Hapenpuutteesta huolimatta yksi ajatus oli kohtauksen keskellä kirkas. Ajattelin, että tämä hetki, tämä kivuliaan ihana ja ehdottoman aito hetki, on korvaamaton. Parasta, mitä voi olla.
Siinä hetkessä en suorittanut, saavuttanut tai tuottanut mitään. Hetki ei ollut kovan työn tulos, eikä siitä hyöytynyt meidän kolmen lisäksi kukaan muu. Se ei vienyt minua elämässäni eteepäin. Se oli vain yksi irrallinen, yllättävä hetki, jonka aikana tunsin itseni täysin huolettomaksi ja vapaaksi. Onnelliseksi.
Vuodenvaihteen lähestyessä, uuden alun häämöttäessä, minuun ja moniin iskee halu summata kuluneet kaksitoista kuukautta. Oliko vuosi 2015 hyvä? Miten hyvä? Kuuluuko se kelpoon keskikastiin vai peräti parhaimmistoon? Meillä on tarve tarkastella elämäämme jaksoittain ja pitää välikatsauksia.
Sen enempää erittelemättä voin sanoa, että minulle tämä vuosi on ollut raskas. Välillä liian. On ollut synkkyyttä, väsymystä ja myös rehellistä surua.
Mutta sitten oli myös se hetki toissapäivänä, jolloin meinasin kuolla nauruun omassa keittiössäni.
Vaikka monesti olen itsekin todennut toisin, suhteuttaminen ei aina kannata: eihän 10 minuutin mittainen naurukohtaus näytä miltään, kun se sijoitetaan 365 päivän mittaiselle aikajanalle.
Suurikin onni alkaa vaikuttaa mitättömältä, jos zoomaa tarpeeksi kauas. Voimakkainkin väriaine haalenee, kun sitä kaataa mereen.
Iloa ei ole tarkoitettu mehutiivisteen tavoin laimennettaviksi. Hyvien hetkien sekoitussuhde on yksi yhteen: ne on tarkoitettu nautittaviksi, ja myös muistettaviksi, juuri niin voimakkaina kuin ne ovat. Hyvä päivän arvo on 1, ei 1/365.
Viime vuoden tammikuussa pohdin, kuinka monta isoa ja pientä hyvää asiaa yhdessä vuodessa ehtiikään tapahtua. Ehkä enemmän, ehkä vähemmän kuin edeltävänä vuonna, mutta silti varmasti aika monta. Hetkistä iloitseminen on helpointa, jos niitä ei laske tai vertaile keskenään.
Siksi toivon, että tuli vuoden 2016 kalentereihinne minkälaisia merkintöjä tahansa, niiden väliin mahtuisi myös yllättäviä iloja, pieniä onnellisia tuokioita, hymyjä ja nauruja. Tilanteita, joiden aikana voisitte olla kaikista menneistä ja tulevista hetkistä irrallaan, ja nauttia vain siitä, mitä juuri silloin on. Minulla on sellaisissa tilanteissa monesti kahvikuppi kädessä, jauhoa tukassa tai uuni päällä. Olen keittiössä usein onnellisimmillani, ja siksi Potluck by one:n kalenterin jokaisen sivun takana on resepti. Jos toisella puolella oleva kuukausi menee huonosti, sen voi myös kääntää piiloon: keskittyä 30 päivän sijaan yhteen hyvään hetkeen.
Kalenteri loppuunmyyty!
Keittiössä soi: The Pierces
Ihana teksti :) t. aappa
VastaaPoista