Tehokas ja lempeä

Äitini lähetti minulle viime viikolla kortin, jossa hän toivotti onnea 17. kouluvuodelleni. Luvun nähdessäni olin järkyttynyt - seitsemästoista vuosi, ei voi olla! Suoritettuani tarkistuslaskennan kuitenkin huomasin, että ei se tosiaan niin ollutkaan. Äitini oli kuin olikin laskenut väärin.

Viime viikolla alkoi 18. kouluvuoteni.

Ainoa kommentti, jonka pystyn asiasta sanomaan, on sopivasti kuin suoraan 18-vuotiaan suusta: Whatttttttaaaaaaaaaaaaa.

Muistan hyvin, miten kaikki aikoinaan alkoi.

Ensimmäisen kouluvuoteni ensimmäisenä aamuna söin aamupalaksi muroja. Ne olivat kanelilla ja e-aineilla maustettuja hunajamuroja, joita ostettiin erityisesti tärkeää päivää varten ja joita ikinä koskaan muuten en olisi saanut. Minulla oli neonoranssi fleece ja sen kanssa pahasti riitelevä rusehtava, nallekuvioisesta gobeliinikankaasta tehty reppu. Kaulassani oli avainauha ja siinä yksi avain. Minulla ei ollut puhelinta - sellaisen sain vasta parin vuoden päästä veljen eksyttyä hiihtoreissulla metsään -, mutta minulla oli Tamagotchi, jonka unohdin sinä aamuna ruokkia, koska olin niin jännittynyt.

Jännittynyt siitä, miten sitä tulisi pärjäämään.

Viime viikolla odottaessani ratikkaa aloittaakseni 18. kouluvuoteni, söin aamupalaksi kynsiäni. Kaulassani oli avainnauha, jossa on 27 tavallista avainta, kolme sähköavainta, matkakortti ja ostoskärrypoletti. Minulla oli puhelin, joka valitti ettei voi varmuuskopioida itseään, koska sen muisti on lähes täynnä. Repussani oli tietokone, joka on myös kova valittamaan; kalenteri ja yksi kynä, jolla tehdä kiivaasti merkintöjä kalenterin jokaiselle sivulle. Olin väsynyt, nälkäinen ja jännittynyt.

Jännittynyt siitä, miten sitä tulisi pärjäämään.

On mielenkiintoista, miten jännitys on immuuni kokemukselle ja järjelle. Jännitystä ei poista tietoisuus siitä, että onhan tässä tavalla tai toisella pärjätty jo aika monta vuotta. Koulut ja kaupungit ovat vaihtuneet, vaatimukset kasvaneet ja tahti kiihtynyt, mutta aina on selvitty. Joka syksy oltu eri pisteessä kuin vuotta aiemmin.

Mutta sepä se. Kuljettu matka ei välttämättä poista pelkoa ottaa seuraavaa askelta - eihän juuri sitä ole koskaan aikaisemmin otettu.

Kenties jännitys onkin rohkeuden mitta. Sillä ei kai rohkeutta ole se, ettei pelkää, vaan se, että tekee ja menee pelosta huolimatta.

Näillä sanoilla yritin kerran kannustaa ystävää ajamaan autoa Sörnäisissä.
Samoilla sanoilla yritän kannustaa itseäni aloittamaan 18. ja toivottavasti viimeisen kouluvuoteni.

Yritän kannustaa itseäni myös pitämään itsestäni parempaa huolta. Tamagotchin laiminlyömisestä selvisi painelemalla vuorotellen kolmea näppäintä, mutta ihmiset tuppaavat tarvitsemaan vähän enemmän huomiota. Oikeita aterioita, syviä unia, levollisia hetkiä.

Sellaisia kuten vaikka viikonloppuna. Istuin parvekkeella ja katselin parvekelaatikoissa huojuvia yrttejä. Kuuntelin sunnuntain helteistä huminaa. Sisällä kuumassa asunnossa puhelin valitti jälleen jostain, tietokone jostain ja välillä kun höristin korviani, niin selkeästi myös yläkerran naapuri jostain, mutta siinähän valittivat. Minulla oli lautasella lettu, lasissa ihanan raikasta ja kohmeista persikka-banaanismoothieta eikä juuri sillä hetkellä valitettavaa mistään.

Smoothieni surauttelin Boschilta saamallani lahjalla, uudella MUM5 yleiskoneella. Boschilta kysyttiin, haluaisinko testata konetta. Lisähuomiona mainittiin, että sitä olisi saatavilla suloisissa retrosävyissä. Sehän oli kysymyksenä samaa tasoa kuin että haluisinko olla koskaan enää maksamatta laskuja. No joo-o, mikä ettei!

Palataan koneen pariin myöhemmin paremmin, kun olen ehtinyt tutustua siihen kunnolla. Ensivaikutelman perusteella voin tosin jo sanoa, että kyseessä on sympaattisen näköinen ja silti kovin voimakas tyyppi.

Sellaista vuottakin minä kai toivon. Tehokasta mutta lempeää.

Jäinen persikka-banaanismoothie
3:lle

4 kypsää persikkaa pilkottuna ja pakastettuna
2 banaania pilkottuna ja pakastettuna
2 dl maustamatonta jogurttia (laitoin 1 dl turkkilaista jogurttia ja 1 dl tavallista)
1 sitruunan mehu
maun mukaan hunajaa

tuoretta minttua

1. Laita kaikki ainekset blenderiin. Anna blenderin käydä, kunnes juoma on tasaista.
2. Kaada juoma lasiin ja koristele mintulla.

Keittiössä soi: Modern Talking, The Proclaimers

Yleiskone saatu Boschilta.