Kesän alussa istuimme ystäväni kanssa pussikaljalla Uspenskin katedraalin juurella ja voivottelimme. Kesätyökausi oli juuri pyörähtämässä käyntiin, mutta voimat olivat pitkän ja raskaan kevään jäljiltä vähissä. Toivon, ettei kukaan kuunnellut sinä iltana juttujamme kovin tarkasti. Niiden perusteella olisi saattanut luulla, että olimme lähdössä hommiin Guantanamon vankileirille. Vaikka olisin ollut aloittamassa kesätyöt kuorrutemaistajana kaupungin parhaassa konditoriassa, olisin luultavasti vielä alkukesästä hangoitellut vastaan. Silloin tuntui, että nurmikolla makaaminen ja tölkkien auki sihautteleminen oli raskainta, mitä jaksaisin kesäkuussa tehdä.
Vertaistuki (vai olut?) auttoi kuitenkin kovasti. Yhdessä aloimme pohtia keinoja helpottaa työelämään siirtymistä. Suunnitelmiin kuului kaikkea aika mahtipontista, kuten isoja käsityöprojekteja ja uusien kielten opiskelua työmatkojen aikana. Ainakin asiakaspalveluruotsi hiottaisiin junamatkoilla huippukuntoon. Näin elokuun kynnyksellä voin todeta, että aloittamani viltin 190 ruudusta on virkattu nyt 12 ja ruotsiksi sujuu erityisen hyvin lause "kan vi tala engelska?".
Parhaiten on toteutunut päätöksemme jakaa ruokavuorot. Vaikka en varsinaisesti vihaa ruoanlaittoa, työeväiden suhteen lyö välillä ihan tyhjää. Näin käy etenkin silloin, kun lounaan kyhääminen on viimeinen asia ennen nukkumaanmenoa. Ennen paistoin siinä vaiheessa itselleni kaksi kananmunaa ja katsoin seuraavana päivänä kateellisena talonmiehen noutokebabia. On ollut suuri helpotus, että nykyään joka toinen päivä saa marssia valmiiseen pöytään eli avata toisen täyttämän tupperware-purkin. Toisaalta omina vuoroina eväisiin on tullut satsattua enemmän, kun tietää, että samaa ruokaa syö toinenkin. Jaetusta vaivasta on tullut kaksinkertainen ilo.
Jakamisen ilon vuoksi kysyisin myös teidän eväsvinkkejänne: Mikä on paras tai käytetyin eväsreseptinne? Tekevätkö hyvät eväät koko päivästä paremman?
Keittiössä soi: Omassa keittiössä ainakin Asaf Avidan ja The Knife. Mitäköhän Suvi kuuntelee?
Loistava idea! Minäkin olen joskus ollut mukana jaetuissa lounaissa, jotka on tehty isommalle porukalle kerrallaan. Eli yksi porukasta on tehnyt ruuan useammalle. Silloin omalla vuorolla vaivaa on vähän enemmän, mutta toisaalta ona vuoro on aika harvoin.
VastaaPoistaMinun yleisimmät lounaat ovat niitä edellispäivien jämiä, eli ihan samaa ruokaa mitä tulee syötyä päivällisellä, pieninä annoksina vaan. Parhaat lounaat tulevat tietysti parhaista ruuista. Mutta suosikkeja ovat myös ne, että käyn torilta ostamassa salaattiainekset, ja lisään vain jotain juustoa. Ja kyllä, hyvät eväät tuovat iloa päivään, samoin kuin huonot eväät masentavat, hih, silloin kyllä tulee helposti lähdettyä ulos syömään.
Aah, torilla onkin varmasti paras salaattibuffet!
PoistaHauska idea jakaa eväsvuorot! Me syömme puolison kanssa toisinaan töissäkin yhdessä, työkaverit naureskelee Kammenpyörittäjälle, että hyvän sun on, kun töissäkin vaimo huutaa, että syömään! :D Meillä myös tehdään välillä ruokaa töissä, siellä on hyvä keittiö ja asialliset välineet, joten hiljaisempina päivinä saatetaan tehdä iso salaatti porukalla, paistaa pizzoja tai tehdä ämpärillinen pastaa. Kukin tuo jotain ruokatarvikkeita ja sitten maksetaan kahvikerhon possuun omantunnon mukaan.
VastaaPoistaIhanaa potluck-meininkiä, mahtavaa!
PoistaOlettepa suloisia ja inspiroivia!
VastaaPoistaTui tui! Sinä myös!
PoistaOnko ideat vihdoin ehtyneet sullakin, kun täällä yritetään salaa saada uusia gourmet-ruokaohjeita, joilla mut yllätät, kun mulla on viimiset päivät ollut pinaattikeittoa, pinaattilettuja ja pinaattipastaa? Huomista innolla odotellen!
VastaaPoistaTarjolla huomenna pinaattia au naturel, molemmille ihan oma pakastepussi!
PoistaHitsi miten ihana idea!:)
VastaaPoistariiri