Sulle, mulle, hälle, tolle | Herkkuja rauhalliseen jouluun

Meillä on ensi viikolla joulujuhla. Tiedän nyt jo, että tuoleja ei tule riittämään kaikille. Niitä täytyy hakea naapurista, ellemme sitten istu vuoroissa. Tai sylikkäin? Lautasia pitäisi olla tarpeeksi, varsinkin jos lautasen käsitettä vähän venytetään. Haarukoita ja veitsiä kyllä piisaa - niitä on tullut kirpputoreilta kerättyä vuosien aikana ihan häkellyttävä määrä - joskaan kahta samanlaista ei varmastikaan löydy. 

Pitkästä lankusta ja pukkijaloista kootun pöydän ajattelin peittää lakanoilla. Sitten nousta seisomaan varovaisesti sen päälle ja teipata kattoon jouluvalot. Laittaa säilykepurkkeihin tuikut ja tiskattuihin viinipulloihin torilta ostetut neilikat.

Pöytään istuva porukka on kirjava: ikähaarukkaakin on melkein neljäkymmentä vuotta. Pöytään tullaan erilaisista taustoista, erilaisia polkuja pitkin. Siinä se ihanuus onkin - että kaikesta huolimatta kaikki lopulta päätyvät juuri sen yhden ja saman pöydän ääreen. Kaikille on paikka. Ehkei tuolia, mutta paikka kuitenkin.

En ihan äkkiä keksi mitään ilahduttavampaa. Vaikka miettisin vähän kauemminkin, tuskinpa sittenkään. Olen pöytäseurueestani, kummallisesta ja siksi ainutlaatuisesta, kovin onnellinen. Siinä porukassa, eroistamme huolimatta, samaan pöytään mahtuminen on helppoa. 

Aina se ei kuitenkaan mene niin - jouluna varsinkaan. Silloin kokoontuu myös paljon sellaisia seurueita, joiden jakamana isokin pöytä tuntuu käyvän liian ahtaaksi liian pian. Ihan vieressäkin istuva ihminen voi tuntua kaukaiselta.

Eroja - jotka niin monesti tulee mieltäneeksi toisen puutteiksi tai virheiksi – on helppo löytää. Niihin on myös helppo jumiutua. Siksi jo viime vuonna kirjoitin siitä, miten joulun alla ei tulisi tehdä muistilistoja, vaan unohduslistoja: listoja asioista, jotka voi antaa anteeksi tai painaa villaisella, koska on joulu. Jotain hyvää, jotain yhteistäkin nimittäin varmasti löytyy, jos sitä vain on halua etsiä.

Mitä sitten voisi tarjota tukeakseen yhteisen sävelen löytymistä? Mitä kattaa pöytää, jonka äärellä istuu monessa mielessä erilaisia ihmisiä? Mikä maistuisi mahdollisimman monelle? 

Tein pari sympaattista esimerkkiherkkua, jotka ovat samaan aikaan tuttuja ja silti kivasti toisenlaisia, munattomia ja maidottomia. (Jos hunajan korvaa vaahterasiirapilla tai sokerilla, myös kokonaan vegaanisia.) Ennen kaikkea ne ovat äärimmäisen yksinkertaisia ja vaivattomia – täydellisiä keittiöihin, joihin on julistettu joulurauha. Lisää rauhaa edistäviä ehdotuksia löytyy K-ruoan Stressitön joulu –teemasivulta. Oikopolku-sivulle on koottu vinkkejä, miten saada enemmän vähemmällä. Suklaakuorrutteiden ja glitterin ystävänä, ekstrajuuston ottajana yleensä tuhahtelen sanonnalle less is more, mutta kun stressistä ja joulusta on kyse, se taitaa kerrankin pitää paikkansa.
 

Viikuna-vaniljapiiras (maidoton ja munaton)
9 isoa palaa, 16 pientä

1,2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl kanelia
0,5 tl jauhettua kardemummaa
1 tl sitruunankuorta
1 vaniljatangon siemenet
ripaus suolaa
4 rkl omenasosetta
125 g voita
7 tuoretta viikunaa
3 rkl pähkinöitä (esim. hasselpähkinöitä)
2 rkl kaurahiutaleita

1 dl tomusokeria
1 rkl hunajaa
0,5 tl jauhettua vaniljaa
1-2 rkl sitruunamehua

1. Sekoita keskenään sokeri, leivinjauhe, vehnäjauho, kaneli, kardemumma, sitruunankuori, vaniljatangon siemenet ja suola.
2. Kuutioi voi. Nypi se ja omenasose kuivien aineiden joukkoon, kunnes taikinasta tulee tahmean murumaista.
3. Viipaloi viikunat.
4. Ota noin desilitra taikinaa syrjään ja levitä loput leivinpaperille. Painele taikinasta noin 20 cm x 20 cm kokoinen neliö. Voit myös käyttää kaulinta.
5. Levitä viikunaviipaleet taikinalevylle.
6. Rouhi pähkinät. Sekoita pähkinärouhe ja kaurahiutaleet lopun taikinan joukkoon. Jos muru tuntuu liian kuivalta, lisää hieman omenasosetta.
7. Levitä rouhe viikunoiden päälle.
8. Paista piirakkaa 180 asteessa noin 25 minuuttia.
9. Sekoita keskenään tomusokeri, hunaja ja vanilja. Lisää sitruunamehua vähitellen, kunnes kuorrutteesta tulee sopivan notkeaa. Valuta kuorrutetta jäähtyneen piirakan päälle.

Sitruksinen hehkujuoma
2:lle

3 isoa appelsiinia
puolikkaan limen mehu
0,75 dl hyvää glögitiivistettä
peukalon kokoinen pala inkivääriä
1 tl hunajaa
2 kanelitankoa
1 halkaistu vaniljatanko
1 rkl kardemumman siemeniä / 1 tl jauhettua kardemummaa
1,5 dl vettä

1. Purista appelsiinien ja puolikkaan limen mehu.
2. Laita mehut kattilaan glögitiivisteen ja mausteiden kanssa. Jos haluat, voit pilkkoa inkivääriä hieman pienemmäksi. Anna juoman kiehua rauhallisesti noin 15 minuuttia. Maista juomaa - jos se on liian makeaa, lisää lopuksi tarvittava määrä kiehuvaa vettä.
3. Laita laseihin hedelmäviipaleita ja granaattiomenan siemeniä. Kaada päälle kuuma juoma ja nauti heti.

Kookospusut (maidoton, munaton, gluteeniton)
16 kpl

5 dl kookoshiutaleita
5 rkl kookosöljyä
2 rkl kookosmaitoa
0,5 tl jauhettua vaniljaa
4 rkl hunajaa
225 g maidotonta tummaa suklaata

1. Sekoita keskenään kookoshiutaleet, juokseva kookosöljy, kookosmaito, vanilja ja hunaja. Jos haluat, voit laittaa massan blenderiin ja ajaa sen tasaiseksi.
2. Pyöritä massasta palloja ja litistä niitä hieman. Laita pusut hetkeksi kovettumaan kylmään.
3. Sulata suklaa. Kasta kookospusut suklaaseen ja nosta ritilälle kuivumaan. Säilytä kookospusuja kylmässä.


Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-ruoan kanssa.

Keittiössä soi: Bronze Radio Return, The National Parks