tiistai 21. toukokuuta 2013

Puuttuvan pöydän ritarit

Terveisiä lattianrajasta! Katselen täältä asuntoa, jota en enää tunnista kodiksi. Huonekaluja ei muutamaa hyllyä lukuunottamatta ole. Sänkykin on jo viety pois, minkä takia kirjoitan tätä tekstiä ohuella patjalla asuntoni lattialla. Sisäistä askeetikkoa ei ole vielä löytynyt, mutta korvakorujen taustoja, pinnejä ja pölyä senkin edestä.

Muuttaminen on kuulemma avioeron ja läheisen kuoleman rinnalla yksi suurimmista stressinaiheuttajista. En epäile yhtään. Elämän pakkaaminen banaanilaatikoihin ja jätesäkkeihin on raskasta. Olen edennyt vaiheeseen, jossa kaikki helpot ja selkeät tavarat on pakattu. Jäljellä on vain ärsyttäviä epämääräisiä esineitä: mihin pakkaan puolikkaan paketin cocktail-tikkuja? Mitä teen siideriläikkäisille opiskelijahaalareille, joita en tule koskaan enää käyttämään? Rikkinäinen kahvinkeitin, jonka voi ehkä korjata, minne laitan sinut? Vaikeimpia ovat sellaiset esineet, joiden käyttötarkoitusta ei edes tiedä. Pieniä metalliosia ja kummallisia muovinpaloja ei uskalla heittää pois, koska ne näyttävät tärkeiltä ja jostain syystähän ne on aikoinaan säilyttänyt. Menkööt samaan säkkiin parittomien sukkien ja sekalaisten johtojen kanssa. Kyseistä säkkiä pyörittelen todennäköisesti turhautuneena taas seuraavan muuton yhteydessä.

Ei kuitenkaan niin pahaa ettei jälleen jotain hyvääkin. Samaan aikaan tavaroiden kanssa tulee käytyä läpi myös menneisyyttä. Muuttaessa on helppo huomata omakin muutos. Tästä haluan eroon, nämä eivät ole minulle enää tärkeitä, en kai ole joskus oikeasti pitänyt tuota päälläni, jaahas, tämä ei enää mahdukaan. Itsetutkiskelu on joskus raskasta ja saa kaipaamaan mennyttä, mutta se on myös puhdistavaa ja opettavaista.

Jotta ette luule, että sisäinen askeetikkoni löytyi äsken, esittelen äkkiä pullareseptin.

Lähestyvän muuton myötä olen joutunut tyhjentämään myös keittiön kaappeja. Pakkasesta löytyi kuivahtanut pullapitko, hedelmäkorista sitruuna ja jääkaapista päivämääränsä ohittanutta maitoa. Nämä sitruunaritarit eivät ole aivan perinteisiä ritareita: munamaidon sijaan viipaleet dipataan sitruunalla maustettuun taikinaan. Muodonmuutos jämistä väsyneen muuttajan pelastaviksi ritareiksi kestää vain hetken. Parin ritarin jälkeen minäkin jaksoin taistella tavaroitteni kanssa aivan toisella tavalla. Seuraavan kerran kirjoitan jo ehkä uudesta valtakunnastani.


Sitruunaritarit

6 viipaletta kuivaa pullaa tai vaaleaa leipää
1,5 dl maitoa
2 rkl voita
1 rkl sitruunankuorta (voit käyttää myös hieman appelsiininkuorta)
2 rkl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhoja
1 tl vaniljasokeria
kanelia

voita paistamiseen

1. Sulata voi ja sekoita se maitoon.
2. Raasta sitruunasta kuori ja lisää se taikinaan sokerin ja kanelin kanssa.
3. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita muiden aineiden joukkoon. Vatkaa, kunnen seos on tasaista.
4. Kasta pullaviipaleet taikinaan. Anna taikinan imeytyä viipaleisiin hetken aikaa. Paista miedolla lämmöllä pannulla, kunnes viipaleiden pinta on rapea ja kauniin ruskea.

Keittiössä soi: Vivaldi

7 kommenttia:

  1. Oi, oodi sinulle! muutto täälläkin aivan kulman takana, oon siinä pisteessä etten tohdi enää ostaa uutta vaan yritän pärjäillä monikulttuurisen keittiömme jämäkaapin sisällöllä. todettakoon että se on välistä hieman haastavaa. tämä tuli kuin tilauksesta - kiitos!

    ja superhassua ajatella, mitä on Rovaniemi ilman Terhiä? oikeastaan en edes osaa kuvitella, mutta superonnea muuttoon ja kaikkeen muuhunkin silti, oon ollu täällä ihan yhtä hymyä sun puolesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle ihana ciiri! Sulla se vasta haastava muutto onkin, kun täytyy siirtyä maasta toiseen. Tsemppiä ja ritareita sinne! Rovaniemi ilman Terhiä on varmasti aivan hyvä paikka, te paluumuuttajat onneksi täytätte meidän lähtijöiden jättämät aukot. Toivottavasti sulla on tiedossa hyvä ja ennen kaikkea rento kesä!

      Poista
  2. Onnellinen se kaupunki, joka sinut saa! Oot sellanen aarre, että ei toista koko maailmankaikkeudessa. Tervetuloa ja bring your creativeness with you honey!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oioi ihana Heidi, mitäpä tuohon sanomaan muuta kuin loputtomasti kiittämään. Luovuus on pakattuna tonne sukkhousujen ja vinyylien väliin. Nähdään etelässä!

      Poista
  3. Mihin sää lähet;O?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkin eksoottiseen kohteeseen kuin Helsinkiin, eli ei sen kummempaa! Opintoja jatkamaan.

      Poista
  4. Blogissani olisi haaste sinulle:
    http://sokerivaltakunta.blogspot.fi/2013/05/arvonta-ja-11-asiaa-minusta.html

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa!