sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Toisenlaista ruokaa

Teininä rakastin Demin kesänumeroa. Siinä kerrottiin tarkkaan, mitä huulikiiltoa käyttää, millaiset uikkarit ostaa ja mitä kirjoja lomalla lukea. Ja tietysti miten sanoa kesäheilalle syksyllä kiltisti heihei.

Jotkut neuvot tulivat enemmän tarpeeseen kuin toiset. Kirjavinkeistä muistan olleeni aina hyvin kiitollinen. Menin valmiin listan kanssa kirjastoon ja lainasin kaikki. Luin hyvät kirjat, huonot kirjat ja hyvät vielä toiseen kertaan. Kesäheilaa olisi kaivattu lähinnä kantamaan kirjoja takaisin kirjastoon.

Nykyään käyn kirjastoissa paljon, mutta luen melko vähän. Se on suuri sääli, enkä tiedä mitä tai ketä siitä syyttää. Kiirettä ehkä, kenties Demin kesänumeron ja valmiin kirjalistan puuttumista.

Ottaisin erittäin mielelläni kirjavinkkejä vastaan. Haluaisitteko te jakaa omianne? Näin kesällä kaipaan hyviä kirjoja torikahviloissa ja ratikkamatkoilla luettaviksi. Kaikki tyylit kelpuutetaan.

Jotta kehtaan pyytää teidän neuvojanne, jaan myös muutamia omiani. Kokosin yhteen kirjoja, jotka ovat puhutelleet, viihdyttäneet, naurattaneet ja itkettäneet minua - joskus yhtä aikaa.

Keittokirjojakin saa ehdottaa, niin ensi kerralla syödään taas.


1. Eikä yksikään pelastunut (And Then There Were None)

Rikosromaanien grand old ladyn, Agatha Christien klassikkoteos on yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Maailman tunnetuin suljetun tilan mysteeri on suorastaan huvittava, kunnes lukija tajuaa, että on aivan yhtä avuton ja tietämätön kuin romaanin hysteerisiksi käyvät henkilöt.

Eikä yksikään pelastunut on ainoa kirja, jonka takia olen lintsannut koulusta (tai en edes koulusta... yliopiston luennolta!). Poljin kesken päivän kotiin lukemaan romaanin loppuhuipennuksen, joka koostuu vainoharhaisista henkilöhahmoista ja piinaavasta tunteesta, että kohta käy huonosti. Ollessani niin syvällä tarinassa kuin mahdollista, makuuhuoneeni seinäkello tippui maahan. En ole ikinä - ikinä - pelästynyt niin paljon. Menetin siinä järkytyksessä varmaan muutaman elinvuoden, mutta ei se haittaa.

Kirjan dramaattisuutta lisää se, että sen voi lukea vain kerran. Onneksi se yksi kerta olin niin hyvä. Huh. Vieläkin ottaa vähän sydämestä.


2.  Elämän lempeät maut (The School of Essential Ingredients)

Kuvittele lohdullisin mahdollinen tilanne. Onko se ystävän halaus harmaalla asemalaiturilla ja tarjous kantaa rinkkaa, jota ei itse jaksa enää edes nostaa, vai ehkä se, että joku lämmittää saunan, keittää teetä ja lopulta peittelee sänkyyn kurjan päivän päätteeksi? Onko se ajatus siitä, että huomenna on taas uusi päivä vai oluttölkin sihahdus ja sohva?

Tai sitten se on jokin kohtaus Erica Bauermeisterin romaanin sivuilta. Elämän lempeät maut on kertomus rakkaudesta ja rakkaudesta ruokaan ja ennen kaikkia haavoista, joita ne voivat parantaa. Harva osaa kirjoittaa voin vaahdottamisesta ja särkyneistä sydämistä yhtä kauniisti ja hartaasti kuin Bauermeister. Jos haluat lukea tarinan, joka tuntuu pehmeältä viltiltä ja maistuu tummanpunaiselta tomaattikastikkeelta, kaupungin parhaalta pihviltä ja kesäiltana nautitulta sitruunakakulta, lue tämä.


3. Vasen jalkani (My Left Foot)

Tuhatkaan Pinterestin parasta inspiraatiotaulua ei pysty samalla tavalla siihen, mihin vaikeasti vammaisen Christy Brownin elämästä kertova Vasen jalkani: vakuuttamaan, että usko voi siirtää vuoria.

Vasen jalkani on kirja kaikille, jotka ovat joskus tunteneet riittämättömyyttä, ulkopuolisuutta tai voimattomuutta maailman haasteiden edessä. Luin kirjailija-runoilija-taidemaalari Christy Brownin omaelämänkerran äitini suosituksesta ollessani 10-vuotias. En enää muista tarkalleen, mutta siinä tapahtui, mutta muistan tunteen, joka lukemisesta jäi. Jos olisin osannut 10-vuotiaana liikuttua, olisin aivan varmasti liikuttunut (olen tajunnut itkemisen ilot vasta myöhemmin). Jos vuonna 2001 olisi ollut sosiaalista mediaa, olisin mennyt ja hehkuttanut kaikki mahdolliset statukset ja kentät täyteen.

#NothingIsImpossible


4. Säkenöivät hetket

On kirjoja, joiden juonta on vaikea tiivistää. Välillä on epäselvää, johtuuko se siitä, että tapahtumia on niin paljon vai niin vähän. Katja Kallion romaanissa Säkenöivät hetket tapahtumat eivät olennaisia. Olennaista on se, miten tapahtumat vaikuttavat romaanin hahmoihin ja heidän välisiin suhteisiinsa. Ja tietysti se, miten kauniisti siitä kaikesta kerrotaan.

Katja Kallio kirjoittaa herkästi ja tarkasti. Kesäisestä 1910-luvun Hangosta alkava tarina ei pääty ennen kun uimapukuja ja poikaystäviä koskevien riitojen aiheuttamat pienet säröt ovat kasvaneet niin isoiksi kuiluiksi, että niiden erottamat perheenjäsenet eivät pysty enää mitenkään tavoittamaan toisiaan.

Mutta vaikka joitain haavoja aika ei paranna koskaan, jotkut voivat parantua vuosikymmenten jälkeen yhdestä sanasta tai halauksesta. Joskus kotiin voi palata yhdellä oikeaan suuntaan otetulla askeleella, vaikka olisi ensin matkannut tuhansia kilometrejä päästäkseen sieltä pois.

Suosittelen erityisesti kaikille, joilla on äiti, sisko tai tytär.


5. Appelsiinin tuoksu (Five Quarters of the Orange)

Joanne Harrisin Appelsiinin tuoksu tuo mieleeni Kirkan kappaleen Varrella virran. Joen rannalla olevassa kylässä kaikki näyttää olevan hyvin vielä kauan sen jälkeen, kun asiat ovat alkaneet mennä peruuttamattomalla tavalla vikaan. Kun todellisuus paljastuu, ei menneisyyttäkään voi enää peitellä. Valheilla voi olla pitkät ja piinalliset seuraukset, vaikka niiden kertoja olisi vasta lapsi.

Kuten Säkenöivät hetket, myös Appelsiinin tuoksu on erinomainen kuvaus yhteisöstä, joka ei voi hyvin. Päähenkilön äiti on kova ja kylmä, ja ruoka on ainoa tapa, jolla hän osaa jakaa lämpöä lapsilleen. Siksi Elämän lempeiden makujen lisäksi myös Appelsiinien tuoksu on täynnä poikkeuksellisen kaunista kuvausta ruoasta ja sen merkityksestä.

Ranskalainen ruoka, helteiset maalaismaisemat ja jännittävä juoni tekevät Appelsiinin tuoksusta täydellisen kesäkirjan. Kirja herättää lisäksi voimakkaan halun käydä ostamassa taas yhden uuden muistikirjan.


6. Muleum

Erlend Loen kirjoista joko pitää tai ei pidä. Minä pidän.

Muleum tarjoaa reilun 200 sivun pituiset huutonaurot tai sitten ei mitään.


Keittiössä soi: First Aid Kit

7 kommenttia:

  1. Elämän lempeät maut -kirjan kuvauksen luettuani ryhdyin heti lisäämään sitä pakko lukea -kirjojen listaan, mutta kappas, siellähän se komeili jo ensimmäisenä. Olen tainnut ennenkin kuulla siitä hyviä arvosteluja :) Listalla on myös Erlend Loen Supernaiivi ja Volvon kuorma-autotkin olisi tarkoitus lukea ihan vain siksi, että sillä on ehkä pätevin romaanin nimi hetkeen ja se pätkä, minkä olen siitä kuullut, kuulosti sopivan päättömältä :D

    Muuten itseeni iskee Tuija Lehtisen naseva huumori ja kirjoitustyyli, vanhat tyttökirjat ja ah muuten Viiden tähden vaellus, joka on täynnä ihania retkiruokia. Maagisen hyvä kirja! (voiko muuta olettaa, jos siinä on ohjeita vanukkaisiin ja kakkuihin ja toteamus, että "ikinä en lähde vaellukselle ilman suklaavanukasannosta!"?) retkiruokakirjat ja käsityökirjat kiinnostaa tietysti aina :D

    Romantiikkaa jos kaipaa, semmoista surumielistä kirjallisuutta, niin muistaakseni Emily Graysonin Huvimaja oli aika söpö, samoin semmoinen kuin Täydenkuun kahvila :) Reipasta ja huumoripitoista romantiikkaa taas on tietty Tuija Lehtisen kirjat ja Sophie Kinsellan kirjat, ne ovat mainioita, ihan ääneen pitää nauraa välillä :D

    Ja hei laajemminkin saa kirjavinkkejä kertoa, itsekin niitä olen keräillyt listoiksi eri paikkoihin (jotka sitten kertakaikkisen järjestelmällisenä ihmisenä hukkaan ja/tai unohdan) :D Luen aina samat kirjat uudestaan, kun en viitsi aivan summamutikassa ottaa vain jotain kirjaa sieltä kirjaston hyllystä! Luen mieluummin neljättä tai viidettä kertaa ne samat hyviksi todetut. Esim. Harry Potterit olen lukenut neljänä vuonna peräkkäin, tänä vuonna en vielä, mutta eiköhän niidenki vuoro tule...:D

    VastaaPoista
  2. Kiitos hyvistä ja monista vinkeistä! Loen Supernaiivi on myös kaikessa absurdiudessaan aivan mieletön, lue se heti Elämän lempeiden makujen jälkeen! :)

    VastaaPoista
  3. Moikka Terhi!
    Kaipailit kirjavinkkejä ja tässä joitain joista ainakin itse oon tykännyt ja joita kehtaan muillekin suositella:
    Pieni lankakauppa-sarja (Kate Jacobs) (Pieni lankakauppa, lankakaupan joulu, lankakaupan tyttö) Kirjat vie täysin mukanaan eikä millään haluaisi keskeyttää lukemista.
    Samaan sarjaan käsityö kategoriaan menee Nappikaupan naiset (Tuija Lehtinen)
    Sit jos pitää eläin aiheisesta kirjallisuudesta niin Eksyneiden sydänten koti (Lucy Diffon) joka kertoo koiratarhasta.
    Myös Viidakkolapsi (Sabine Kuegler) + paluu viidakkoon (en itse pitänyt tosta jatko-osasta kun oli vaikeampi lukuinen) on hyvä tositarina viidakossa kasvaneesta lapsesta ja 2.osa hänen paluustaan lapsuuden maisemiin.
    + Riadin tytöt (Rajaa Alsanea) Muslimi naisen läpimurto esikoisromaani
    + Oi ihana toukokuu (H.E Bates) Vanhaan sarjaan perustuva suurperheen elämästä kertova kirja (vei mukanaan täysin)
    + Koti eläintarhassa (Benjamin Mee) josta tehty myös elokuva.
    + Keltaisten sitruunoiden ravintola (Kajsa Ingermarson) aivan ihana kirja
    + Kesä toscanassa (Elisabhet Adler)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lankakauppakirjat ovat ihania (ja Nappikaupan naiset)! Ja hei sama kirjailija on kirjoittanut myös kirjan Lohturuokaa, joka ei kuulosta ainakaan nimen perusteella yhtään hullummalta! :)

      Poista
  4. Luin viime kesänä Jeffery Eugenideksen Middlesex-kirjan. Se on tarina hermafrodiitista. Lisäksi se on tarina juurista, kulttuurista, perheestä, rakkaudesta ja syyllisyydestä. Näin kuvailtuna se kuullosta melko raskaalta, mutta todellisuudessa se olikin aika kevyttä luettavaa. Suosittelen!

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Suosittelen Marguerite Durasin tuotantoa. Pitäisi itsekin lukea uudelleen! :)

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa!