Kakku - miksi?

Tämä on tarina kakusta, joka ei meinannut saada tarinaa, koska se oli liian ruma.

Kaverini järjesti viikonloppuna piknikin, jonne tein kakun. Pohjaan laitoin kondensoitua maitoa ja kuorrutetta varten valmistin lemon curdia. Tähän asti kaikki hyvin. Otin kakun iltaa varten mukaan töihin, jossa työkaveri vahingossa pudotti vuoan lattialle. Pieniä ruhjeita, muttei vielä mitään, mitä ei saisi kuorrutteella ja hyvällä kuvakulmalla pelastettua. Kun pääsin kakun kanssa kotiin, yhdistin lemon curdin kermavaahtoon. Kermavaahto juoksettui saman tien. Äh. Levittäessäni kuorrutetta vähän ärsyyntyneenä kakun päälle, tajusin, että siitä oli tullut lähes juoksevaa eikä se meinannut millään pysyä kakun päällä. Tuskastunut äh! Valmis kakku näytti epämääräiseltä ja valui pitkin tiskipöytää. Hyvänmakuinen kyllä ja varmaan piknik-porukalle kelpaava, mutta ei missään nimessä blogimateriaalia. Ihan turhaan tein, ajattelin.

Hetkinen. Siis mitä tuli ajateltua? Jos juttua ei voi hyödyntää blogissa, se ei ole minkään arvoinen? Kakunhan ensisijainen tarkoitus oli päätyä piknik-koriin, ei tämän blogin reseptiarkistoon. Mielestäni on täysin ookoo, jos blogi perustuu kauniiden ja kivojen asioiden ikuistamiseen ja kuvista raivataan vähän arjen sotkuja piiloon. Niin kuin kirjoitin aikaisemmin, tietynlaista tunnelmointiahan tämä on. Ja jos resepti ei toimi, niin eihän sitä kannata kummemmin ruokablogissa mainostaakaan. Silti otti päähän, kun sain itseni kiinni ajattelemasta, että blogi ensin. Ettei niin kakun maulla tai muulla ole väliä, kunhan siitä saa kuvan nettiin. Ettei sekään haittaa, että myöhästyn juhlista kaksi tuntia, koska nyt on kuvattava, kun on vielä valoa. Että tärkeintä ei ollutkaan tehdä kakkua kavereille, vaan jakaa sen kuvaa pikseleinä verkossa.

Joten muistutuksena minulle ja kaikille muille, jotka ovat joskus huomanneet blogin ajavan oikean elämän ohi: tässä on kuva kakusta keskellä sotkuista keittiönpöytää ja vauhdikasta valmistautumista ennen iltaa. Sitten on tärähtänyt kuva iloisten ihmisten jaloista puistossa ja emännästä, jonka bloggaajan halveksuma kakku teki kovin onnelliseksi. Koska sinnehän se kakku oikeasti kuuluu - keskelle ihmisiä ja ilonpitoa, ei kameroita ja kylmää kuvausrekvisiittaa.

Ps. Ihmisten päiden rajaaminen kuvista ei ole esimerkki "arjen sotkujen piilottamisesta".

Suvin sitruunakakku
alkuperäinen ohje täältä

1 tölkki makeutettua kondensoitua maitoa
1 sitruuna (1 tl sitruunankuorta ja mehut)
4 kananmunaa
2,3 dl jauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
50 g sulatettua voita

1. Raasta sitruunasta kuori ja purista mehu. Sekoita kaikki muut aineet paitsi sitruunamehu keskenään.
2. Kaada taikina voideltuun vuokaan (halkaisija 20 tai 22 cm) ja paista kakkua noin 35 minuuttia 175 asteessa.
3. Anna kakun jäähtyä hieman. Pistele kakkuun reikiä haarukalla ja kaada päälle sitruunamehu. Anna imeytyä. Kuorruta haluamallasi tavalla.

Tein kuorrutetta varten lemon curdia tällä ohjeella. Levitin osan lemon curdista kakun päälle ja osan yhdistin kermavaahdon kanssa, mikä ei siis ollut kovin hyvä idea. Yrittäessäni saada kuorrutuksesta vähän jämäkämpää lisäsin joukkoon hädissäni vielä turkkilaista jogurttia. Vaikka maku oli mainio, muuttui koostumus entistä oudommaksi. Jos kakkuun haluaa kauniin kuorrutuksen, suosittelen kääntymään jonkun viisaamman puoleen. Googlen, Pinterestin tai vaikka jonkun oikean ihmisen.

Keittiössä soi: Choir of Young Believers