Voi Fudge

Uudet tilanteet ainä vähän hämmentävät. Pari viikkoa sitten vietettiin ensimmäisen näyttelyni avajaisia. En oikein tiennyt miten käyttäytyä (menenkö kommentoimaan teostani? Menenkö sanomaan, hei, minä olen sitten se taiteilija? Saanko mennä jo piiloon?) tai mitä laittaa päälle (onko musta mekko liian tylsä? Pitäisikö tätä asua jotenkin vähän taiteellistaa? Terhi, ota se origamilintu pois hiuksistasi.)

En myöskään tiennyt, mitä tarjota. Halusin jotain pientä, mutta kuitenkin persoonallista. Ei mitään liian hienoa, muttei ihan tavallisintakaan. Olin näyttelyn pystytyksen ja valmistelun jäljiltä lisäksi aika väsynyt. Jos olisin amerikkalainen, suustani olisi muutaman kerran saattanut päästä eräs f-sana.  Se sana ei ole fudge, mutta päätin valmistaa sitä.

Fudge ei ollut paras valinta, koska...

... parin helteisen tunnin jälkeen vieraat saivat kaapia fudgensa tarjottimelta sormillaan.

... pehmennyt ja vihertävä fudge ei ollut näyistä viehättävin.

Toisaalta olin kuitenkin tyytyväinen, koska...

... fudgeja oli helppo valmistaa, ja ne olivat riittoisia.

... maku oli erinomainen.

Valkosuklaa-limefudge

Kinuskikissan ohjetta soveltaen

n. 40 kpl

200 g valkosuklaata
2 limeä
2 dl kuohukermaa
2 dl sokeria
100 g voita
(muutama tippa vihreää ja keltaista elintarvikeväriä)

1.Rouhi valkosuklaa, raasta kahden limen kuori ja purista toisen mehu.
2. Mittaa kuohukerma, sokeri ja voi kattilaan. Keitä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen noin 10 minuuttia.
3. Lisää valkosuklaarouhe, limen kuoriraaste, limemehu ja halutessasi elintarvikeväri.
4. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun reunalliseen vuokaan (20 x 20 cm) ja nosta jääkaappiin jähmettymään.
5. Leikkaa parin sentin kokoisiksi annospaloiksi. Säilytä makeiset ilmatiivissä rasiassa kylmässä.

Keittiössä soi: Belle & Sebastian, To All My Friends