keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Päiviä (ja pullaa) pikakelauksella










Silläkin uhalla, että kuulostan jälleen mummolta, aion nyt hetken päivitellä ajan kulumista.

Hetki sitten ähelsin takapihallani yrittäen vaihtaa pyöräni talvirengasta pois, mutta nyt olisi jo korkea aika vaihtaa se takaisin. Haaveilin meneväni tänä syksynä ruskaretkelle ja kerääväni puolukoita pakkasen täyteen, mutta ruskavaellus täytyykin ehkä vaihtaa kelkkasafariksi. Puolukatkin kerkesivät pakastua ihan itsekseen.

Leivoin tämän pullan juhliin lauantaina, mutta kirjoitan siitä vasta nyt keskiviikkona. Minne meni maanantai? Tiistai? Juuri vertailin kunnallisvaaliehdokkaiden kantoja Kemijoen ruoppaamisesta. Nyt en oikein muista koko vaaleja. Jokikin ehtinyt jäätyä.

Siitäkin tuntuu olevan vain hetki, kun Arnold's oli isojen kaupunkien ihme. Söin ensimmäisen spinnyni, eli Arnold'sin kanelipullan, vuonna 2006 Tampereen Koskikeskuksessa, jossa oli Arnold'sin lisäksi muutakin eksoottista, kuten H&M ja monet liukuportaat. Molemmat liikkeet löytyvät nykyään myös ennen niin unisesta kotikaupungistani, ja niitä kansoittavat teinit, joiden puhetta en ymmärrä.

Spinny on siis Arnold'sin kanelikierre, joka tarjoillaan tuorejuustokuorrutuksen kera. Mielestäni spinnyä parempaa on vain monta pientä spinnyä rinnakkain. Tiedän nimen "spinny" herättävän kielenkääntäjävanhemmissani paheksuntaa. Mutta ennen kuin huomaamme, löytyy se varmasti s:n kohdalta suomen kielen sanakirjasta. Niin se aika menee.

Spinny-boston

2,5 dl:n pullataikina

200 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g voita
2 dl fariinisokeria
4 rkl kanelia
1,5 tl vaniljasokeria
n. 0,5 dl sokeria

voita vuoan voiteluun

1. Valmista pullataikina ohjeen mukaan. Anna kohota.
2. Vaivaa kohonnut taikina ja kauli siitä kaksi pitkää, kapeaa levyä.
3. Sekoita pehmeään voihin puolet tuorejuustosta. Levitä seos taikinalevyille. Ripottele päälle fariinisokeri ja kaneli.
4. Kääri levyt rulliksi ja leikkaa ne hieman leveyttään pidemmiksi viipaleiksi. Asettele viipaleet pystyyn voideltuun vuokaan. Anna kohota noin puoli tuntia.
5. Paista pullaa 200 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Kokeile taikinan kypsyyttä tikulla. Pulla saa jäädä sisältä hieman raa'aksi.
6. Vatkaa tuorejuusto notkeaksi ja lisää siihen vaniljasokeri ja sokeria maun mukaan. Pursota tuorejuustoraitoja jäähtyneen pullan päälle.
























Keittiössä soi: Paolo Nutini, Midlake

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Vähän liian vähän ja paljon

























On ollut vähän kurja alkuviikko.

Vähän liikaa terävää tihkusadetta, hammaslääkäriä ja no minä voin hoitaa -luovutuksia ryhmätöissä.

Vähän liian vähän silmukoita neuletyössä, minkä huomasin vähän turhan myöhään. (Ylipäätään vähän liian vähän neulontataitoa.) Vähän liian vanhaa maitoa vahingossa aamukahviin. Vähän liikaa jee loma!!! -päivityksiä facebookissa. Vähän liian vähän mielenlujuutta facebookin sulkemiseen.

Onneksi sentään tarpeeksi tuikkuja varastossa, villasukkia kaapissa ja värikkäitä kasviksia lautasella. Ei haittaa, jos munakoisot jäävät uuniin vähän pidemmäksi aikaa tai maustehyllystä löytyy vähän erilaisia mausteita kuin ohjeessa. Uuni ja aika antavat paljon anteeksi.

Nyt tosin ehkä vähän liikaa seesaminsiemeniä hampaissa.

Nyt kaikki ihan hyvin.


Paahdetut seesami-munakoisot

1 munakoiso
halutessasi muita kasviksia, kuten sipulia ja porkkanoita
1 valkosipulinkynsi
3 rkl tavallista öljyä
2 rkl oliiviöljyä/ seesamiöljyä
0,5-1 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
1 tl rosmariinia
reilusti pippuria
hyppysellinen fariinisokeria
1 dl seesaminsiemeniä 

1. Leikkaa munakoiso ja muut kasvikset noin sentin paksuisiksi viipaleiksi.
2. Halkaise valkosipulinkynsi ja pyyhi puolikkaalla kynnellä munakoisoviipaleiden pinnat.
3. Hienonna puolitetut valkosipulinkynnet ja lisää öljyyn muiden mausteiden kanssa. Tarkista maku.
4. Levitä kasvikset uunipellille leivinpaperin päälle. Sivele kasvisten pinta öljyllä ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Kääntele kasviksia ja tee sama toiselle puolelle.
5. Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja saaneet hieman väriä pintaan.

 Keittiössä soi: Wilco

lauantai 13. lokakuuta 2012

Tomaattien Norah Jones

Joskus sitä luulee olevansa jonkun asian edelläkävijä, löytäneensä jotain ihan uutta. Pian kuitenkin paljastuu, että muut ovat tehneet saman löydön jo aikoja sitten. Minulle käy niin jatkuvasti musiikin saralla. Luulen löytäneeni uuden, hyvän artistin ja pieni hipsteri sisälläni hykertelee. Sitten kuulen, että kyseinen artisti on ollut kolmesti Hartwall-areenalla ja myynyt maailmanlaajuisesti miljoonia. Facebook-kavereistani 38 tykkää kohteesta, ja minä mietin hädissäni, ehdinkö hehkuttaa ääneen uutta löytöäni.

Mumford & Sons ei ollutkaan minun.
Eikä Bon Iver.
Ei edes Studio Killers.

Ei myöskään tomaattihillo. Se oli minulle ihan uusi juttu, mutta pikaisen googlettelun perusteella maailmalla on hillottu tomaatteja jo hyvä tovi. Se tuntuu olevan suorastaan aikamoinen trendi. Mielestäni tomaattihillossa on tosin aineista klassikoksikin. Se on monikäyttöistä, edullista, helppoa ja ai että, miten hyvää.

Ajatus hillotusta tomaatista ja sipulista ja erityisesti kanelista voi tuntua ensin erikoiselta.  Samoin jos sana "hillo" yhdessä "tomaatin" kanssa tökkii, voisi hyvin puhua myös paksusta, makeasta kastikkeesta. Tai ylellisestä ketsupista. Tai tomaattiruokien Norah Jonesista: lempeästä, oivaltavasta ja syysiltoihin sopivasta herkusta.

Tai hetkinen, olettekohan te kuulleet Norah Jonesista?























Tomaattihillo
alkuperäinen ohje täältä
noin 3 dl

5-6 tomaattia
2 tl oliiviöljyä
1 punasipuli
1-2 valkosipulin kynttä
kanelitanko tai maustemitallinen jauhettua kanelia
0,4 dl balsamiviinietikkaa
2 rkl fariinisokeria

1 tai 2 kannellista lasipurkkia

1. Tee tomaattien pohjaan kevyet ristiviillot ja laita kiehuvaan veteen. Anna kiehua muutama minuutti. Laita tomaatit hetkeksi kylmään veteen ja poista kuoret vetämällä. Leikkaa tomaatit kuutioiksi.
2. Kuumenna pannulla oliiviöljyä. Silppua punasipuli ja valkosipulin kynnet. Paista sipuleita ja kanelia miedolla lämmöllä kunnes sipulit ovat pehmenneet. Pannulle voi lisätä paistamisen loppuvaiheessa muutaman teelusikallisen vettä.
3. Lisää pannulle balsamiviinietikka, sokeri ja tomaattikuutiot. Anna hautua kannen alla noin 20 minuuttia tai kunnes seos on pehmeää ja paksua. Tarkista maku, lisää tarvittaessa hyppysellinen suolaa.
4. Kaada lasipurkkeihin kiehuvaa vettä. Kaada vesi pois ja täytä kuumat purkit hillolla. Sulje kansi.

Tomaattihillo sopii esimerkiksi pitsoihin ja hampurilaisiin, paahdetun leivän, munakkaan, pastan, paistinperunoiden tai pihvin kanssa nautittavaksi. Tai syötäväksi suoraan purkista.

Keittiössä soi: Carola

torstai 11. lokakuuta 2012

Hyvä pitsa. Piste.
























En meinannut millään keksiä, mitä kirjoittaisin tästä pitsasta. Voisin tietysti vain sanoa, että se oli niin hyvää ettei sanotuksi saa, muttä säästän sen kortin vielä tiukempaan tilanteeseen. Ensin yritin The New World -elokuvan inspiroimana kirjoittaa maissista ja Pocahontaksesta. Aasinsiltani 1600-luvun intiaaneista rovaniemeläiskeittiössä leivottuun pitsaan oli kuitenkin niin pitkä ja hutera, että se olisi hyvin pian sortunut ja romahtaessaan vienyt kaikki lukijat mukanaan.

Sitten kirjotin runon. Ei siitä sen enempää. Popsi popsi porkkanaa -rallatus ansaitsisi kirjallisuuden Nobelin suhteessa maissi-pinaatti-jeejee -runooni. Joten ei siitä tosiaan enempää.

Seuraavaksi ajattelin lainata pätkän ystäväni kanssa käydystä facebook-keskustelusta, jossa keskustelimme tennispalloista, jotka muistuttavat aurinkoa, jos sellaisen, siis tennispallon, ei auringon, nostaa päänsä päälle, minkä vuoksi kehotin ystävääni tekemään niin, sillä hän oli surullinen vietettyään kesän muualla ja missattuaan Lapin keskiyön auringon, ja koska maissi on keltaista ja aurinkokin on keltainen ja... KRÄKS! Silta rikki ja lukijat jälleen virran vietävinä.

Joten kirjoitan nyt ainoastaan olennaisesta, eli tästä pitsasta. Se ei ole ihan tavallinen, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Täytteiden valitseminen pitsaan on melkein yhtä henkilökohtainen ja tärkeä juttu kuin irtokarkkien valinta, ja siihen ei sovi muiden liikaa puuttua. Teen kuitenkin ehdotuksen, sillä tämä kelta-vihreä yhdistelmä oli mielestäni hyvin toimiva.

Tässä vaiheessa kehotan poistumaan pitsanuunin ääreen tai pukemaan ylle pelastusliivit, sillä mieleeni tuli nyt tuosta keltaisesta ja vihreästä yksi juttu Brasiliasta...

Makea ananas-pinaattipitsa
1 pellillinen

Ohrainen pitsapohja:
2 dl vettä
1/2 pss kuivahiivaa
2 tl oliiviöljyä
1 tl sokeria
1 tl suolaa
2 dl sämpyläjauhoja/ tavallisia vehnäjauhoja
2 dl ohrajauhoja

1. Liota kädenlämpöiseen veteen hiiva, suola ja sokeri.
2. Lisää öljy ja jauhot. Tarkkaile jauhojen määrää: lisää kunnes taikina on kiinteää, mutta vielä pehmeää.
3. Anna kohota peitettynä noin puoli tuntia. Valmistele sillä aikaa täytteet.

1 tlk ananasrenkaita
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 rkl balsamiviinietikkaa 
1 tl öljyä
1 dl pestoa
1-2 rkl ananasrenkaiden mehua
200 g pakastemaissia
tuoretta pinaattia
juustoraastetta

4. Kuumenna pannulla öljy. Paista ananasrenkaita, valkosipulia ja sipulirenkaita öljyssä, kunnes ananakset ovat saaneet vähän väriä ja sipulit ovat pehmenneet. Lisää balsamiviinietikka ja anna hautua hetki.
5. Sekoita pesto ja ananasmehu keskenään.
6. Vaivaa pitsataikinaa hetki ja kauli siitä levy.
7. Levitä pitsapohjalle pestoseos ja sitten muut täytteet. Täytteeksi sopii mainiosti myös esimerkiksi tuore mozzarella tai feta, keltainen paprika, oliivit tai herkkusienet. Levitä lopuksi täytteiden päälle juustoraaste.
8. Paista pitsaa 275 asteessa 10-15 minuuttia.

Keittiössä soi: James Blunt

maanantai 8. lokakuuta 2012

:)-resepti

Kaverini suositteli minulle kerran musiikkia, jota kuunnellessa ei voi muuta kuin istua ja hymyillä.

Laitan hyvän kiertämään: ehdotan teille nyt herkkua, jota syödessä ei voi muuta kuin istua ja hymyillä.

En tiedä, onko donitseista edes tarpeen sanoa mitään. Kyllähän te tiedätte, millaisia ne ovat: aika övereitä ja siksi ihania.

Donitsitaikina on melko samanlainen kuin munkkitaikina, mutta ei aivan. Ei kuitenkaan hätää, vaikeampaa donitsien teko ei ole! Työvaiheita on monta, mutta ne ovat simppeleitä. Ja lopuksi saa vain istua ja hymyillä.

Donitsit
alkuperäinen ohje täältä
noin 25 pientä donitsia

reilu puolikas pussi kuivahiivaa
2 dl vettä tai maitoa
1,25 dl sokeria
1 tl suolaa
2 kananmunaa
75 g margariinia
4-6 dl vehnäjauhoja

öljyä uppopaistamiseen

1. Sekoita lämpimään nesteeseen hiiva, sokeri, suola ja kananmunat. Sekoita hyvin.
2. Lisää vähitellen jauhoja ja pehmeä margariini. Sekoita taikinaa samalla. Lisää jauhoja kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista ja siitä muodostuu kiinteä, kimmoisa pallo.
3. Anna taikinan kohota peitettynä kaksinkertaiseksi.
4. Kaada taikina jauhoitetulle alustalle ja kauli se reilun sentin paksuiseksi levyksi. Ota levystä muotilla ympyröitä (itse käytin juomalasia, jonka halkaisija oli 7,5 cm) ja tee niihin reiät esimerkiksi pullonkorkilla tai omenaporalla. Anna kohota peitettynä kaksinkertaiseksi.
5. Kuumenna kattilassa öljy. Tarkista lämpötila laittamalla pala taikinaa tai leivänpala öljyyn. Jos pala nousee pintaan, on lämpötila riittävä.
6. Paista donitseja öljyssä, kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Nosta talouspaperille kuivumaan.

Kinuskikuorrute
2 dl kermaa
2 dl fariinisokeria

mantelirouhetta

7. Laita kerma ja sokeri kattilaan. Anna kiehua rauhallisesti noin 20 minuuttia.
8. Kinuski on valmista, kun kinuskitipan tiputtaa vesilasiin eikä tippa hajoa. Anna kinuskin jäähtyä hetki.
9. Kasta hieman jäähtyneet donitsit kinuskiin tai levitä kuorrute veitsellä. Ripottele pinnalle pähkinärouhetta.
























Keittiössä soi: Four Tet, Noah and the Whale

lauantai 6. lokakuuta 2012

Onni on...


Usein sanotaan, että asioiden tärkeyden ymmärtää vasta ne menetettyään. Niin totta, niin totta.

Millä haikeudella muistelenkaan eilistä, jolloin vielä kaikessa rauhassa join teetä ja söin rouheista myslileipää aamupalaksi. Katsoin ohikulkijoita ikkunasta ja nautin syyssateen ropinasta. Se vasta oli elämää. Yksinkertaista, ihanaa elämää.

Istun jälleen keittiönpöytäni ääressä ja katson ikkunasta ulos. Vaikka ulkoisesti asetelma näyttää samalta kuin eilen, on kaikki muuttunut. Tärkein palanen nimittäin puuttuu: myslileipä. Pitkäaikainen hammaskipuni on viimein äitynyt niin pahaksi, että leivän syöminen ei onnistu. Voitte uskoa, että yritin. Tämän aamun olenkin vain vellonut apeudessa, ärsyyntynyt sateen äänestä ja luonnostellut haikeita riimejä vanhoista hyvistä ajoista.

Usein myös sanotaan, että parhaat asiat elämässä ovat yksinkertaisia. Niin totta sekin. Tämä leipä ei vaadi alustamista, vaivaamista tai kohottamista. Tarvitsee vain sekoittaa aineet, kaataa taikina vuokaan ja malttaa pari tuntia. Leipä on tiivis, tuhti ja makea, ja tuntuu suorastaan pieneltä huijaukselta, että se syntyy niin vaivatta.

Tarttukaa siis hetkeen ja kokeiltaa tätä reseptiä. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi rasvattoman mansikkajogurtin syömiseen.

Helppo myslileipä

200 g hyvää mysliä tai saman verran kaurahiutaleita, pähkinöitä, siemeniä ja rusinoita
300 g sämpyläjauhoja
1/2 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
3 rkl siirappia
5 dl vettä

1. Sekoita kuivat aineet ja kaada joukkoon vesi ja siirappi. Sekoita tasaiseksi.
2. Kaada taikina voideltuun vuokaan. Laita vuoka kylmään uuniin, käännä uunin lämpötila 110 asteeseen ja anna paistua 45 minuuttia.
3. 45 minuutin jälkeen nosta uunin lämpötilaa 180 asteeseen ja paista vielä yksi tunti. Anna leivän levätä hetki ennen kumoamista.


Keittiössä soi: Magenta Skycode, erityisesti The Simple Pleasures

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

TINRHSIMAWPBIMP-pannukakut


Joku teistä ehkä miettii, mikä tuo otsikon kirjainrimpsu oikein on. No, sehän on virallinen lyhenne This is not really happening so I might as well put booze in my pancakes -pannukakuista.

Pari sunnuntaita sitten heräsin jomottavaan päänsärkyyn, poukkoileviin ajatuksiin ja ylipäätänsä hyvin jähmeään fiilikseen. Olin unissani käynyt joko NRJ:n bileristeilyllä tai jonkun polttareissa Ibizalla, sillä ellen olisi tiennyt paremmin, olisin diagnosoinut itselleni krapulan.

Päätin kuitenkin hoitaa luulosairauttani samalla tavalla kuin todellistakin tautia: vuodelevolla, elvyttävällä ruoalla ja pienellä tasoituksella. Harhainen mieleni sai idean yhdistää kaksi viimeistä, ja niin syntyivät suklaiset Baileys-pannukakut. Pannukakkuja syödessäni katsoin Liisa Ihmemaassa- dvd:tä, jonka jälkeen en ollut enää ollenkaan varma, mikä oli totta ja mikä sunnuntaista harhaa. Olinko minä sittenkään eilisillan kotona juomassa teetä ja lukeamassa Jamie Oliverin keittokirjaa? Laitoinko todella äsken suklaapaloja JA kermalikööriä lettutaikinaan? Minne ne kaikki letut nyt hävisivät? Mitä tuo sininen jänis tekee nurkassani?


Suklaa-Baileys-pannukakut

2,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl kaakaojauhetta
1 kananmuna
1 rkl öljyä
1 dl maitoa
1 dl maustamatonta jogurttia tai kermaviiliä
0,5 dl Baileys- tai muuta vastaavaa kermalikööriä
1 dl suklaapaloja

voita paistamiseen

1. Yhdistä kuivat aineet.
2. Lisää joukkoon öljy, maito, jogurtti, kermalikööri ja kananmuna. Sekoita tasaiseksi. Taikinan tulee olla paksua, mutta kuitenkin juoksevaa, joten lisää tarvittaessa joko jauhoja tai maitoa (tai likööriä!).
3. Pilko suklaa pieniksi paloiksi ja lisää taikinaan. Anna turvota hetki.
4. Paista lettuja miedolla lämmöllä. 

Keittiössä soi: Michael Jackson veti livekeikan keittiössäni. Hä, miten niin kuollut?