perjantai 12. elokuuta 2016

Ensin mitä, sitten miten | Mehevä rieskakakku


Pari viikkoa sitten, veljeni hääjuhlassa, nousin ylös ja puhuin. Se oli ja ei ollut suunniteltua. Suunniteltua siinä mielessä, että olin pohtinut puhetta viimeiset puolitoista vuotta. Suunnittelematonta taas siksi, että häitä edeltävänä iltana jouduin toteamaan, etten vieläkään tiennyt, mitä sanoa.

Tai no, tiesin kyllä mitä halusin sanoa. Mutta miten vaikeaa oli keksiä miten sen sanoisin.
Ja siksi lopulta tulin siihen tulokseen, että tarpeeksi vaikuttavien sanojen puutteessa olisi parempi olla sanomatta yhtään mitään.

Se oli hölmö ajatus. Ei lahjaa jättäisi antamatta sen takia, ettei sille ole löytänyt tarpeeksi komeaa käärepaperia. En ole koskaan aivan ymmärtänyt sanontaa vauvan heittämisestä pesuveden mukana, mutta luulen, että tähän se kävisi. Puhetta suunnitellessani pidin show'ta sisältöä tärkeämpänä, ja lopulta luovuin molemmista.

Oikeiden sanojen löytäminen on välillä piinallisen hankalaa. Toisilta se käy helpommin. Jotkut meistä osaavat kertoa tunteistaan häkellyttävän hyvin, loksauttaa ajatuksensa niille täydellisesti sopiviin lauseisiin. Kenties sen takia olennainen on välillä vaarassa unohtua: vaikka puhuminen ja kirjoittaminen ovat taitolajeja, tunteminen ei ole. Sen, mitä sanotaan, tulisi aina olla tärkeämpää kuin se, miten sanotaan.

Luovuttuani aikeestani pitää puhe, päätin kirjoittaa hääparille kirjeen. Sovin itseni kanssa, että jos tilanne olisi sopiva, lukisin sen ehkä ääneen. Mutta silti - toisin kuin puhe - kirje ei olisi esitys tai teos. Sitä ei olisi kirjoitettu minkään muun kuin sen sisällön takia. Vaikka kirjeen kieli olisi kulunutta tai kömpelöä, sen viesti olisi vilpitön.


Olen tuijottanut tämän voileipäkakun kuvia hyvän tovin ja yrittänyt keksiä, mitä siitä kertoisin. Pelkät kehut eivät tunnu riittäviltä. Haluaisin kovasti kehittää niille jonkinlaiset kehykset. Mutta häistä viisastuneena taidan vain antaa mennä. Kehottaa teitä saatesanojen sijaan keskittymään kuviin ja niissä olevaan kakkuun. Se on tehty 30 vuotta täyttävän Pirkan kunniaksi. Suosittelen tutustumaan syntymäpäiviä varten ideoituun ruokalistaan. Juhlamenusta löytyy mainioita vinkkejä myös muiden sankareiden muistamista varten.

Sillä muistakaa: jos sanoja ei millään meinaa löytyä, on kakku aina oiva tapa kertoa tunteistaan.


Mehevä rieskakakku
12:lle

14 rullarieskaa (2 pkt)

1/2 kesäkurpitsa
2 keitettyä maissintähkää
400 g Pirkka suomalaisia pakasteherneitä
200 g Pirkka maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl voita
hieman sitruunamehua
1 prk Pirkka tilli-mantelipestoa
1 prk (200g) Pirkka raejuustoa
1 kurkku
2 avokadoa
tuoretta avokadoa
suolaa
mustapippuria

voita ja öljyä paistamiseen

1. Aloita ottamalla pakasteherneet sulamaan.
2. Leikkaa kesäkurpitsa mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Leikkaa terävällä veitsellä maissintähkästä reunat irti niin, että maissinjyvät pysyvät kiinni toisissaan.
3. Kuumenna pannulla voita ja oliiviöljyä. Paista kesäkurpitsaviipaleita, kunnes ne ovat pehmenneet. Mausta suolalla ja pippurilla. Paista seuraavaksi maissilevyt, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä.
4. Soseuta pakasteherneet, 100 g tuorejuustoa ja 2 rkl voita. Mausta hernetahna suolalla, sitruunamehulla ja mustapippurilla.
5. Ota kurkusta noin 10 cm:n pätkä ja raasta se. Sekoita keskenään kurkkuraaste, raejuusto ja puolet tilli-mantelipestosta.
6. Viipaloi avokadot. 
7. Kokoa voileipäkakku: levitä rieskalle ensin pestoa ja sen päälle kesäkurpitsaviipaleita. Aseta päälle toinen rieska ja levitä sille hernetahnaa. Laita seuraavalle pesto-raejuustotäytettä, sitten pestoa ja avokadoviipaleita, lopuksi tuorejuustoa ja maissia.  Jatka haluamassasi järjestyksessä.  
8. Levitä viimeisen rieskan päälle tuorejuustoa. Asettele päälle kurkkuviipaleita.
9. Anna kakun tekeytyä kylmässä hetken aikaa. Koristele kakku tuoreella oreganolla ennen tarjoamista. 

Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-ruoan kanssa.



Keittiössä soi: F.R.David

1 kommentti:

Kommenttisi ilahduttaa!