman minuutin ajan.

Keittiössä soi: Emeli Sandé