Onni on...

Usein sanotaan, että asioiden tärkeyden ymmärtää vasta ne menetettyään. Niin totta, niin totta.

Millä haikeudella muistelenkaan eilistä, jolloin vielä kaikessa rauhassa join teetä ja söin rouheista myslileipää aamupalaksi. Katsoin ohikulkijoita ikkunasta ja nautin syyssateen ropinasta. Se vasta oli elämää. Yksinkertaista, ihanaa elämää.

Istun jälleen keittiönpöytäni ääressä ja katson ikkunasta ulos. Vaikka ulkoisesti asetelma näyttää samalta kuin eilen, on kaikki muuttunut. Tärkein palanen nimittäin puuttuu: myslileipä. Pitkäaikainen hammaskipuni on viimein äitynyt niin pahaksi, että leivän syöminen ei onnistu. Voitte uskoa, että yritin. Tämän aamun olenkin vain vellonut apeudessa, ärsyyntynyt sateen äänestä ja luonnostellut haikeita riimejä vanhoista hyvistä ajoista.

Usein myös sanotaan, että parhaat asiat elämässä ovat yksinkertaisia. Niin totta sekin. Tämä leipä ei vaadi alustamista, vaivaamista tai kohottamista. Tarvitsee vain sekoittaa aineet, kaataa taikina vuokaan ja malttaa pari tuntia. Leipä on tiivis, tuhti ja makea, ja tuntuu suorastaan pieneltä huijaukselta, että se syntyy niin vaivatta.

Tarttukaa siis hetkeen ja kokeiltaa tätä reseptiä. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi rasvattoman mansikkajogurtin syömiseen.

Helppo myslileipä

200 g hyvää mysliä tai saman verran kaurahiutaleita, pähkinöitä, siemeniä ja rusinoita
300 g sämpyläjauhoja
1/2 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
3 rkl siirappia
5 dl vettä

1. Sekoita kuivat aineet ja kaada joukkoon vesi ja siirappi. Sekoita tasaiseksi.
2. Kaada taikina voideltuun vuokaan. Laita vuoka kylmään uuniin, käännä uunin lämpötila 110 asteeseen ja anna paistua 45 minuuttia.
3. 45 minuutin jälkeen nosta uunin lämpötilaa 180 asteeseen ja paista vielä yksi tunti. Anna leivän levätä hetki ennen kumoamista.

Keittiössä soi: Magenta Skycode, erityisesti The Simple Pleasures