Ei oo pakko

Istun pienessä edinburghilaisessa leipomossa, jonne ryntäsin kymmenen minuuttia sitten raekuuroa pakoon. Syön päivän kolmatta kakunpalaa ja katselen ihmisiä, jotka juoksevat lätäköitä väistellen, takit pään yli vedettyinä ikkunan ohi. Siellä ne menevät kuka minnekin: joku on myöhässä töistä, jotakuta odotetaan kotona, joku on matkalla kuntosalille, joku treffeille.

Minä en odota ketään, eikä kukaan odota minua – ja se on kuulkaa ihanaa. Yhtä ihanaa on, ettei juuri nyt tarvitse saada mitään aikaiseksi. Ei ole pyykkiä, jota pyykätä; ruokaa, jota laittaa tai rästihommia, joihin tarttua. Jos ei pakkaa lenkkareita, ei tarvitse miettiä, pitäisikö mennä lenkille. Koska puhelin sattuu toimimaan huonosti, ei kotimaan kanssa edes kannata kommunikoida täällä ollaan -viestejä runollisemmin. Mitään ei pidä tehdä, mikä on harvinaista.

Välillä sitä on vaikea uskoa. Saan itseni silloin tällöin kiinni ajattelemasta, että pitäisiköhän sitä kahvilassa istumisen sijaan olla tutkimassa jotain kujaa tai ihastelemassa jotain linnaa. Mutta vaikka turisti-infon esite muuta väittää, Edinburghissa - niin ihana paikka kuin tämä onkin - tai yhdessäkään muussakaan maailman kaupungissa ei ole yhtään museota, puistoa, suihkulähdettä, aukioita tai taideteosta, joka olisi pakko nähdä. Kannattaa ehkä, mutta täydy ei. En ole koskaan kuullut kenenkään kuolleen poistuttuaan Pariisista näkemättä Mona Lisaa.

Tätä blogiakaan ei olisi mikään pakko kesken reissun päivittää, mutta juuri nyt tässä pikkuruisessa kahvilassa Victoria Sandwich -leivoksen rippeiden äärellä istuessani tuli sellainen tunne, että voisin. Haluaisin. Tässä siis Edinburghin tuliaisena teille hyvinkääläisessä keittiössä valmistetun paprika-porkkanapastan resepti. Ihmisen ei ole pakko käydä keskiaikaisessa linnassa, mutta mikä onni, että ihmisen on pakko syödä. Mikään pakkohan ei tietenkään ole syödä juuri tätä ruokaa, mutta jos ennen kuolemaansa pitäisi valita, valmistaako kerran kyseistä pastaa vai jonottaako katsomaan postikortin kokoista maalausta vaivaantuneesti hymyilevästä naisesta, valitsisin ensimmäisen.
 

Paahdettu paprika-porkkanapasta

5:lle

250 g spagettia

5 paprikaa

2 sipulia

2 valkosipulinkynttä

2 porkkanaa

1 rkl voita

1 rkl oliiviöljyä

suolaa

oreganoa

mustapippuria

1-2 tl raastettua sitruunankuorta

2 dl kermaa tai 1 prk maustamatonta tuorejuustoa

kourallinen cashew-pähkinöitä

100 g sinihomejuustoa

1. Pese ja halkaise paprikat. Laita ne leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paahda 250 asteessa grillivastuksen alla. Paprikat ovat valmiita, kun niiden pinta on tummunut lähes mustaksi.

2. Pilko sipulit ja raasta porkkanat. Kuumenna pannulla voita ja oliiviöljyä. Kuullota sipuleita hetken aikaa ja lisää sitten porkkanaraaste pannulle. Paista miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Mausta suolalla, mustapippurilla ja oreganolla.

3. Kuori paprikoista mustunut kuori. Tarpeeksi kypsistä paprikoista kuori lähtee helposti vetämällä.

4. Laita paprikat ja sipuli-porkkanaseos tehosekoittimeen. Raasta joukkoon sitruunankuorta ja lisää kerma tai tuorejuusto. Sekoita tasaiseksi. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa.

5. Keitä spagetti runsaassa suolavedessä. Sekoita paprika-porkkanakastike ja pasta keskenään.

6. Tarjoile pasta cashew-pähkinöiden ja sinihomejuustomurun kanssa. Myös feta toimii! Koristele tuoreella rukolalla ja basilikalla. Vaikka ei tietenkään ole pakko.

 

Keittiössä soi: Jónsi