sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Sananen sämpylöistä ja monta niiden vierestä


(Kirjoittaminen aloitettu perjantaina. Kissan silittely venähti.)

Koska viikonloppuni menee töissä, on tänään huomattavan pitkän joululomani viimeinen päivä. Maanantaiaamuna herätyskellon kanssa pärähtää päälle myös arki. Olen nauttinut vapauden rippeistä perumalla pilateksen, silittämällä kissaa, katsomalla kaksi jaksoa Midsomerin murhia ja leipomalla tomaattisämpylöitä. Kolmea viimeistä suosittelen lämpimästi myös teille.

Lomalleni asetin ristiriitaisesti tavoitteeksi sekä maksimaalisen rentoutumisen että noin sadan projektin hoitamisen. Pinterestiin klikatuista ideoista en toteuttanut yhtäkään: indigo-värikokeilut, joulukuuseen ripustettavat pahvirusetit ja vanhoista trikoosuiroista punottu trendikäs tuubihuivi jäivät kaikki tekemättä. Kuitenkin ainoa projekti, jonka keskenjääminen oikeasti hiukan harmittaa, on uuden blogin perustamatta jättäminen.

Olen jo pitkään halunnut alkaa pitää sellaista blogia, jonne tohtisin kirjoittaa ihan mitä vaan. Blogissa olisi mitäänsanomaton banneri ja todennäköisesti nolla lukijaa, mutta siellä voisin rauhassa pohtia miksi suomalaiselle katusoittajalle on helpompi heittää kolikko kuin romanialaiselle kerjäläiselle, mikä Candy Crushissa koukuttaa, mikä olisi vaivattomin tapa päästä Linnan juhliin ja miksei Midsomerin murhien Jonesilla ole vaimoa, vaikka on niin mukava ja tuuheatukkainen.

Suunnitelmista huolimatta tulin lopulta siihen tulokseen, että sen sijaan, että perustaisin uuden blogin, jonka salasanan unohtaisin ja jonka ulkoasusta kuitenkin stressaisin, on sittenkin parasta satsata tähän yhteen. Koska kai täällä voi keittojen ja kakkujen kylkiäisinä olla välillä tarjolla toisenlaisiakin juttuja? Satunnaisesti ainakin. Vaikka silloin, kun on kokeillut hyvää sämpyläreseptiä, mutta ei keksi siitä mitään erityistä kirjoitettavaa toisin kuin kirjasta, jonka juuri luki ja jota haluaisi nyt hehkuttaa (Robert Harrisin Pompeji). Tai kun ei ole saanut leivottua sämpylöitä ollenkaan ja tekisi mieli vähän selvitellä kirjoittamalla, miksi ei. Tai kun tekee vain mieli tulla internettiin spekuloimaan fiktiivisen poliisisarjan hahmojen parisuhde-elämää. Tai kun haluaa kysyä yleistä mielipidettä, että pitäisikö sellainen hankkia itsellekin.

Alkaako hahmottua? Olisi varmaan vähemmälläkin. Tämän pitkän tekstin tarkoitus oli ainoastaan toimia pienenä varoituksen sanana: älkää repikö pelihousujanne tai esiliinojanne, jos tästä lähtien reseptien äärellä ei vuodateta pelkästään sipulikyyneliä. Välillä saatetaan vatvoa muutakin kuin taikinaa.

Jauhot pöllyävät, sotkua syntyy ja te lukijat ilahdutatte kuitenkin ihan entiseen malliin.

Tomaattisämpylät
10 isoa sämpylää

250 g tomaattimurskaa
3 rkl vettä
0,5 pss kuivahiivaa
2 tl sokeria
0,5 tl suolaa
2 tl kuivattua oreganoa
2 tl kuivattua basilikaa
2 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
1-2 valkosipulinkynttä
6 aurinkokuivattua tomaattia
3 dl Myllärin Luomu Hurjan viljaisia sämpyläjauhoja
2-3 dl Myllärin Luomu hiivaleipäjauhoja

1. Lämmitä tomaattimurska kädenlämpöiseksi.
2. Liuota hiiva lämpimään veteen. Lisää sokeri, suola, oregano, basilika ja öljy.
3. Yhdistä tomaattimurska muihin aineisiin. Pilko aurinkokuivatut tomaatit pieniksi ja hienonna valkosipulinkynsi. Lisää molemmat taikinaan.
4. Alusta taikina kimmoisaksi lisäämällä vähitellen vehnäjauhoja. Vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa kulhon reunoista. 
5. Kaada taikina jauhoitetulle alustalle ja jatka vaivaamista, kunnes taikinasta tulee kimmoisaa.
6. Laita taikina takaisin kulhoon ja peitä kulho. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi.
7. Kaada taikina uudestaan jauhoitetulle alustalle ja vaivaa ilmakuplat pois. Jaa taikina kymmeneen osaan ja pyöritä sämpylöiksi. Laita sämpylät pellille ja anna niiden kohota kaksinkertaiseksi liinan alla.
8. Paista sämpylöitä 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Keittiössä soi: Jose Gonzalez

Tätä kirjoitusta on sponsoroinut Myllärin Luomu.

5 kommenttia:

  1. Mä ainakin halua kuulla miksei Jonesilla ole vaimoa, varsinkin kun (uudella) Barnabylla on vaimo ja koirakin! Vatvomista odotellessa :)

    VastaaPoista
  2. Hyvällä ruualla on aina tarina! You go girl!

    VastaaPoista
  3. Eikä todellakaan revitä pelihousujamme, sun kirjotustyylillä mikä vaan teksti uppoo kyllä lukijoihin! Ja jos ei joku haluu lukee ku ruokajuttuja ni voihan jättää lukematta sen, mikä ei kiinnosta :)

    VastaaPoista
  4. Minä ainakin luen sun juttuja vesi kielellä, oli niissä resepti kyljessä tai ei!

    VastaaPoista
  5. Yhdyn ylläoleviin mielipiteisiin! Lupaan hihittää jatkossakin sun jutuille, vaikka sitten ilman niitä sämpylöitä - kunhan et vaan lopeta tykkänään kakuista puhumista!

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa!