sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Ei mitään ja kuitenkin kaikki | Potstickers - aasialaiset lihanyytit


Istun junassa. Nojaan päätäni kylmään ikkunalasiin ja katson ulos. Lasin takana avautuva maisema ei ole erityisen kiinnostava: se ei yllätä vaikka periaatteessa jatkuvasti muuttuukin. Näkymä on tuntematon ja kuitenkin niin tuttu. En ole koskaan aikaisemmin ollut täällä, matkustanut juuri tätä rataosuutta, mutta silti olen nähnyt kaikki nämä talot, takapihat, parkkipaikat ja penkereet vaikka kuinka monta kertaa ennenkin.

Liikumme samanlaisesta samanlaiseen. Asioita jää taakse, mutta mitään uutta ei tule eteen.

Sitten yhtäkkiä viereiselle raiteelle ilmestyy toinen juna. Se ajaa ohitsemme vastakkaiseen suuntaan. Molemmilla junilla on vauhtia miljoona, olemme rinnakkain vain muutaman sekunnin. Säpsähdän. Ikkunalaudalle liian luottavaisesti asetettu kahvikuppi kaatuu syliini. Huokoinen mekkokangas alkaa imeä mustaa nestettä innokkaasti. Voi ei. Nousen vaivalloisesti penkkien välissä seisomaan nähdäkseni, miten ison alueen kahvi onkaan tahrannut. Tumma läikkä kasvaa nopeasti. Jonkin ajan kuluttua tahra näyttää melkein jo asettuvan, mutta tarkemmin katsottuna sen reunat jatkavat liikkumista ja leviämistä edelleen.

Mikä sotku! Ja minkä takia: vain yhden yllättävän kohtaamisen. Junan ja kaikkien muiden matkustajien matka jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Minä kuitenkin jään seisomaan paikalleni, sydän hakaten. Hetken kuluttua maltan istua alas, rauhoitun. Yritän ainakin. Sattuma vaivaa kuitenkin edelleen. Miten jostain vain muutaman sekunnin mittaisesta, suhteessa muuhun matkaan mitättömästä, voikin jäädä niin iso jälki.

Jos jotain vuonna 2015 opin, se on se, että mitättömilläkin hetkillä voi olla massiiviset seuraukset. Että merkittävyyden mitta ei ole ainakaan aika.

Jos näennäisesti pienen haavan jättää huomioimatta ja hoitamatta, se voi tulehduttaa kaiken.

Toisaalta sattumalta pudonneista siemenistä voi itää jotain, mitä ei koskaan itse olisi osannut kasvattaa. Miten ihanaa ja onnellista onkaan, että niin.

Sain jo pari kuukautta sitten Mikko Takalan ja Sami Rekolan Street Food -kirjan. En ole ehtinyt syventyä siihen kunnolla ennen kun nyt - ja miten kävikään. Jäin heti koukkuun ruokaan, jota en ole koskaan aikaisemmin tajunnut haluavani himoita. Viimeisen viikon aika olen syönyt joka päivä erilaisia aasialaisia nyyttejä - en nyt sitten tiedä yhtään, miksi näitä pitäisi virallisesti kutsua. "Dumpling" on tietysti kovin kätevä, yleispätevä nyyttisana, mutta sen suomennos "myky" kuulostaa lähinnä kasvaimelta. Joten ei puhuta ainakaan niistä.

Mutta vaikka emme olisi edes ihan varmoja, mistä ylipäätään on kyse, tunnustan ja varoitan, että oma versioni on siitäkin laiskanrohkea sovellus. Se kai onneksi taitaa vähän kuuluakin katuruokakulttuuriin – että otetaan vaikutteita vähän tuolta ja sieltä. Tätä terhimäistä versiota varten täytyy mm. ostaa kiinankaalin sijaan vahingossa tavallista valkokaalia ja unohtaa taikinasta hiiva.

Joskin senkin opin kuluneena vuonna, että mitäpä sitä turhia selittelemään. Jos jokin toimii, antaa sen vaan toimia. Että lupaa, nauruun, kyyneliin tai ruokien risteyttämiseen, ei tarvitse pyytää keneltäkään muulta kuin itseltään. Muistakaa tekin se. Hyvää, ihan parasta mahdollista, tätä vuotta!


Potstickers - aasialaiset lihanyytit
Street Food -kirjan bao- ja gyoza-ohjeita soveltaen

Taikina:
5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 rkl seesamiöljyä
2 dl vettä

Täyte:
400 g porsaan jauhelihaa
400 g valkokaalia (tai sitten ihan oikeaoppisesti 400 g kiinankaalia)
3 herkkusientä
1 punainen suippopaprika
2 valkosipulinkynttä
2 kevätsipulin vartta
1 rkl raastettua inkivääriä
1-2 rkl soijakastiketta
0,5 tl chilikastiketta
2 tl seesamiöljyä
1 tl maissitärkkelystä

seesamiöljyä ja oliiviöljyä paistamiseen

1. Nosta jauheliha huoneenlämpöön.
2. Sekoita vehnäjauho ja suola keskenään. Lisää seesamiöljy.
3. Sekoita taikinaa haarukalla tai käsin ja lisää vettä vähitellen, kunnes taikinasta muodostuu kiinteä, pehmeä pallo.
4. Peitä taikinakulho liinalla siksi aikaa, kun valmistat täytteen.
5. Hienonna herkkusienet, paprika, valkosipulinkynnet ja kevätsipulit. Mitä pienemmäksi jaksat ainekset pilkkoa, sen parempi.
6. Lisää inkivääri, soijakastike, chilikastike, seesamiöljy ja maissitärkkelys. Sekoita tasaiseksi.
7. Maista täytettä hieman ja tarkista maku. Lisää jauheliha.
8. Jaa taikina kahteen osaan. Pyöritä taikinasta tankoja ja jaa ne noin kymmeneen osaan.
9. Pyöritä palat palloiksi ja kauli ne ohuiksi ympyröiksi.
10. Laita täytettä ympyrän keskelle. Taita ympyrän reunat toisiaan vasten. Rypytä reunat.
11. Kuumenna syvällä pannulla oliivi- ja seesamiöljyä. Paista nyyttejä, kunnes ne ovat saaneet väriä kaikilta puolilta.
12. Kaada pannulle 2 dl kuumaa vettä ja laita kansi päälle. Anna nyyttien olla höyryssä noin viitisen minuuttia.

Kastike:
0,5 dl riisiviinietikkaa
2 rkl soijakastiketta
1 rkl seesamiöljyä
1 tl sokeria
hieman chilikastiketta
hieman currytahnaa
0,5 tl raastettua inkivääriä

1. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset keskenään. Tarjoile nyyttien kanssa.


Keittiössä soi: Nils Frahm, The Apache Relay

Street Food -kirja saatu arvostelukappaleena.

3 kommenttia:

  1. Nerokasta! Sekä paistettuja että höyrytettyjä! Mä oon aina (siis kaksi kertaa kun oon dumplingseja tehny) keittäny ne vaan kattilassa. Näyttää ihan superhyviltä, nyt tuli himo! Seesamiöljyn, soijakastikkeen ja riisiviinietikan liitto on niiiiin match made in heaven <3

    VastaaPoista
  2. Saatat omata telepaattisia kykyjä: täältä löytyy lähes poikkeuksetta ohje kaikkeen sellaiseen, mistä haaveilen, mutten tiedä kuinka toteuttaa.

    VastaaPoista
  3. Hei Terhi! Haluaisitkohan joku kerta kirjoittaa näiden ihanien ohjeiden ja loistavien elämänohjeiden lisäksi myös vaikka siitä, miten Nyyttikestit päätyi blogimaailmaan ja minkälaista siellä on näinä vuosina ollut? Heittäisin sua nimittäin #blogisitarina-haasteella, kopin saa ottaa jos kiinnostaa. :) Säännöt löytyy mm. täältä: http://lapasestalahti.blogspot.co.at/2016/01/blogisitarina.html

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa!